Matkani maailmalla

Lentojen suunnittelua

2011-10-16T18:43:00.001+03:00

Harmaita hiuksia saan kun mietin miten pääsisi näppärimmin johonkin kohteeseen. Ongelmia tuottaa se etten haluaisi maksaa ihan maltaita lipuista, enkä viettää tolkuttomasti aikaa lentokentillä... vaikkakin nautinkin lentokentistä todella paljon.

Aiemmin olen käyttänyt Matkapörssin ja Ebookersin sivuja suunnittelussa, mutta kesällä löysin mielenkiintoisen sivuston. The Global Avion DB pitää sisällään listauksen eri maiden lentokentistä ja lentoyhtiöistä, jotka niihin lentää. Edelleenkin joutuu itse selvittelemään aikatauluja ja hintoja, mutta helpottaa kuitenkin eri lentoyhtiöiden läpikäymistä. Varsinkin kun normaalit matkatoimistot eivät pahemmin myy halpalentoyhtiöiden lippuja.

Matkustaminen Pariisissa

2011-07-28T20:22:00.000+03:00

Pariisissa on yllättävän helppo liikkua ympäriinsä metrolla, jos vain omaa toimivat jalat. Heikkojalkaisia kun ei ole ajateltu tippaakaan asemilla.

Kahden viikon oleilun ajaksi hankin itselleni viikkolipun, jolloin ei tarvitse olla jatkuvasti ostamassa uutta lippua ja voi täysin huoleti käyttää hyväkseen metroja, busseja, junia ja Montmartrelle nousevaa hissiä.

Viikkolippu ladataan automaatilla matkakorttiin (Pass Navigo Dévouverte), joka on arvoltaan 5 €. Heti kortin hankkimisen yhteydessä pääsee esittelemään askartelutaitojaan, sillä korttiin tulee kirjoittaa oma nimi sekä normaalia passikuvaa pienempään ruutuun pitää saada kiinnitettyä pärstäkuvakin. Ennen matkalle lähtöä olin ennakoinut kuvan tarpeen ja kaivanut laatikon kätköistä vanhan kuvan itsestäni.

Pass Navigo Découverte

Kuvassa näkyvät kaksi oikeanpuoleista korttia lätätään päällekkäin ja työnnetään kirkkaan kovamuovin sisään.

Tämän jälkeen vain automaatille ostamaan viikkolippua. Jos ranskan kieli ei taivu, niin onneksi automaateista löytyy aina vähintään englanti vaihtoehtona.
Pariisin julkinen liikenne jakautuu 5 vyöhykkeeseen (heinäkuun alussa vyöhyke 6 sulautettiin vyöhykkeeseen 5) ja riippuen siitä millä vyöhykkeillä haluaa pyöriä, määräytyy myös lipun hinta. Normaalit nähtävyydet sijaitsevat vyöhykkeillä 1 ja 2, joten jos ei ole halua käydä missään muualla viikon aikana, niin lipun hinnaksi tulee ~19 €. Versailles sijaitsee vyöhykkeellä 4 ja jos sen haluaa liittää viikkolippuun nousee lipun hinnaksi ~30 €. Lentokentät taas sijaitsevat vyöhykkeellä 5, jolloin lipun hinnaksi tulee ~35 €. Yksittäinen lippu Pariisin keskustan ja lentokentän välillä maksaa muuten ~1 0€.
Viikkolippu on voimassa maanantai-aamusta sunnuntai-yöhön ja omalla kohdallani minulle ei edes myyty lippua ennen maanantaita.
Yksittäiset yhden vyöhykkeen liput maksavat ~2 €, joten viikkolippu tulee nopeasti halvemmaksi. Vaikkakin se täytyy kyllä myöntää että nähtävyyksissä menee aina sen verran pitkään ettei päivän aikana ehdi juurikaan käyttää julkista kuin se pari kertaa.

Suosittelen matkaan otettavaksi kirja nimeltään Pariisi: Otavan kartta + opas. Siitä löytää nopeasti oman sijaintinsa, lähimmän metroaseman ja kaiken kukkuraksi kirjan lopussa on metrokartta, jonka avulla voi suunnitella reittinsä kulloinkin. Aivan loistava opus laukussa kuljetettavaksi.

Ostoksilla

2011-07-19T19:15:00.000+03:00

Ennen matkaa pakkasin laukkuuni kaupunkikäyttöön sopivat sandaalit. Mutta kengät sanoivat sopimuksen irti jo puolen kilometrin matkan jälkeen. Eihän siinä auttanut kuin lähteä ostamaan uusia kenkiä. Kenkien ostaminen sunnuntaina ei kuitenkaan ole niitä helpompia hommia, varsinkin jos haluaa päästää mahdollisimman halvalla.

Vanhat sandaalit 10 kilometrin kävelyn jälkeen.

Päädyin kärsimään niillä kengillä vielä noin 10 kilometriä ennen kuin löysin itseni Les Quatre Temps-kauppakeskuksesta. Ensimmäinen vastaantullut kenkiä myyvä liike oli Esprit, joten laajensin taas vaatevarastoani lempimerkkini tuotteilla.

Uudet Espritin kengät

Les Quatre Tempsillä on kyllä kiitettävästi kokoa ja kun haahuilin vielä vähän aikaa siellä, niin alkoi niitä halvempiakin varsinaisia kenkäkauppojakin löytyä. Tosin sen hetken kenkätarpeeni olikin jo tyydytetty, joten uusia pareja ei mukaani tarttunut. Edelleenkin minulla on kyllä kaupunkisandaalien haku käynnissä.

Hotelli Derby Garibaldi

2011-07-16T23:22:00.000+03:00

Olen majoittunut söpöön pieneen hotelliin Derby Garibaldiin, joka sijaitsee 15. alueella melko lähellä Eiffel-tornia. Huoneeni sijaitsee hotellin ylimmäisessä kerroksessa ja itseasiassa koko kerros on ainoastaan minun käytettäväni. Huone on alunperin toiminut omistajan asuintilana, mutta nykyään se on vuokrattavana. Näkymät täältä viidennestä kerroksesta ovat loistavat ja ainoana huonona puolena tällä hetkellä on sateenropina kattopeltejä vasten. Toisaalta tuo ropina on hyvin rauhoittavaa.

Ylimmän kerroksen kaikki 5 ikkunaa kuuluvat huoneeseeni.

Hotellilta pääsee nätisti kauempanakin sijaitseviin kohteisiin, sillä heti hotellin edessä on linjaan 6 kuuluva metroasema. Vaikka metroasema on aivan tuossa nokan edessä ei sieltä yllätyksekseni kuulunut meteli häiritsevästi.

Heti hotellin edessä on metroasema nimeltään Sèvres Lecourbe.

Kun huoneen ikkunasta kääntää katseen vasemmalla näkee parin-kolmen kilometrin etäisyydellä sijaitsevan Eiffel-tornin.

Näkymää huoneen ikkunasta.

Itse huone on hyvin pitkulainen. Huoneen perältä löytyvät pieni keittiösoppi (ilman mitään keittiöön liittyviä tarvikkeita) sekä pesuhuone.

Näkymä huoneen ovelta.

Pesuhuone

Makuuhuone

Olen erittäin tyytyväinen huoneeseen.

Aamupala hotellissa on hieman ankea, mutta se johtuu pääosin ruokavaliostani. Jos ei syö viljaa on hankalampaa löytää syötävää aamiaispöydästä, jonka pääosaa esittävät patonki ja croissantit. Ja olen ollut hotelleissa, joissa on ollut surkeampiakin aamiaisia.

Eiffel-torni on muuten aivan mahtavan näköinen näin illalla.

Ensimmäinen päivä Pariisissa

2011-07-15T23:54:00.001+03:00

Nyt on sitten tämä tyttö päässyt laskemaan ensimmäistä kertaa elämässään jalkansa Ranskan maaperälle. Tunne on outo. Lentokentältä lähtien toimin kuin olisin ollut täällä aiemminkin. Kaikki paikat tuntuivat niin... kotoisilta. Ehkä Pariisi muistuttaa jollain tasolla Budapestiä ja kotoisat asiat ovatkin vain muistoja Budapestistä.

Jo heti alussa onnistuin rikkomaan junanlaiturin portin, sillä matkalippuni jäi jumiin täysin. Jouduin hakemaan info-pisteestä apua saadakseni lipun takaisin. Info-pisteelle odotellessani en voi muuta kuin ihmetellä kuinka avuttomia moni ihminen on. Jono oli pitkä ja koostui turisteista, jotka kyselivät miten pääsisivät hotelliinsa ja infoneuvoja opasti heitä kärsivällisesti. Itse olin selvittänyt reittini jo kotona ennen reissua, joten juna-asemalla tarvitsi vain ostaa lippu ja siirtyä junaan ja sieltä myöhemmin metroon.

Yksi isoimmista yhtymäkohdista Budapestin ja Pariisin välillä on portaat. Metroon päästäkseen pitää mennä useampi rappu sekä ylös että alas ja sehän ei ole mitään herkkua matkatavaroiden tai lastenrattaiden kanssa.

Hotellin lähimetroaseman portaat

Metroasema on itseasiassa melkoisen kaunis.

Metroasema hotellilta käsin

Tarkoituksena oli hankkia viikkolippu julkisiin, mutta niitä sai kuulemma ostaa vasta maanantaina. Joten viikonloppu tullaan viettämään jalkaisin lähiseutuun tutustuen.

Valmisteluja

2011-05-17T17:22:00.000+03:00

Matkakuume alkaa vähitellen pilkistää kun olen ostanut lentoliput ja hotellikin on varattuna Pariisista. Tässä yhtenä päivänä mietin tekemiäni matkoja. Tulin siihen tulokseen että ehkä kaikkein mukavinta matkoissa on se itse matkustaminen. Nautin lentokentillä, juna-asemilla ja bussipysäkillä odottamisesta. Se pieni jännitys mikä hiljaa hiipii vatsanpohjalta miettiessäni reissua, kutkuttaa valtavasti ja tuo outoa mielihyvää.

Haluan nähdä uutta, käydä täysin vieraissa paikoissa ja nauttia siitä yksinäisyydestä keskellä vierasta kieltä puhuvien yhteisössä.

