perjantaina, syyskuuta 29, 2006

Viimeinen ilta Budapestissa

Enää 12 tuntia koneen lähtöön. Omalla oudolla tavalla olen surullinen, mutta myös samalla erittäin iloinen matkasta.

Surullinen olen oikeastaan sen vuoksi että joudun jättämään täällä olevan työporukan. Vaikka vietin heidän kanssaan melkeinpä pelkästään työajan, oli se kuitenkin mukavaa aikaa. Eilen he olivat ostaneet kukkia minulle ja järjestivät oikein kunnon kakkukestit. Tänään joku porukasta oli tehnyt kuvakollaasin viimeisen puolen vuoden valokuvista, joita ryhmästä vain löytyi, kehystänyt sen ja lahjoitti sen minulle. Nyt minulla on kunnon muisto koko porukasta, joka toivon mukaan säilyy pitkään työpöydälläni.

Viikon päästä aloitan sitten työni uudessa toimessani, mutta sitä ennen opettelen elämään taas suomalaiseen tyyliin. Ei enää leivoksia leipomosta... ei enää rullapullaa torilta... ei enää pikkupuodin omaa jäätelöä... ei enää halpaa ruokaa... ei enää lämpimiä syyspäiviä (Tänäänkin klo 20 ulkona oli vielä +21 astetta).

keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006

Mikä mellakka?

Täällä tämä mellakointi on ilmeisesti hieman eri tasoista kuin suomalaisten yritykset. Tosin en olisi Budapestinkään mellakoinnista ollut tietoinen ellei Joonas olisi asiasta ystävällisesti kertonut.
Maanantaina ihmettelin kun useampi minibussillinen poliiseja kiikutettiin vauhdilla kohti parlamenttitaloa. En minä sitä sen enempää ihmetellyt, sillä sellaista täällä tapahtuu aika ajoin muutenkin. Tiistai-yönä tulin hotellille tiimipäiviltä, mutta en minä silloinkaan mitään outoa nähnyt, kaikkialla oli yhtä hiljaista kuin ennenkin.
Tänään kävin kävelemässä parlamenttitalon suunnalla. Matkalla näki muutosta normaaliin päivään nähden; partioivia poliiseja oli hieman tiheämmässä.
Parlamenttitalo oli ympäröity aidoilla ja siellä oli kymmeniä poliiseja vahtimassa mielenosoittajia. Poliisien lisäksi vahdissa oli myöskin vajaa 10 televisioautoa, joista harvinaisen moni tuntui olevan peräisin Puolasta.
Poliisiasemalla oli pari autoa valmiina lähtöön ja vähän matkan päässä oli pataljoona ambulansseja valmiina hätiin.

Täällä varoitellaan liikkumasta 18-06 välisenä aikana ja välttämään mielenosoitusta sekä suuria ihmismassoja. Minusta tuntuu että unkarilaiset ovat samanlaisia kuin suomalaiset, tarvitsevat rohkaisuryyppyjä useampia ennen kuin uskaltavat sanoa mitään ja sitten sanominen onkin jo riehumisen puolella.

sunnuntaina, syyskuuta 17, 2006

Matkavalmistelut aloitettu

Olen alkanut jo hyvissä ajoin pakkaamaan tavaroitani, sillä epäilen erittäin vahvasti että joudun ostamaan toisen laukun kaikille ostoksilleni täällä. Vaikka olen yrittänyt välttää mahdollisimman paljon vaatteiden yms. ostamista täälä, ei sitä ole pystynyt kokonaan kuitenkaan estämään. Varsinkin kun päätimme ostaa jokaiselle sukulaislapselle jotain tuliaista... ja heidän vanhemmilleenkin.

Pitäisiköhän tulla tänne suorittamaan jatko-opintoja tekniikan alalla. Tuo yliopiston tekniikan laitos on nimittäin sen verran makean näköinen, että siellä voisi viettääkin aikaansa. Toivottavasti laitteet eivät kuitenkaan ole peräisin samalta vuosisadalta kuin rakennus itse.

lauantaina, syyskuuta 16, 2006

Enää 2 viikkoa

Näillä näkymin tulen Suomen maankamaralle 30.9 klo 15:00 ja sitä seuraa viikon loma.