Lautailu

2011-03-25T10:16:00.000+02:00

Torstaina vietinkin sitten päivän etelärinteillä lumilautailun merkeissä. Sen taidon oppimiseen menikin koko päivä ja lopputuloksena oli melkoisen kipeä polvi ja suu täynnä lunta. Ei se mitään, hauskaa oli.

Erittäin tutuksi tullut näkymä

Minun pitäisi lumilautailla enemmän, jos haluaisin tuon taidon kehittyvän paremmaksi. Vaikka lasku toisensa jälkeen epäonnistui pysyi mieli korkealla aivan mahtavan sään ansiosta. Pitäisi varmaan alkaa käyttämään etelä-Suomen rinteitä hyväksi. Ne kun ovat sopivan loivia lautailun opetteluun,

Päivä Levillä

2011-03-23T23:19:00.001+02:00

Niin monen vuoden jälkeen pääsin käymään taas kotikonnuillani. Näillä rinteillä opettelin laskettelemaan ja joka kerta sinne on aina mukava palata taas. Minähän olen kotoisin Kittilästä, joten jo ekaluokkalaisena tuli Levin eturinteet tutuiksi. Muita rinteitä ei silloin ollut olemassakaan.

Monen vuoden tauon jälkeen pääsin taas makustelemaan miltä lasketteleminen tuntuu. Ensimmäisten haparointien jälkeen laskin jo kuin vanha tekijä.

Sää oli loistava. Kevyt pakkanen ja auringonpaiste takasi nautinnon. Miksi kummassa en ole käynyt useammin laskettelemassa? Lämpö ja vauhdin hurma saa mielen hyrräämään aivan uudella tasolla. Tätä ei voi saada koskaan liikaa.

Kiinalaisia jääveistoksia

Leville oli tänä talvena tehty vähän sinne sun tänne jääveistoksia. Hommaan oli kuulemma palkattu läjä kiinalaisia. En ehtinyt käydä katsomassa noita veistoksia lähempää, sillä gondoli-hissi kutsui aivan selän takana.

Snow Park

Leville oli tehty paljon uudistuksia edellisen käyntini jälkeen. Snow parkissa on tarjolla toinen toistaan mahtavampia hyppyreitä.

Lipareita

Snow parkin sivussa on sitten meille pelkureille rauhallisempi reitti alas, johon on rakennettu keinotekoisia lipareita temppuiluja varten.

Vain mielikuvitus on rajana

Ilta laskeutuu ja mielikuvitus saa vallan. Miksei tämä päivä voi olla yhtään pitempi ja miksi rinteiden pitää mennä kiinni jo klo 17 jälkeen.

Rinteiden sulkeutuessa

Hissien sulkeutumisen aikoihin alkoi nousta tuiskun poikasta tunturin laelle. Oli aika suunnistaa takaisin eturinteille ja nauttia siellä mahtavista rinteistä niin kauan kuin mahdollista.

Päivän rientojen jälkeen oli mukava palata takaisin kotiin lepäämään ja kuuntelemaan kun tuisku alkaa voimistumaan yötä kohden mentäessä.
Huomenna on taas luvassa uusi kaunis päivä ja uudet kujeet rinteissä.

Jumissa

2011-03-22T12:33:00.000+02:00

Jumissa. Olen niin jumissa. Olen täysin pihalla kaikesta. Täällä ei ole muuta kuin talo täynnä tavaraa ja piha täynnä lunta. Pitäisi varmaan alkaa jompaa kumpaa siivoamaan, mutta kaipuu on kova päästä tietoyhteyskuntaan käsiksi edes jotenkin.
Puhelimesta toimii kyllä netti, mutta on niin kovin ikävä tihrustaa puhelimen näyttöä ja menettää hermonsa jatkuvaan "muisti täynnä"-ilmoitukseen. Läppäri on olemassa, mutta tällä hetkellä se ja puhelin eivät tunnu ymmärtävän toisiaan että saisin edes etanan nopeudella kulkevan nettiyhteyden toimimaan.
Ja televisio, niitä löytyy parikin kappaletta. Molemmat ovat tosin analogisia malleja, joten ei ole toivoakaan television seuraamisesta. Ei hätää, täältä löytyy kyllä konsoli. Joka on mallia 1980-luku ja meillä on ainoastaan yksi peli siihen; laivanupotusta.
Radio täältä löytyy kuulemma myös, mutta se pitäisi ensin löytää jostain ennen kuin sitä voi kuunnella.
Vaikka nuo normaalit mukavuudet puuttuvatkin, niin jollain tavalla tilanne on myös rauhoittava. Minun ei tarvitse miettiä muita ihmisiä, ei kelloa, ei niin mitään. Pääsen rauhoittamaan mieleni ja tulen taas yhdeksi luonnon kanssa. Löydän itseni.
Voin pistää taloa järjestykseen täysin omassa rauhassa ja toivoa että joku kertoo kun on aika lähteä takaisin etelään kaiken hälinän joukkoon.

Eipäs sittenkään

2011-03-17T13:36:00.001+02:00

Päätinkin etten lopeta tämän blogin kirjoittelua. Varsinkin kun minulla on ikioma miniläppäri ja kaikki vermeet ja vempeleet siihen asennettuna, niin pystyn blogaamaankin taas matkoillani.

Uudistin blogin taustankin hieman enemmän omaan suuntaani. Entinen pinkki alkoi käydä hieman silmään vaikkakin ainoastaan satunnaiset lukijat taitavat ainoastaan joutumaan kärsimään niistä väreistä. Lisäksi laitoin koko blogin julkiseksi.

Ja suuret ovat suunnitelmat matkojen suhteen.

Viikonloppuna lähden viikoksi kiertämään pohjois-Suomea. Pääsiäiseksi olisi suunnitelmissani taas mennä Viron suuntaan ja kesälomallakin voisin käydä jossain. Tosin paikka on vielä avoinna. Mikähän voisi olla sopiva kohde?
Ensi vuoden tavoite olisi Japani, jos vain on enää olemassa silloin.

Lopetus

2011-02-06T08:00:00.002+02:00

Tämän blogin ylläpito päättyy tähän. Jätän tämän varmaan tänne vain lojumaan, mutta mitään uusia reissuja ei tänne kirjaudu.

Syömistä ja muuta sälää

2010-07-14T21:09:00.006+03:00

Ensimmäinen päivä tuntui tuskaisalta ruoan suhteen. Joka kulmasta tuntui löytyvän vain pizza- ja jäätelöpaikkoja. Baareja ja kahviloita herkkupuotineen löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Ahkera etsintä palkittiin ja olemme löytäneetkin parempia ruokapaikkoja, tosin neljännen päivän jälkeen vaikuttaisi pahasti siltä että koko kaupungissa käytetään yhtä ja samaa menua. Kaikissa käymissämme ravintoloissa tarjotaan melkein samoja ruokia. Suurimmat erot ovat vain ravintolan tasossa ja hinnassa.
Vähähiilihydraattinen ruokavalioni ei kuitenkaan ole joutunut katkolle ruokien vuoksi. Liha- ja kalaruokien yhteydessä saa valita useimmissa paikoissa lisukkeen erikseen, joten perunat, riisit ja pastat saa vaihdettua grillattuun munakoisoon ja kesäkurpitsaan.

Ruokailuun kannattaa varata aikaa, vaikka menisi vain kahville. Tarjoilijat ovat todella hitaita ja jo limsapullon saapumista saa odottaa sen vartin verran, saati sitten laskun saapumista.
Useimmissa ravintoloissa sisältyy palvelun ruoan hintaan.

Split on loppujen lopuksi melkoisen pieni paikka, sen kiinnostavimmat osat ovat kaikki Diocletianuksen palatsin ympärillä ja se on nopeasti koluttu. Sitä kauempaa on melkeinpä turha etsiä mitään kiinnostavaa. Split toimii kuitenkin hyvänä pesäpaikkana, josta on mahdollista matkustaa esimerkiksi saaristoon. Lähimpiin saariin pääsee lautalla parissa tunnissa ja lauttoja kulkee useamman kerran päivässä suosituimpiin saariin.

Split - Kroatia

2010-07-11T23:23:00.004+03:00

Tämän vuoden kesäloma suuntautuu Eurooppaan ja Kroatiaan. Kolmas päivä on jo menossa ja tunnelmat ovat loistavat. Splitin lentokenttä ei ole iso, mutta siellä käy kuitenkin kohtuullinen kuhina lentokoneiden suhteen. Lentokentältä on suora bussiyhteys Splitin keskustaan vanhan kaupungin alueelle 30 kunan hintaan, joten ei tarvitse turvautua taksipalveluihin. Luultavasti käytämme myös lentokentän suuntaankin bussia.
Ensimmäisen päivän aikana sain päähäni pieniä muistoja Montenegrosta. Täällä on niin samankaltaista kuin siellä. Oli aivan ihanaa löytää viinirypäleistä ja kiweistä tehtyjä katoksia ja katsella samanlaisia muotoja ympäristössä.

Tällä kertaa päädyimme asumaan huoneistohotelliin tai johonkin vastaavaan. Firmalla on omistuksessa useampia asuntoja ympäri Splitin vanhaa osaa. Tässä kaupunginosassa kadut ovat niin kapeita että parhaiten niissä pääsee liikkumaan kävellen tai skootterilla. Huoneemme on melkoisen rapistuneessa talossa, mutta sisältä talo on ihan siedettävä. Täällä on erinomainen ilmastointi, langaton netti ja satelliittitelevio, joten sen puolesta ei ole valittamista. Asunnossa itsessään harmittaa oikeastaan nariseva lattia niin meidän asunnossa kuin yläkerrassa olevassa asunnossa, joten täällä ei nukuta silloin kun naapuritkaan eivät nuku.

Splitin kaupungin länsipuolella on Marjanin puistoalue, joka sijaitsee niemenkärjessä. Alue on maastoltaan mielenkiintoinen ja melkoisen ikävä, jos erehtyy kaatumaan väärässä kohtaa. Maasta törröttää teräviä kiviä suoraan ylöspäin aivan kuin joku olisi käynyt kääntämässä kaikki kivet väärinpäin.

Tämän niemenkärjen reunat ovat kauttaaltaan pienen pienten auringonottopaikkojen ja uimarantojen peittämä. Niemen eteläpuolella on rakennetut rannat ja pohjoispuolella on enemmän luonnontilassa olevia rantoja.

Tämän päivänen uintialueemme oli suosittu myös veneilijöiden parissa. Kymmeniä veneitä kävi päivän aikana uittamassa porukkaansa tässä poukamassa. Alla olevassa kuvassa on myös nähtävissä meidän "rantakaistaleemme", josta laskeuduimme uimaan ja snorklaamaan. Alueen rannat ovat osittain sementoituija, joten puhdasta ja sileää alustaa oli helppo löytää muuten haastavasta ympäristöstä.

Ko Racha Yai - Rayan saarilla

2009-07-23T06:47:00.006+03:00

Tämän vuoden kesäloman aikana päätimme olla laiskoja ja otimme suoraan Finnmatkoilta loman Phuketiin.
Hotellimme sijaitsee Kamalassa, joka sijaitsee Phuketin saaren länsirannalla. Paikka on hiljaisempi kuin muut alueet, mutta saapahan olla ainakin rauhassa muilta turisteilta... sikäli kuin niitä on.
Itse hotelli on aivan ihana. Hotelli Cape Sienna sijaitsee hieman korkeammalla merenrannasta, joten näkymät ovat kauniit. Meidän huone on suoraan poukamaan ja auringonlaskuun päin, tosin niin taitaa kyllä olla koko hotellin kaikki huoneet.
Tämä saattaa kuulostaa idioottimaiselta, mutta järkkäsimme itsellemme myös pitkäksi viikonlopuksi hotellin Ko Racha Yain saarelle. Tällainen tuplabookkaus tuntuu toisaalta typerältä, mutta hyvänä puolena on se että pystyimme jättämään osan tavaroistamme ensimmäiseen hotelliin odottamaan paluutamme. Erittäin viisaaksi toiminnan teki se että päästäksemme saarelle matka meni pienessä muskeliveneessä, jonka kyytiin pääsemiseksi isompi matkalaukku ei olisi selvinnyt kuivana.
Rayan saarella meillä oli huone Ban Raya Resort & Spa-hotellissa. Näin turistikauden ulkopuolella tuo paikka on kuin unelma. Meille sattui vielä sen verran hyvä tuuri että koko saarella oloaikana ainoastaan lähtöpäivänä satoi vähän vettä. Ainoat häiritsevät tekijät ovat Phuketin saarelta tulevat päivämatkaajat, jotka tulevat Rayan saarille uimaan ja snorklaamaan sekä
tekemään sukelluksia. Mutta näin kesäaikana niitäkään ei ole aivan älyttömästi.

Suoritimme Rayan saarella Advance Open Water Diver-kurssin sekä muutaman huvisukelluksen suomalaisen Raya Divers-sukelluskeskuksen opastuksella. Nuo sukellukset olivat aivan mahtavia. Ennen lomaa hankkimani nenäventtiilillä oleva maskini tuli tarpeeseen ja se toimi loistavasti. Lasien mentyä huuruun kesken sukelluksen täytin maskin vedessä ja sainkin sen myös tyhjättyä ongelmitta.
Ainut itseäni häiritsevä tekijä noilla sukelluksilla oli nenästä tuleva verenvuoto. Parina ensimmäisenä päivänä sukelluksen päätyttyä nenästä tuli pari pientä pisaraa verta niistäessä, mutta neljäntenä päivänä tulikin jo kourallinen verensekaista limaa. Se säikäytti sen verran paljon, että päätin sukellusten olevan ohi minun kohdallani tämän reissun osalta. Loppuaika lomasta vietetäänkin sitten shoppailen. Kuvia sukelluksistamme on nähtävillä sitten meillä kotona kunhan täältä kotiudumme joskus.

Open water diver

2008-07-25T04:09:00.001+03:00

Puerto Galeraan saavuttuamme ei näköjään pahemmin ole voimia ollut kirjoittaa mitään tänne.
Päädyimme pysymään Coral Covessa, joka on lähellä Sabangia. Pienten neuvottelujen jälkeen saimme hotelliyön hinnaksi kolmelta hengeltä yhteensä 1000 pesoa eli 15 €. Suurimpia syitä hinnanpudotukseen on 6 päivää viikossa klo 7-19 välillä tapatuva hotellin remppaus. Rempasta ei loppujen lopuksi ole ollut meille pahemmin haittaa, sillä aikataulumme vaativat aikaista heräämistä.

Eilen sain läpäistyä viimeisen testin open water diver-sertifikaatista eli nyt minulla on oikeus laitesukellukseen 18 metriin asti. Jep, osaan nyt sukeltaa ihan oikeasti happisäiliön kera. Täysin ongelmitta ei kurssin suoritus sujunut. Teoria-osuuksissa ei juurikaan ongelmia ollut, mutta nenä meinasi aiheuttaa koko kurssin reputuksen. Se kun on aivan älyttömän herkkä joutuessaan veden kanssa kosketuksiin. Joka kerta kurssin kuluvaa maskin vedellä täyttämistä harjoituksia suorittaessamme tuntui että hukun kun pienikin määrä vettä joutui nenääni. Opettaja oli hieman pulassa tuon suhteen. Kokeilimme kolmea muotoilultaan erilaista maskia ennen kuin päädyimme kokeilemaan täysin erilaista maskia, joka olikin täydellinen nenälleni. Siinä nenä erotetaan silmistä osittain ja nenän seutuvilla on venttiili, josta nenän puhalluksen voimalla saa veden pois maskista. Nyt vain on enää ongelma mistä kummasta saan ostettua itselleni tuollaisen maskin. Täällä kun ei sellaista tuntunut olevan myynnissä missään.

Saatuani suoritettua 2 matalan veden sukellusta ja 4 kurssiin vaadittavaa syvempää sukellusta ei korvien ilmaaminen enää onnistunutkaan viidennellä sukelluskerralla. Voi äly sitä tuskaa kun paine korvissa kasvaa ei asiaan auta muu kuin pintaan nousu, varsinkin kun olimme menossa tutkimaan tuolla sukelluksella hylkyjä ja ruokkimaan kaloja. Seuraavan päivänkin korvat napsuivat ja olin hyvää vauhtia saamassa nuhankin, joten jouduin osaltani perumaan sen päivän sukelluksen, joka olisi ollut muuten yösukellus.

Pidän ainakin tästä Filippiinien saaresta. Hintataso on ihan ok. Tiet ovat huonossa kunnossa ja mutkaisia, joten matkapahoinvointia esiintyy ainakin itselläni ilman oikeanlaista hoitoa. Hotellimme on sijainniltaan tosiaan rauhallisella alueella (ainakin näin turistikauden ulkopuolella) ja jos hieman enemmän virikettä haluaa, niin lähimpään aktiiviselle alueelle pääsee alle 10 minuutissa moottoripyörän kyydissä. Huonona puolena itse pidän kaupustelijoiden agressiivisuuden, jotka kuitenkin ymmärtävät jättää rauhaan tarpeeksi monen ein jälkeen. Lisäksi kaikki kapakat, diskot tuntuvat olevan enemmän miehille ja heidän grhmmm... tarpeilleen suunnattuja. Naisille ei oikein tunnu juuri muuta löytyvän kuin hierontaa, biljardin peluuta ja baaritiskillä notkumista. Täällä kun tuntuu sana disko tarkoittavan sitä että asiakkaat istuvat pöydissä juomassa maksullisten seuralaisten kanssa tuijottaen muutamaa kuukautta aiemmin synnyttäneen ja bikineissään olevan tanssitytön väsynyttä nytkähtelyä.
Jostain kumman syystä tosiaan melkein kaikille näkemilleni tanssitytöille oli jossain vaiheessa heidän elämäänsä tehty keisarinleikkaus ja se loisti oikein kunnolla heidän tanssiessaan. Loput tytöistä olivat varmaan suorittaneet synnytyksen perinteisesti... No, mukava tietää ettei täällä synnyttäminen tarkoita tanssitytöillä pakollista uranvaihtoa. Harmi vain että tytöt todellakin näyttivät tanssiessaan siltä että tiskaaminenkin kuulostaa huomattavasti mielenkiintoisemmalta.

Tänään lähdemme saarelta kohti Manilaa, jossa olemme yhden yön. Lauantaina on tarkoitus suunnata Shangaihin, jossa myös vietämme yhden yön ja sunnuntaina tulemme taas kotiin.

Puerto Galera

2008-07-19T13:52:00.002+03:00

Perille päästiin eilen onnellisesti muutaman tunnin bussi- ja laivamatkan jälkeen. Päädyimme asumaan ainakin näin aluksi Coral Coveen ja ainakin itse olen pitänyt paikasta paljon. Täällä ei ole menossa turistikausi, joten turisteja ei ole paljoa.
Koko saari on todella vuorinen, joten tietkin ovat sitten sen mukaisia. Onnekseni näyttäisi siltä että Helsingin lentokentältä ostamani hermopistenauhat auttavat poistamaan väliaikaisesti matkapahoinvointini, jolloin matkat pikkuteillä helteellä ei ole niin tuskallista.

Nettiyhteys on sen verran hidas ettei kuvia voi liittää nyt.

Viimeinen päivä Manilassa ennen eteenpäin siirtymistä

2008-07-18T04:13:00.004+03:00

Meillä oli tarkoitus käydä jo tänään Angelesissa, mutta emme saaneet kiinni "luotto"kuskiamme. Käytimme sitten tämänkin päivän ostareiden kiertämiseen, niitä kun täällä todellakin riittää.

Kuvassa on paikallista liikennettä sekä jo edellisessä postauksessa mainitsemani jeepney.

Kävimme päivän päätteeksi toisessa hierontapaikassa, jossa 1,5 tunnin hieronnan hinnaksi tuli 1100 pesoa eli 16,5 €. Hieman kalliimpaa kuin edellinen, mutta tuntui myös paremmalta.

Perjantaina pääsemme vihdoin ja viimein hieman erinlaisimpiin maisemiin, sillä lähdemme kohti Puerto Galeraa.

Ostoskeskuksia

2008-07-17T06:45:00.003+03:00

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta ei aamulla ollut enää niinkään hienoa kuin yöllä, mutta verhothan saa pidettyä kiinni.

Taas on yksi päivä mennyt Manilassa. Emme sitten vaihtaneet hotellia vaan päätimme tyytyä nykyiseen hotelliin. Koko keskiviikko oli sateinen päivä. Se lakkasi vasta yöllä, mutta ei se meitä pahemmin hidastanut. Aamulla hyppäsimme jeepneyn (pikkubussiksi kustomoidun jeepin) kyytiin ja matkasimme kohti Ayalaa, minkä pitäisi olla sitä parempaa aluetta. Jeeppi-matkan hinta oli 8,5 pesoa /hlö eli 0,15 €.