Kuvassa on kaupungin- puistossa sijaitseva kylpylä tai ainakin osa siitä. Olemme käyneet pari kertaa siellä lillumassa ja voin vain todeta että kylpylä on täällä eri käsite kuin Suomessa. Mitään poreammeita ja liukumäkejä ei ole. Täällä vain oleskellaan ja jutellaan muiden ihmisten kanssa nauttien veden lämmöstä tai jos ei halua seurustella, niin sitten voi vain lillua ja lukea kirjaa tai päivän lehteä. Onneksi tuolta löytyy pari allasta missä pystyy ihan oikeasti uimaankin ja sen myötä olemme päättäneet että Helsingissä yritämme aloittaa kerta viikossa uintiyrityksen.

Ai niin, minun uusi kamerani on muuten Finepix F30.

torstaina, syyskuuta 14, 2006

Hämä-hämä-häkki kiipes langoilla

Tänä iltana koin varmaan elämäni inhottavimpiin kuuluvan hetken. Meillä oli työn puolesta järjestetty oikein ihana iltapäivä risteilyn ja aterian merkeissä. Hyvin mielin lähdin tulemaan kohti hotellia ja koska venepaikka oli Budan puolella, jouduin tulemaan joen yli.
Jos joku ei sitä tiedä, niin nytpähän tietää, minulla on siltakammo veden yli meneviä siltoja kohtaan. Jos minun annettaisin päättää, niin kävelisin mielelläni keskellä siltaa, mutta autoilijat eivät varmaan siitä pitäisi ollenkaan. Joten joudun kävelemään aina mahdollisimman jalkakäytävän sisemmässä reunassa.
Satuinpa sitten sillalla huomaamaan kulkiessani silmieni korkeudella olevassa lampussa verkon ja keskellä hämähäkin. Voi herttinen, miten kylmänväreet kulkivat läpi kehon ja ympäri kehoa tuntui tuhannet pienet vikkelät jalat tuijottaessani hämähäkkiä, jonka keskiruumis oli kolmen sentin pituinen. Sain kuitenkin rohkaistua itseni ottamaan kuvan hämähäkistä, mitä olen alkanut jo hieman katumaan. Otettuani kuvan aloin vauhkona katsomaan ympärilleni ja hetken päästä seisoin kuin suolapylväs, naama hitaasti vääntyen kauhuun, nippa nappa henkeä saaden. Kaikissa pylväissä ja kaiteissa oli kymmeniä niin isoja kuin pieniäkin hämähäkkejä. Tätähän minä olen toivonutkin. Kohdata kerralla kaikki pelkoni pääsemättä mitenkään tilanteesta pois ja olla ilman mitään tukea. Hiljaa pelonsekaista laulua vikisten lähdin varovasti kulkemaan eteenpäin yrittäen pysyä mahdollisimman kaukana niin sillan reunasta kuin jalkakäytävän molempia reunoja kulkevasta kaiteesta. Askel nopeutui ja laulunikin tuntui nopeutuvan samaan tahtiin, kunnes jouduin pysähtymään edessä kulkevien ihmisten vuoksi. Miten ihmeessä pystyn kiertämään heidät, sillä enhän voinut ohittaa heitä kummaltakaan reunalta. Päätin kävellä heidän kannoilla ja toivoa että he hermostuvat minuun jossain välissä niin paljon että väistävät molemmille reunoille (Mikä tapahtuikin onnekseni). Melkein juoksin pois sillalta ja vielä pitkään sillan jälkeen huidoin "hämähäkkejä" pois kehostani.

Vieläkin tuntuu että jossain joku vilistää.