Ayala oli erinomainen valinta kohteeksi. Siellä tuntuu olevan triljoona kauppakeskusta ja ne ovat yhdistetty toisiinsa tien yli menevin käytävin, joten ulkona ei pahemmin tarvitse käydä. Meillä menikin siellä aivan koko päivä ja teimme myös jonkin verran ostoksiakin.
Jokaisen ostoskeskuksen ovilla oli vastassa vartija, joka kävi metallinpaljastimella läpi erityisesti paikallisten laukut ennen kuin salli heidän astua ostoskeskukseen. Meitä ei tarkastettu ollenkaan näissä pisteissä vaan toivotettiin hymyissä suin tervetulleeksi alueelle.
Itse asiassa jokaisessa liikkeessä oli myös omat henkilönsä vahtimassa sisään- ja ulostulijoita, joten riitti melkoisesti totuttelua ovilta kuuluviin tervehdyksiin "Good afternoon Ma'am" "Good day Sir".

Ostosten teko jossain isossa kauppakeskuksessa tuntui ajoittain melkoisen hankalalta, sillä pahimmillaan se oli seuraavanlaista: Tiskin takana olevalta myyjältä pyydetään jotain tavaraa ja ilmoitetaan halukkuutemme sen ostoon. Tämän jälkeen myyjä kirjaa "tilauksen" ja ohjaa toisaalla olevalle kassalle tilaus-lapun kanssa. Kassalla kassakoneen käsittelijälle annetaan tilaus-lappu, jonka perusteella hoidetaan maksu. Tämän jälkeen vielä yksi tarkastaja käy läpi tilaus-lapun ja maksun yhteydessä tehdyn kuitin, jonka jälkeen tuotteen vasta saa lopullisesti itselleen. Auta armias, jos sattui käyttämään luottokorttia. Tällöin omaa nimeään piti kirjoittaa kahteen kuittiin, joista toinen meni tarkastajalle ja toinen jäi kassaan.

Olisimme varmaan olleet noissa ostoskeskuksissa läpi yön, ellei kellon lähetessä 21:a olisi alettu sammuttelemaan valoja kaikkialta. Klo 21 on muuten Manilassa varmaan yksi pahimmista ruuhka-ajoista.

Menimme illan päätteeksi koko porukka hierojalle rentoutumaan. 1 tunti maksoi 199 pesoa eli 3 €. En olekaan ennen ollut hieronnassa, jonka päätarkoitus on vain rentouttaa koko elimistö. Vielä päivän päätteeksi halusin manikyyrin, joka maksoi 75 pesoa eli 1,15 €. Harmi vaan että liike oli menossa kiinni ja manikyristini päätti sutaista homman valmiiksi hetkessä. Lopputulos ei ollut kovin siisti. Eli tuollaiset hoidot kannattaa ottaa aiemmin päivästä.

Kävimme yöllä myös paikassa nimeltä Ringside bar. Paikka oli täynnä GoGo-tyttöjä ja oli joukossa muutama ladyboykin. Menimme tuohon paikkaan oikeastaan katsomaan heidän kovasti mainostamaansa tyttö-nyrkkeilyä sekä kääpiö-nyrkkeilyä. Tyttöillä oli valtavat nyrkkeilyhanskat käytössään, joten homma näytti melkoisen koomiselta. Kääpiöillä oli kyllä oikeanlaiset hanskat, mutta heidän ottelunsa pilasi kilpailijoille puetut vaipat. Se näytti melkoisen nololta, enkä halunnut ottaa sellaisesta tilanteesta edes kuvaa.

Vuoden 2008 kesäloma alkaa

2008-07-16T07:44:00.005+03:00

Hieman on sekava olo, ei ole oikein käsitystä oikeasta ajasta.
Lähdimme Suomesta klo 17 jälkeen kohti Shanghaita ja perillä siellä olimme tiistaina aamuseitsemältä eli Suomen aikaa klo 2 yöllä. Matka meni ihan hyvin. Koneessa otimme parin tunnin tirsat ja perille päästyämme tuntui että olisimme nukkuneetkin ihan tarpeeksi. Olihan jo aamu, joten pakkohan noiden tirsojen on olla tarpeeksi pitkät.

Kävimme Shanghain keskustassa katselemassa nähtävyyksiä ja jossain välissä tajusin että sillä aikaa kun me siellä nautimme ihanasta aamupäivästä nukkuvat kaikki tutut vielä Suomessa uniaan.
Shanghaissa oli hieno, mutta kuuma sää ja jouduimme säännöllisen väliajoin menemään johonkin kahvilaan viilentymään. Näiden rauhoittumishetkien aikana alkoi hiipiä aina uni silmään vaatien univelkojaan takaisin.

Haahuiltuamme muutaman tunnin Shanghaissa palasimme takaisin lentokentälle odottamaan lennon lähtöä kohti Filippiiniä ja Manilaa.

Manilan koneen lentoemo sanoi meidän olevan onnekkaita, sillä taifuuni Helen oli kuulemma väistymässä pois Filippiineiltä. Saavuttuamme Manilaan klo 19 aikoihin oli jo täysin pimeää, joten edelleenkin on yllätys millaiselta kaupunki näyttää päivän valossa.

Hotellin löytämisen suhteen oli hieman ongelmia. Shanghaissa ostin Lonely Planetin Philippines kirjan, josta valitsimme kuvaukseen sopivan hotellin ja pyysimme kuskia viemään kyseiseen hotelliin. Matkalla kuski kävi monet hotellit läpi kysyen jokaisen kohdalla 'kävisikö tämä hotelli sen haluamanne sijaan'. Päästyämme perille kohteeseen saimme kuulla että olimme oikean hotelliyhtiön väärässä hotellissa ja lisäksi se hotelli johon olisimme halunneet oli täpötäysi. Ei muuta kuin soittelemaan toisiin mahdollisiin hotelleihin ja kyselemään mistä löytyisi tilaa. Vihdoin ja viimein löytyi Great Eastern hotel, missä olisi juurikin pari huonetta vapaana. Sitten aloimme metsästämään taksia, joka löytäisi perille. Päädyimme pimeään taksiin, joka tiesi jopa missä kaupunginosassa kyseinen hotelli on vaikka emme olleet sitä maininneet. Pääsimme sillä taksilla perille juuri oikeaan hotelliin ja saimme hänen puhelinnumeronsakin siltä varalta että tarvitsisimme taksipalveluja myöhemminkin. Oikea taksi maksoi 190+10 tippiä pesona ja jälkimmäinen maksoi 300 pesoa (ajettiin huomattavasti pitempään kuin ensimmäisen kyydissä. Yhteensä euroissa nuo ovat noin 7,5 €. Kuulostaa erittäin kohtuulliselta.

Hotelli, no... saamamme huoneet olivat isoja. Minun huoneessani oli kaksi tuplaleveää sänkyä, ilmastointi ja jääkaappi pakastimella varustettuna. Hintaa huoneelle tulee 2600 pesoa yöltä eli 39 €. Huonona puolena hinta ei sisällä aamupalaa. Saa nähdä päädymmekö vaihtamaan hotellia vai pysymmekö tässä hotellissa siihen asti että ensimmäiseen haluamaamme hotelliin tulee tilaa.

Klo 22 illalla meille tuli nälkä ja aikani asiaa ihmeteltyä tajusin Suomessa kellon olevan vasta 17 emmekä olleet syöneet lentoaterioita parempia ruokia koko päivänä, joten ei ihme että oli nälkä. Kävimme hotellin lähellä olevassa nuudeliravintolassa syömässä kolmeen henkeen hintaan 625 pesoa eli 9,3 €. Ei paha ollenkaan, varsinkin kun annokset olivat niin isoja että kaikilla jäi jonkin verran syömättä.

Unen saannin suhteen ei ollut mitään ongelmia, Olimmehan viimeisen vuorokauden aikana vedelleet vain tunnin parin torkkuja.

Kultaiset käytöstavat

2007-12-03T22:56:00.000+02:00

Parin kuukauden Suomessa olon jälkeen olen alkanut kaipaamaan unkarilaisten käytöstapoja.
Pahin puute suomalaisten tavoissa on julkisissa liikennevälineissä. En ymmärrä, miksei ihmisten päähän mahdu että esimerkiksi metroon on huomattavasti helpompi mennä jos ensiksi antaa ihmisten tulla sieltä pois.
Niin hassulta kuin se kuulostaakin, olen alkanut kaipaamaan myös tervehdyksiä hisseissä. Nykyään on niin vaivaantuneen hiljaista kun joku tulee tai lähtee hissistä.

Kylmää!

2007-09-06T08:02:00.000+03:00

Eilinen alkoi todella huonosti. Klo 5 naapurini halusi ottaa piiiiitkän suihkun. Pyörin vuoteessa tunnin ajan kuunnellen veden kohinaa ja lorinaa.
Noustuani halusin mennä takaisin vuoteeseen, sillä asuntoni oli kylmä ja muuten sitä vieläkin. Lämmitystä ei ole vielä kytketty päälle ollenkaan. Ulkolämpötila oli vain +8 astetta ja sen kieppellä se on pysynyt edelleenkin.
Lisäksi työmatkan alkumetreillä sateenvarjoni hajosi aivan täysin, ei vain pelkästään narun katkeamisella vaan myös metalliranka murtui. Töihin päästyäni oli viluissani ja kuin uitettu koira.
Töissäkin tuntui olevan enemmän vastoinkäymisiä kuin normaalisti.

No, onneksi päivää piristi työporukan kanssa katsottu unkarilainen elokuva A Tanú. Kyseessä on vallan leppoisan mukava vanha elokuva Unkarin kommunistiajan kommervenkeista.
Sadekin oli iltaan mennessä rauhoittunut sen verran että pelkästään ripsoi ja ehdin jopa hankkimaan uuden sateenvarjonkin.

Moziünnep osa 2

2007-09-04T07:56:00.000+03:00

En sitten jaksanutkaan kirjoittaa sunnuntaina, kun olin aivan poikki edellisestä päivästä ja eilenkin tein pitkää päivää töissä.

Moziünnep tarkoittaa elokuvapäivät ja ehdoton mielipiteeni on että Suomeen pitäisi saada samanlaiset päivät. Tarjolla oli elokuvia laidasta laitaan. Ikivanhoja klassikoita ja tuotoksia joiden ensi-ilta on virallisesti Unkarissa vasta lähiaikoina.
Nämä elokuvien ystävän unelma alkoi itseasiassa jo torstaina 30.8 ja kesti sunnuntaille 2.9 asti. Se mikä pistää kenet tahansa kateelliseksi on lippujen hinnat, ne nimittäin maksoivat vain 350-360 Ft eli noin 1,44 euroa.
Olisin kyllä halunnut nähdä unkarilaisia elokuviakin, mutta mistään en saanut selville olisiko niissä ollut englanninkielistä tekstitystä. Yhdestä lehdestä kyllä luin että joissain niissä olisi ollut tekstitys, mutta tarkempaa tietoa elokuvasta en löytänyt kuten en myöskään missä teatterissa se olisi ollut tarjolla ja milloin.

Mutta nyt takaisin lauantaihin. Heräsin lauantaina jo klo 6 aivan älyttömään päänsärkyyn, vaikka otin särkylääkkeen ei kipu mennyt pois, joten olin täysin tokkurassa tuijottaen televisiosta HBOn kanavaa siihen 9:30 asti, jolloin minun piti lähteä MOM Parkiin katsomaan ensimmäistä elokuvaa.
Mistä muuten tuli mieleeni, olen tämän vuoden aikana löytänyt itselleni erittäin toimivan päänsärkylääkkeen, joka toimii paremmin kuin Buranat ja aspiriinit. Aine on niinkin yksinkertainen kuin kahvi. Kuten suurin osa teistä tietää en todellakaan normaalisti juo kahvia tai teetä, mutta olen huomannut että kupillisella kahvia saan päänsäryn häviämään puolessa tunnissa täysin kokonaan. Ja parhaimmillaan se päänsärky ei ole tullut takaisin ollenkaan.

Ja takaisin elokuviin. Liput hankittuani kävin nauttimassa sen kupin kahvia. ;) Ja olo oli mitä mainioin sen jälkeen. Mitä ilmeisemmin sen vuoksi että kyseessä oli aikainen näytös (10:30) ja lisäksi englanniksi puhuttu lastenelokuva, sain oikein yksityisnäytöksen. Elokuva oli Surf's up, joka kertoo surffaavista pingviineistä. En kävisi katsomassa sitä Suomessa edes vitosen päivänä. Se oli muuten ok lastenelokuva, mutta itseäni ei nappaa oikein henkilökuva-tyyliset otokset.

Seuraava elokuva alkoi klo 15:00 elokuvateatterissa Uránia. Ulkoapäin melkoisen vaatimaton teatteri, mutta sisältä aivan toista. Käytyäni tässä teatterissa alkoi oikein harmittaa miten Suomessa on poistettu käytöstä ne vanhimmat teatterit. Ja kun tällaisia teattereita Budapestissä on useampia. Tämänkin yläkerrassa on kahvila ja kellarissa intialainen kahvila ja molemmat ovat erittäin vaikuttavia.

Olenkin erittäin iloinen että kävin katsomassa tässä teatterissa menneisyyteen sijoittuvan elokuvan Parfyymin. Tässä on elokuva minun makuuni. Jos olette nähneet elokuvan trailereita, niin niissä on ainoastaan elokuvan ensimmäisen puoliskon kohtauksia. Loppupuolisko muuttuu sen verran erilaiseksi/utopiaksi, ettei päätöstä voi mitenkään arvata etukäteen.

Parfyymin-elokuvan jälkeen päänsärky tuli takaisin, mutta en uskaltanut ottaa enää kahvia, sillä päivän viimeinen elokuva oli vielä katsomatta ja kyseessä oli 3,5 tunnin rupeama, jonka aikana ei todellakaan halua lähteä mihinkään vessaan kesken kaiken. Joten suunnistin lähimpään apteekkiin, josta ostin ibuprofeniiniä. Isoja ja söpön pinkkejä tabletteja voimakkuudeltaan 600mg. Jep, täällä saa sitä vahvuutta ostaa ihan ilman reseptiä ja vaikutukseltaan kahvin veroisia.

Viimeinen elokuva alkoi klo 21:30 ja teatterille saapuessani olin erittäin iloinen siitä että ostin lipun jo päivällä, sillä näytös oli tupaten täynnä. Kyseessä oli Grindhouse täysin alkuperäisenä eli Planet Terror ja Death Proof putkeen, ilman minkään maan tekstityksiä ja vain yhden lipun hinnalla. Nämä ovat siitä erilaisia K18 elokuvia että näissä saa nauraa vaikka veri roiskuu. Ja jos mittarina käytetään naurua, niin Planet Terror voittaa mennen tullen. Yksinään Death Proof on todella surkea, mutta kytkettynä Planet Terrorin kanssa se menee osittain samojen näyttelijöiden vuoksi, jotka ovat hieman erilaisemmassa roolissa, mutta sisältävät kuitenkin samoja elementtejä.

Elokuva loppui niin myöhään (jotain 1:30) että ratikat ja metrot eivät enää kulkeneet ja bussejakin kulki niin harvakseltaan ja niin täytenä että päätin kävellä takaisin hotellille.

Sunnuntain olinkin niin tokkurassa lauantain valvomisen vuoksi että sain itseni kunnolla liikkeelle vasta klo 17 aikoihin, jolloin piti lähteä hakemaan työkaverini katsomaan päivän elokuvaa. Kävimme katsomassa Hairsprayn. Jos rakastaa musikaaleja, kuten minä, pitää tästäkin elokuvasta paljon. Ja en olisi voinut paremmin seuralaistani valita, jälkikäteen sain kuulla että hän on melkeinpä hulluna musikaaleihin.

Kokonaisuudessaan elokuviin käytin 1410 Ft eli noin 5,6 euroa, joten repikää siitä. ;)

Moziünnep

2007-09-02T03:03:00.000+03:00

Tulin juuri takaisin hotellille. Olen ollut hereillä 20 tuntia ja nyt nukuttaa aivan älyttömästi.

Vietän normaalista melkolailla poikkeavaa viikonloppua, mutta nyt olevan niin väsynyt etten jaksa kertoa päivästä enempää. Menen nukkumaan ja toivottavasti saan nukkua yön rauhassa ja pitkään.

Syksy tulee tännekin

2007-08-29T08:31:00.000+03:00

Viikon aikana aamulämpötilat ovat rohmahtaneet viidellä asteella. Tänäkin aamuna ulkona oli vain +15 astetta yöllisen vesisateen jäljiltä.
Epäilen vahvasti että tällä reissulla en jatka lenkkeilyä, aamuisin kun on erittäin suuri todennäköisyys vesisateelle. Sateenvarjollenikin tämä taitaa olla viimeinen reissu, se alkaa näyttämään todella pahoja hajoamisen merkkejä.
No, huoneistossani on lokoisat oltavat. Sain tällä kertaa TODELLA ison huoneiston. Minulla on ikioma olohuone, ei tarvitse enää viedä vieraita makuuhuoneeseen oleskelemaan.
Ikävä vain ettei BBC Prime näy tässä huoneistossa, mutta onnekseni minua lohduttaa 2 HBOn kanavaa.

Viimeinen työmatka Unkariin alkoi

2007-08-27T08:55:00.001+03:00

Heti alkuun pahoitteluni blogin hitaasta päivittymisestä. Takaisin kotiin päästyäni unohdan aivan täysin ilmoittaa tänne saapumisistani. Sitä vain haluaa levätä rauhassa päivän parin ja totuttautua takaisin normaaliin elämään, minkä jälkeen on täysin unohtanut matkapäiväkirjankin.

Ilmoitan tulleeni takaisin Suomeen edelliseltä reissultani 13. heinäkuuta, jolloin aloitin heti kesälomani. Meillä oli suunnitelmissa käydä jossain lomamatkalla, mutta loma menikin sitten täysin kotosalla ollessa perheen kanssa rauhoittuessa. Onneksi päädyttiin olemaan Suomessa, sillä esimerkiksi täällä Unkarissa oli tuolloin tappohelteet aivan kirjaimellisesti. Lämpötila oli yli +40 astetta mikä aiheutti heikompien piirissä ennenaikaisia kuolemia.

Mutta takaisin tähän työmatkaan. Tulin takaisin Budapestiin illalla 20. elokuuta, jolloin oli kansallinen pyhäpäivä täällä.
Koko ilta tuntui menevän metsään oikein kunnolla. Ensinnäkin lento olikin Blue1:n säästölentoja eli ei ruokaa koneessa ellei sitten maksanut. Toiseksi, lento oli perillä Unkarissa puolisen tuntia myöhässä. Kolmanneksi, taksikuskini oli saanut väärän tilauskupongin ja vei minut jonnekin Pestin takamaille. Neljänneksi, jouduin neuvomaan taksikuskiani miten pääsee hotellilleni. Viidenneksi, koska oli pyhä päivä respa olikin mennyt kiinni jo klo 14 iltapäivällä ja minä saavuin hotellille klo 23 jälkeen. Ystävällisesti respan henkilökunta oli jättänyt lapun ikkunaan ja ohjeen kiertää rakennuksen toiselle puolelle mistä avaimen saisi vartijalta. Tässä ne kaikki vastoinkäymiset taisivat olla. Ai niin, näköjään joka 20.8 täällä näyttäisi olevan ukkosmyrsky. Tosin tällä kertaa myrskyn pahin vaihe oli ollut ennen ilotulitusta, mutta se oli kuitenkin sen verran lähellä että katsojia ei ollut tänä vuonna niin paljoa kuin viime vuonna.

Yritän kirjoitella tänne taas enemmän, mutta illat tuntuvat menevän Travianin parissa. Sain sinne menneellä viikolla tehtyä kaksoskylät, joten niissä on nyt paljon puuhasteltavaa.

Jäätelöä

2007-07-09T21:22:00.000+03:00

Minulle tulee ikävä unkarilaista jäätelöä, en tarkoita kaupasta ostettuja jäätelöitä mitä saa meiltäkin vaan irtojäätelöitä. Täällä niissä on omatekoisuuden tuntua ja ihania hedelmäklimppejä. Tänä kesänä tutustuin hieman erilaisempaan jäätelökoostumukseen, nimittäin helmijäätelöön. Suussa sulaessaan se muuttuu normaalin jäätelön koostumukseen, mutta suuhun laitettaessa on irtohelmiä.