Muuten, 50 000 HUF on euroissa tämän hetken kurssin mukaan 185 euroa. Sillä rahamäärällä yksi ihminen saa 1,5 kuukauden sapuskat täällä tai reilusti yli 50 litraa olutta.

sunnuntaina, syyskuuta 10, 2006

Tuhlailemassa

Jee! Perjantaina tuli paikalliselle tilille Turkan viimeinen työttömyyspäivärahapläjäys täällä. Päätin heti silloin lähteä shoppailemaan, mutta huonoksi tuuriksi en saanut nostettua käteistä kuin 50 000 HUF. Voi surku... jouduin sitten pää kumarassa laahustamaan takaisin hotellille.
Lauantaina heräsin jo 6:30 odottelemaan kauppojen avautumista ja samalla kävin hakemassa päivän 50 000 HUF annoksen. Nopsaan ensimmäiseen ratikkaan ja suunta kohti Mammuttia. Olimme aiemmin käyneet Turkan kanssa katselemassa mistä saisi haluamaani kameramallia ja Mammut Parkissa oli ainut sellainen liike.
Olen erittäinen iloinen etten edes harkinnut kortilla maksamista, nimittäin siinä vaiheessa kun kassaan lyötiin summaa ilmoitettiin minulle että täällä käy vain käteinen. Siis miten voi olla kameraliikkeitä mihin käy vain käteistä?!? Ja siellä sentään myytiin järjestelmäkameroita, jotka maksaa Suomessa tuhansia euroja.

Tässä on viimeinen kuva vanhalla kameralla otettuna. En edelleenkään jaksa ymmärtää että joku voi ottaa syyskuussa aurinkoa. Samalla kuitenkin minua pelottaa että miten viluissani olen kun palaan takaisin Suomeen ja siellä onkin 10 astetta vähemmän lämpöä kuin täällä.

keskiviikkona, syyskuuta 06, 2006

Pitkästä aikaa tännekin jotain

En ole näköjään oikein jaksanut tätä päivitellä sen jälkeen kun kesälomalta tulin. Suurin syy tähän oli että jostain syystä viime aikoina hotellin nettiyhteys on ollut hermoja raastava ja into kirjoittamiseen lopahti oikeastaan siihen kokonaan. Erityisesti yhteys oli heikko iltaisin, jolloin minulla olisi ollut aikaa edes vähän kirjoittaa.
No, nyt saan toivottavasti itseäni niskasta kiinni ja päivitän tätä ainakin ajoittain edes vähän.

Viime viikonloppuna kävin Budan kukkuloilla ihastelemassa näköalaa kaupungin suuntaan. Näköalatorni oli jo itsessään näkemisen arvoinen, kuten myös sieltä avautuva näköala kaupungin ylle. Kävin kiipeämässä aivan tornin huipulle, mutta siellä ei kauaa tehnyt mieli viipyä. Suuret parvet siivellisiä muurahaisia oli tehnyt kunnon aluevaltauksen juurikin kyseise tornin huipulle ja tottakai minäkin sain osani heidän tuotoksistaan.

Paluumatkalla kävin katselemassa miltä Magrit-saari näyttää näin syyskuussa. Pollaan ei meinaa oikein mahtua se että joku voi ottaa syyskuussa aurinkoa stringi-bikineissä. Ja kyseessä ei ollut ainoastaan yksinäinen neitonen, vaan puisto oli täynnä kroppa puolipaljaana olevia ihmisiä. No, sen jälkeen kun Turkka lähti on täällä ollut lämpötila yli +25 astetta reilusti.

Olen muuten täällä enää vajaat 4 viikkoa. Tai ainakin alkuperäinen tarkoitus oli. Varasin tässä viikko sitten jo lentolipunkin Suomeen ja samalla varattiin Turkallekin meno-paluu samalle lennolle. Ei mennyt kuin puolisen tuntia, kun sain tietää että mitä luultavimmin en pääsekään silloin takaisin Suomeen. Joten Turkka pääsi tekemään lipunperutus-rumban. Onneksi se sujui nätisti. Nyt minä vain sitten odottelen tietoa, että milloin oikein pääsen Suomeen, jotta voisin siihen oikein paluulipun hankkia.