Leijonaa mä metsästän

2007-07-08T11:19:00.000+03:00

Sain vihdoinkin aikaiseksi käydä Budapestin eläintarhassa. Siellä on käynnissä erittäin paljon rakennustöitä, jotka häiritsi eläintarhasta nauttimista ja estivät siellä täällä kulkua.
Sijainniltaan eläintarha on toisaalta oikein mukavassa paikassa keskuspuiston vieressä, mutta toisaalta sinne kuuluu viereisen ison tien meteli melkoisen kovaa. Sääliksi käy eläimiä melun kuin häkkienkin koon suhteen.

En ymmärrä miksi ihmisille on niin vaikea noudattaa kaikkien eläintarhojen yleisiä sääntöjä, jotka jo pienellä mietinnällä ovat erittäin järkeviä. Mikä hämmentävintä aikuiset olivat ne jotka tekivät ensin vastoin sääntöjä ja lapset seurasivat perässä.

Eläimiä EI SAA ruokkia. Aikuiset, ja lapset perässä, kävivät riipimässä oksia läheisistä puista ja tarjosivat niitä esimerkiksi kirahveille. Kirahvit olivat oppineet siihen ja kävivät läpi kaikki lähelle tulevat ihmiset josko heillä olisi mitä tahansa syötävää.
Salamavaloja EI SAA käyttää. Muutama apina pillastui melkoisesti, kun lähellä välähteli valoja.
Aitausten lasia EI SAA koputella. Porukka halusi gorilloihin hieman reaktiota ja alkoivat hakata ikkunaa, urosgorilla kimpaantui siitä ja juoksi täysin kohti hakkaajia ja päin lasia. Mikä kummallisinta ihmiset pitivät sitä hauskana ja juoksivat koputtamaan lasia toisesta kohtaa, jolloin gorilla juoksi päin sitä lasia.

Mutta se noista negatiivisista asioista. Kyllä eläimetkin osaavat petkuttaa siinä kuin ihmisetkin. Naarasleijona oli jättänyt syömättä ehkäisy- lääkkeensä hoitajien tietämättä ja tuloksena huhtikuussa syntyi pieni leijonanpentu. Kaikki lapset olivat aivan ihastuksissaan pikkuisesta ja pikkuinen oli todella kiinnostunut lapsista, jotka seurasivat sitä lasin takaa.
Lisäksi eläintarhassa oli kamelivauva ja tammikuussa ensimmäinen keinohedelmöityksen seurauksena syntynyt sarvikuonovauva. Sarvikuonon pentua pääsi näkemään vain videokameran kautta jostain syystä.

Pihi, pihi, pihi

2007-06-29T22:13:00.000+03:00

Otsikkolla en tarkoita itseäni vaan tätä huoneistohotellia, siis Garzonhásia. Sain vast'ikään tietää että asukkaan pitää itse ostaa vessapaperinsa, hotelli tarjoaa vain ensimmäisen - mikä luultavimmin on jäänyt edelliseltä asukkaalta.
En voi ymmärtää tällaista säästöä. Siivooja käy 5 päivää viikossa hakemassa roskat, pesemässä astiat (vaikka olisivat puhtaita ja kuivumassa), hinkkaamassa vessan ja kaikki altaat puhtaiksi ja tämän kaiken hän tekee joka ikuinen päivä. Mutta sitten hotellilla itsellään ei ole kuitenkaan varaa alle 19 forinttia maksavaan vessapaperiin, mikä on 0,07 euroa meidän valuutassa. Onnistuin kuitenkin neuvottelemaan respan tyttöjen kanssa itselleni uuden vessapaperirullan. Tosin tuskin tuo paperi maksoi edes tuota 19 forinttia, sillä laatuna se soveltuu paremmin öljyläikkien hankaamiseen.
Taidan seuraavalla kerralla haluta takaisin huoneistohotelli Izabellaan tai sitten ihan tavalliseen hotelliin, joissa vessapaperi kuuluu hintaan.

Punkinpuremana

2007-06-22T10:27:00.000+03:00

Nyt se on sitten vihdoin tapahtunut, elämäni ensimmäinen punkin purema. Mutta sitä saa mitä tilaa.

20.-21. kesäkuuta - siis eilen ja toissapäivänä - meillä oli tiimipäivä jossain tuolla Budapestin ulkopuolella kylässä nimeltä Leányfalu (Linkki on kohdennettu huvilaan missä yövyimme). Kyseessä on Villa Székely, joka on kiva pieni hotellin tapainen ja porukalla tuntuikin olevan mukavaa.

Jokaiseen tiimipäiväänhän kuuluu jotain ryhmätehtävää ja meidän tehtävämme oli suunnistaa GPS-laitteiden, kartan ja kuvien avulla rastilta rastille läheisessä metsässä. Mukavaahan siellä oli polkuja pitkin kuljeskella. Tosin ajoittain piti käydä rämpimässä pusikon keskelläkin, mistä ilmeisesti seuralaiseni sainkin. Edelleenkin minun pitäisi kieltäytyä kaikenlaisesta rasituksesta yli +30 asteen helteessä, mutta metsä antaa salakavalaa viileyttä.
Huomasin väsymyspisteeni vasta vuorenhuipulle kiivettyämme ja jouduinkin tulemaan alas toisten ajoittaisella tuella. GPS sanoi kohteeseen olevan 2 kilometria varmaan 4 kilometrin matkan ajan ja viimeiset puoli kilometriä kiipesimme GPS:n ilmoittaessa matkaa olevan enää 150 metriä. Ja minun tuurillani ryhmäni oli ainut joka oli sinne kiivennyt toisten päättäessä että kohde oli liian kaukana. Ilmoittivat asiasta meillä vasta kun otimme toisiin yhteyttä ja kyselimme heidän viipymisiään.
Huvilalle päästyämme olin jo niin poikki että nippa nappa jaksoin syödä illallista ja olinkin ensimmäinen nukkumaan menijä.

Aamulla minua odottikin yllätys kainalossa laittaessani deodoranttia. Sinne oli ilmestynyt parin millin kokoinen luomi, joka napsahti hassusti irrottaessani sitä. Lähempi tutkiskelu paljasti kysessä olevan monijalkainen pikkuötökkä. Vaikka olinkin ollut metsässä pussihousut ja pitkähihainen pusero päällä ja myssy päässä, oli kaula-aukkoni ollut sen verran suojaton että siitä pääsi punkki luikertelemaan sisälle nätisti.
Toinen suurempi yllätys tuli tänä aamuna täällä Budapestin hotellissani huomatessani genitaalialueella samanlaisen hämärän luomen. Miten ihmeessä punkki on sinne päässyt? Ainoat mahdollisuudet ovat että se on tipahtanut housujen suusta tai puserosta vessassa käydessä tai sitten yöllä kun olen nukkunut kevyemmässä yöpuvussa se on kömpinyt jalkaa pitkin sinne. (Sillä pöljyyttäni istuin vaatteet päällä illalla vuoteeni laidalla.)
Turkka pääsee tänään heti tultuaan leikkimään apinaa ja käymään läpi päänahkani ettei siellä vain ole samanlaisia yllätyksiä.
Olen erittäin iloinen siitä että otin viime vuonna punkkirokotuksen, harmi vain että unohdin vahvistaa rokotusta tänä vuonna. Toivon mukaan viime vuoden annoksessa on vielä edes jonkin verran tehoa. Suomeen palattuani taidankin käydä heti alkuun uusimassa rokotuksen.

Arkipäivien lenkki

2007-06-13T08:10:00.001+03:00

Olen nyt selvittänyt itselleni reitin, jonka juoksen
viikolla. Se sisältää melkoisen paljon portaita, niin ylös kuin alaskin.

Jouduin muuttamaan reitin loppupäätä perjantaina ja taas tänään hieman. Perjantainen lenkki meni yhden rakennustyömaan vierestä ja täällä rakennusmiehet kyllä päästävät suustaan mitä ajattelevat. Ja ihan kuin se ei olisi riittänyt, niin vähän myöhemmin kaksi valtavaa koiraa säikäytti minut kurkistaessaan pihamaaltaan alle metrin etäisyydellä minusta. En todellakaan halua ärsyttää niitä juoksuyrityksilläni.
Tämän päiväisen lenkin loppupään jouduin muuttamaan tietyömaan vuoksi. No, sainpahan yhdet portaat ylöspäin lisää lenkkiini ja itseasiassa ne taitavat olla pisimmät ylöspäin vievät portaat reitilläni.

Jokohan olen käsitellyt tämän lenkkeilyn loppuun ja voisin siirtyä johonkin toiseen aiheeseen...

Hyvää yötä vaiko hyvää huomenta

2007-06-09T00:03:00.000+03:00

Otinpa tuossa sitten elämäni pisimmät päikkärit, kokonaisuudessaan 5 tuntia. Ja vieläkin väsyttää.

Heräsin viime yönä keskellä yötä säikähtäen jotakin. Minulla ei ole aavistustakaan mikä aiheutti tuollaisen tunteen, mutta olin hälytystilassa melko pitkään. Tosin nyt olen alkanut epäilemään että joku naapureista oli tullut kotiin yöreissulta tai sitten kadulla joku mekkaloitsi.
Tosin uskon että väsyneisyyteni takana oli ihan oikeasti joku naapureistani. Asunnoitten keittiöissä on aivan ihanan viileä kivikaakelilattia, josta nauttii kesähelteessä paljon. Ainut huono puoli on vain siinä että hotelleissa on jokin hämärä fiksaatio metallisiin huonekaluihin. Joten joka aamu siinä klo 5 aikoihin herään ääneen joka muodostuu kun metalli ja kivi kohtaavat keittiössä.

Mutta nyt menen takaisin nukkumaan.

Kuntoilu arkipäivänä

2007-06-06T08:16:00.000+03:00

Margit-saaren ympäri juokseminen sopii vallanmainiosti viikonlopulle, sillä sinne pitää mennä ratikalla täältä (juu, olen laiska ja edelleenkin inhoan kävellä sillalla, jos vettä on alla) ja se vie aikaa. Arkipäivisin minulla on reilu tunti aikaa koko operaatioon, joten en halua viettää siitä puolta aikaa ratikassa.

Tänä aamuna lähdin hotellilta juoksemaan linnakukkulaa ympäri ja näyttäisi vahvasti siltä että siinä tulisi juuri sopiva tunnin lenkki. Tosin tein vasta puolikkaan reissun, sillä aikaa tuhraantui sopivan reitin etsimisessä.
Tuolla reissulla tulee oikein mukavasti maastovaihtelua. Ajoittain on portaita ylös ja alas sekä ajoittain tasaista nousua ja laskua. Jouduin kuitenkin tekemään muutamassa kohtaa täyskäännöksen palatakseni edelliseen risteykseen, sillä missään nimessä en halunnut juosta aivan jokaisen pummin vierestä, jotka nukkuivat holvikaarten suojissa.

Katsotaan pääsenkö tällä viikolla käymään läpi koko kierroksen.

Kuntoilemaan

2007-06-03T13:34:00.000+03:00

Nuha alkaa vihdoin ja viimein laantua. Harmittaa että juuri kun aloitin taas kunnon liikkumisen ja liityin kuntosalin jäseneksi Helsingissä jouduinkin lähtemään tänne, mutta tiedän että jäsenyyteni on hyvässä huomassa ja toivon mukaan sitä käytetään hyödyksi paljon.

Hotellissa ei ole kuntosalia, joten joutuisin menemään ulkopuoliselle salille tai sitten jäämään töiden jälkeen työpaikan salille touhuilemaan. Se ei sinällään ole paha ajatus, mutta tällä hetkellä kuljen työmatkat työkaverin kanssa ja jotenkin tuntuisi epäkohteliaalta antaa hänen kulkea yksinään matkat. Lisäksi ajatusta häiritsee myös se että iltapäivisin on erittäin lämmintä ja epäilen että salilla ei välttämättä ole ne parhaimmat ilmastoinnit. Salin sijaintikin taisi olla sellainen että sen ikkunoista paistaa kaiken aikaa aurinko.

No, olen nyt kuitenkin keksinyt korvikkeen salitreenille. Kävin eilen ja tänään lenkillä Magrit-saarella. Voisin erittäin vakavasti harkita sitä että joka lauantai ja sunnuntai käyn tekemässä siellä lenkin. Lenkin pituus 5,35 kilometriä ja siinä juostaan koko saari ympäri. Kaupunki on erityisesti juoksijoita ajatellen tehnyt sinne radan juoksemiseen soveltuvasta pehmeästä materiaalista.
Pakko myöntää etten vielä jaksanut tuota koko pituutta juosta, mutta laskeskelin että eilen juoksin noin kilometrin matkasta ja tänään suunnilleen 1,5 kilometriä. (Rataan on merkitty matka puolen kilometrin välein, joten laskeminen on helppoa.)
Ainut huono puoli juoksemisessä on se että minun pitää käydä siellä aamulla aikaisin, sillä myöhemmin ilma on liian lämmintä juoksemiseen. Jo kello 10 aikoihin alkaa olla liian lämmintä kuntoiluun.

Ja sitten Budapestiin

2007-05-27T09:04:00.000+03:00

Tästä lähin vietän joka kesän Budapestissä töitä tehden... tai ainakin siltä tuntuu.
Tulin tänne torstai-aamuna 24.5. ja lentolippu takaisin Helsinkiin on alustavasti päivätty 13.7.

Tällä kertaa en päässyt Izabellaan asumaan, mutta en valita.... tai no voisin minä ehkä vähän valittaa hieman myöhemmässä vaiheessa.
Izabella oli bookattu täyteen kesäksi, joten "jouduin" valitsemaan muun huoneistohotellin. Valinnakseni osui Garzonhás, mikä näyttää oikein kivalta ja sijaintikin on vallan mainio. Iso ostari on ihan tuossa parin korttelin päässä.
Työmatkaan menee hieman enemmän aikaa, mutta edelleenkin pääsen kulkemaan ratikoilla ilman vaihtoja.
Huoneisto on pinta-alallisesti tuplasti isompi kuin Izabellan asuntoni, mutta täällä ei ole oikeastaan oleskelutilaa. Mahdolliset vieraani joudun ohjaamaan joko keittiöön tai sitten makuuhuoneeseeni. En taida siis kutsua kovin usein vieraita.
Kuten kuvista näkyy hotellilla on oikein ihana sisäpiha, tosin se ei näy minun ikkunoihini tahi parvekkeelle. Näkymäni ovat nimittäin viereiselle kadulle ja parvekkeelta näkyy viereisen kerrostalon ylikasvanut ja roskainen takapiha.
Täällä on sentään saatavilla nettiyhteys, mutta se on maksullinen. Kyseessä on langaton yhteys, mutta joudun kuitenkin pitämään kaapelia reitittimen välissä sillä muuten ei siihen langattomaan saa yhteyttä. Lisäksi jos läppärin virtajohto on samassa pistokerasiassa kuin reititin on, niin sitten ei toimi nettiyhteys. Makuuhuoneessa ei ole tarpeeksi kuuluvuutta, eikä tarpeeksi pistorasioita, jotta voisi läppäriä käyttää siellä. Istun siis kaiket iltani ja vapaapäiväni keittiössä läppärin ääressä kuunnellen kun makuuhuoneessa olevasta televisiosta tulee jotain ohjelmaa.
Arvatkaapa paljonko joudun pulittamaan tästä ihanasta nettiyhteydestä. 31 päivää hintaan 80 euroa, mistä ensimmäinen päivä meni toimivan yhteyden saamiseen.

Eikä tässä vielä kaikki. Juuri ennen tänne lähtöä onnistuin saamaan jostain flunssanpoikasen ja minusta tuntuu että lentomatka pahensi sitä. Perjantaina olin hukannut ääneni aivan kokonaan, kun ilmastointilaitteen veto imaisi sen mukanaan. Nyt tuntuu kuitenkin siltä että olo alkaa olla paranemaan päin.

Tällaista se työmatkailu oikeasti on

2007-05-18T08:19:00.000+03:00

Perjantai-iltapäivänä 11.5. tuli ilmoitus seuraavan viikon työmatkasta. Mikä aiheuttaa paineita assistenteille, joiden pitää varata minulle matkat ja hotellit. Onneksi heillä oli kuitenkin vielä maanantai aikaa hankkia kaikki.

Lento Karlskronaan 15.5 aamulla. Ensiksi Helsingistä Tukholmaan klo 7:10... eivätkä edes tarjonneet aamupalaa koneessa.
Tukholmassa tunti aikaa siirtyä ulkomaan terminaalista kotimaan terminaaliin. Edelliseltä käynniltä oppineena minulla oli vain koneen sisälle tulevat laukut matkassani, muuten aikaa olisi kulunut turhaan laukkujen ruumasta saamiseen ja lähtöselvitykseen. Lisäksi hieman syrjässä on yksinäinen turvallisuuskontrolli juurikin vain siirtomatkustajia varten. Tosin jos seuraa lentokentällä olevia kylttejä, niin se jää huomaamatta.
Edellä mainittujen asioiden vuoksi ehdin seuraavan lentoni portille ennen kuin olivat edes sen aukaisseet ja minulla oli aikaa nauttia aamupala kahviossa aivan rauhassa. Tosin jatkolennollani Ronnebyhyn tarjosivat tällä kertaa aamupalankin.

Ronnebyssa minua odottikin ikävä yllätys, ei vapaata taksia ollenkaan. Kyseessä on niin pieni kenttä, ettei sinne tule turhaan takseja norkoilemaan vaan ne pitää tilata etukäteen. Ensimmäisellä reissulla minulla oli näköjään käynyt tuuri, sillä silloin tällaista ongelmaa ei ollut.
Nyt jouduin odottamaan melkein tunnin ennen kuin kentältä tilaamani taksi saapui.

Mutta nyt itse asiaan.

Ne, jotka eivät koskaan ole tehneet pitkiä työmatkoja, eivät aina tunnu ymmärtävän mitä se tarkoittaa. Kommentteina kuulee usein että sitten pääset katselemaan nähtävyyksiä ja näkemään uusia paikkoja. Todellisuus on ikävä kyllä karumpaa.
Hällä väliä millaisia työmatkoja tekee, aina pätee sama asia. Työmatkalla näkee paljon lentokenttiä, autoja, hotelleja ja toimistoja. Hyvällä tuurilla saattaa taksin ikkunasta nähdä jonkin patsaankin.

Minun tällä reissulla homma meni näin. Menin suoraan lentokentältä työpaikalle, missä toimitilat olivat monta metriä maan alla. Seuraavan kerran maanpinnalle tulin vasta klo 9 aikoihin illalla, jolloin painuin suoraan hotelliin ja nukkumaan.
Seuraavana päivänä aikaisin ylös, kirjauduin ulos hotellista ja menin takaisin maan alle töihin. Kello 6 aikoihin illalla suoraan työpaikalta lentokentälle ja kohti Tukholmaa.
Tukholmassa jouduin odottamaan 2,5 tuntia ennen kuin lento Helsinkiin lähti. Ja senkin ajan jouduin odottamaan kahvioissa ja portilla norkuen, sillä Diners Clubin Lounge oli mennyt kiinni sillä samalla minuutilla kun koneeni oli laskeutunut kentälle.
Lento Tukholmasta Helsinkiin kyllä pelasti päivän ainakin jonkin verran. Olin saanut hieman kalliimman lipun ja päässyt Blue1:n "business"-luokkaan. Mmmm... katkarapusalaatti, valkoviiniä ja suklaata. Tosin huonona puolena oli suomalaiset "liikemiehet"; isomahaisia, mölyäviä ja koneen juomavaraston tyhjentäviä tyyppejä.
Kotia nukkumaan pääsin vasta klo 1 jälkeen yöllä, mutta kyllä se uni sitten maistuikin.

Tuo minun matkakaan ei ollut vielä pahimmasta päästä. Pahimpia mitä olen kuullut ovat tyyliin:

Matka toiselle puolen maapalloa
Kirjautuminen hotelliin heti aamulla
Työpaikkalle meno ja siellä oleskelu läpi yön
Uloskirjautuminen hotellista (Missä kävi vain suihkussa ja syömässä aamupalaa)
Matka lentokentälle ja takaisin Suomeen.

Takaisin Budapestiin

2007-03-27T09:45:00.000+03:00

Saavuin eilen aamulla jälleen kerran Budapestiin ja oleskelen täällä perjantaihin asti.
Illalla kävin kaupungilla mutkan ja olo oli hieman outo, tuntui kuin olisi kotiin tullut.
Entiset tavat tulivat takaisin käyttöön ja opitut fraasit/sanat muistuvat taas mieleen vähitellen.
Mikä hämmentävintä, tuntuu että tällä kertaa kaupoissa puhutaan enemmän englantia kuin viime vuonna, toisaalta liikkeissä oli myyjinä nuorempia henkilöitä kuin viime vuonna.

Kartta päivitetty

2007-02-07T16:37:00.000+02:00

Tässä on sitten kartta mihin lisäsin Italian. Näköjään erikseen on mainittu Vatikaani, joten pitää käydä sielläkin sitten joskus.

create your own visited countries map

Palatinus-kukkulan ympäristö

2007-01-26T21:41:00.000+02:00

Vihdoin ja viimein pääsin töistä sen verran aikaisin että oli vielä valoisaa, joten otin suunnakseni paljon puhutun Rooman keskustan.

Bussi- ja metroliput ovat täällä halpoja, maksavat vain 1 euron ja siihen sisältyy 75min vaihtooikeus. Tosin ainakin metroalue hieman pelotti, varsinkin kun näki miten paljon alueella pyöri poliiseja ja vartiomiehiä. Pelkoa ei suinkaan vähentänyt metrovaunut, jotka olivat täysin graffitien peitossa.
Keskustaan pääsee erittäin helposti metrolla ja useimpien nähtävyyksien lähelle on sijoitettu metroasema helpottamaan turistien kulkua vielä entisestään. Vielä kun lisäisivät liikennevalojen ja suojateiden määrää, niin turvallisuuden tunne paranisi kummasti.

En taida jaksaa enempää hölistä vaan antaa kuvien puhua puolestaan.

Tästä kuvasta on pakko mainita että tämä tyhjä ruohokenttä on Circus Maximus. Joissain kohdin maassa on vielä jäljellä jonkin verran marmorin pirstaleita sekoittuneena lasinpalasien, pullonkorkkien ja tupakantumppien sekaan.

Ai niin, se vesisade loppui jossain välissä ja sen jälkeen oli oikein kaunis auringonlasku.

Myrskysää

2007-01-24T12:22:00.000+02:00

Tämä on niin loistavaa... niin loistavaa... Eilen illalla minulla olisi ollut vapaata aikaa, mutta eikös vain tänne jyrännyt ukkosmyrsky. Hotellihuoneeni ikkuna sattui vielä olemaan niin että tuuli kävi suoraan siihen ja sen tiivisteiden läpi huoneeseen. Lisäksi vielä vähän väliä oli kovia vesikuuroja.
En siis ole vieläkään nähnyt Rooman keskustaa.
Toissapäivänä kävin työkavereiden kanssa syömässä. Pojat halusivat mennä tiettyyn ravintolaan ja sinne oli matkaa semmoinen 30km yhteen suuntaan. Täällä asiat ovat hieman eri mittasuhteissa kuin kotosalla.
GPS on osoittanut hyötynsä täällä, muuten emme olisi päässeet tuohon tiettyyn ravintolaan ollenkaan, sen verran pirullisia tieliittymiä täällä on ja ne ajosäännöt... tai niiden puuttuminen.
Ei ihme että kaikilla on sellaisia pieniä, näppäriä autoja. Eihän täällä muuten tulisi liikenteessä ajosta yhtään mitään, sillä isot autot ovat aivan liian kankeita ja isoja täällä esiintyvään hektiseen ajotyyliin.

Rooma täältä tullaan

2007-01-22T19:45:00.000+02:00

Nyt väsyttää oikein kunnolla heräsin aamulla klo 5 ja lensin Roomaan. Matka kesti 3,5 h, siinä alkoi paikat puutua vähitellen.

Lentokentältä oli todella pitkän tuntuinen matka hotellille ja sinne pääsinkin joskus puolenpäivän aikoihin. Alunperin aioin pitää tämän päivän vapaana, mutta sitten alkoivat soittelemaan ja huolehtimaan matkastani, joten ryhdistäydyin ja menin töihin... kunhan ensiksi kävin pihalla olevassa Auchonissa ostamassa juotavaa iltaa varten (Siltä varalta että töissä menee pitkään).

Tähän mennessä Rooma ei oikein ole näyttänyt olevansa mitenkään erikoinen, mutta sen varmaan johtuu siitä että hotellini sijaitsee kaupungin laitamilla työpaikan lähettyvillä. Työmatkaa on vain 3 km, mutta sinne pääsemiseksi menee taksilla yli puoli tuntia. Täällä on hieman autoja ja todellakin aivan omat liikennesäännöt. En voi ymmärtää miten ihmeessä yhdelle kaistalle saadaan mahtumaan 2 autoa rinnakkain. Lisäksi täällä laitamilla ei oikeastaan ole myöskään jalkakäytäviä, joten jalkaisin en ainakaan vielä uskalla lähteä tallustamaan minnekään.

Jopa Budapestissä oli järjestelmällisempää liikennettä kuin täällä.

Toivon todella että pääsen joku ilta käymään keskustassa, muuten tämä näyttää alueelta minne ei oikein tee mieli tulla.

Matkakartta

2006-11-22T16:53:00.000+02:00

Pääsin onnellisesti takaisin kotiin 17.11. tosin en voinut päivittää tätä sillä nettiyhteys ei vielä silloin toiminut ja sen jälkeen olin aivan unohtanut tämän blogin.

Päätin minäkin tehdä osani tähän karttailmiöön. Mielenkiinnolla odotan maailman värin muuttuvan vähitellen punaiseksi. Ehkä jaksan luoda uuden kartan joka kerta kun käyn jossain uudessa maassa.

create your own visited countries map

Kolmas päivä matkallani

2006-11-16T13:24:00.000+02:00

Muistin vihdoinkin sen sanan mitä pohdin edellisessä postauksessa. Hotellini muistuttaa matkustajakotia, se on sellainen pieni, suloinen ja erittäin rauhallinen hotelli keskellä hiljaista kylää.
Sinne ei juurikaan autojen äänet kuulu ja oikeastaan ainut mikä kuuluu on kirkon kellojen soitto klo 19 ja 08 joka päivä.
Mitä ihmettä tehdä paikassa, missä on pilkkopimeää kun pääsee töistä ja kaikki vähänkään kiinnostavat kaupat menevät kiinni jo klo 18?
Onneksi varauduin tähän ottamalla mukaani oikein ihanan oloasun, tohvelit (lattiat ovat kylmät kävellä avojaloin), DS:ni ja lukemattoman kirjan. Kirjan myötä meinasin sitten myöhästyä tämän aamun kuljetuksestani, onnekseni kuski oli vielä enemmän myöhässä.

Taidan tästä lähtien pakana mukaani kaikki nuo yllämainitut asiat, niin sen jälkeen viihdyn hotellissa kuin hotellissa.

Karlskrona

2006-11-15T09:45:00.000+02:00

Ensimmäinen, ihka oikea työmatkani alkoi sitten eilen ja kohteena Karlskrona Ruotsissa. Hieman jännitin ennen lähtöä ja sen Turkkakin sai sitten huomata.
Ensinnäkään en nukkunut kovin hyvin yötäni, toiseksi unohdin uuden puhelimeni kotiin ja kolmanneksi unohdin SIM-kortin vanhaan puhelimeeni. Onneksi minulla maailman ihanin mies, joka päätti tuoda minulle kortin kentälle ennen kuin olin edes huomannus sen puuttuneen.
Jos ihmettelette miten joku voi unohtaa niinkin tärkeän osasen puhelimestaan, niin syy on niinkin yksinkertainen kuin että uuden puhelimen saa päälle ilman korttiakin eikä se valita sen puuttumisesta.

Jouduin ensin lentämään Tukholmaan, missä vaihdoin Ruotsin sisäisiin lentoihin. Lentojen välillä oli vain 1 tunti vaihtoaikaa ja se meni melkein kokonaan laukun saamiseen ruumasta, kävelemiseen ulkomaan terminaalista sisäiseen terminaaliin ja turvatarkastukseen. Onnekseni yritin ensin mennä erään syrjäisen turvatarkastuksen kautta, ennen kuin tajusin kantavani ylimääräistä laukkua kädessäni. Vartijat ohjasivat minut check-iniin ja ehdottivat että palaisin sitten heidän pisteelleen, koska mitä luultavimmin pääturvatarkastus pisteessä olisi ruuhkaa. Kävin kurkkaamassa pääturvatarkastusta ja tieto piti paikkansa, jono oli aivan mahdoton ja jos olisin jäänyt sinne odottamaan, olisin myöhästynyt lennolta.
Tukevan aamupalan sain kyllä, sillä molemmissa koneissa tarjoiltiin aamupalaa. Tukholma-Karlskronan lennolla tarjolla oli vastaleivottua sämpylää, mikä oli vielä lämmintäkin.

Yhden huonon puolen olen löytänyt tätä blogia ajatellen. Jos olen töissä päivät, tarkoittaa se että kaikki kuvat tulevat olemaan illalla otettuja. Mikä ihana ajatus; tässä kuvassa on Rooma yöllä ja tässä Pariisi yöllä ja tässä Budapest yöllä ja tässä Tokio yöllä ja...

En päässyt majoittumaan haluamaani hotelliin, vaan jouduin tyytymään 3 tähden hotelliin. Tästä tulee ensimmäisenä mieleen... nyt olen unohtanut sen nimen... majatalo, ei...mikä ihme on guest housen suomalainen versio?

Kotona ollaan

2006-10-01T15:37:00.000+03:00

Olen nyt sitten ollut vuorokauden kotona. Lento meni vallan mainiosti. Hieman jännitin lentokentällä, jotta joudunko maksamaan paljonkin ylipainosta. Onnekseni löysin pienen suomalaisryhmän joilla ei ollut kuin lentolaukkuja mukanaan. Aikani selitettyäni heille, sain heidän ymmärtämään että halusin jakaa laukkujeni painon ryhmän kesken. Yksinäni olisin joutunut maksamaan maltaita, sillä minulla oli näillä näkymin 32 kg ylipainoa mukanani. Nyt minun ei tarvinnut maksaa yhtään mitään.

Lentoyhtiö onnistui sitten hajottamaan Samsoniten laukkuni, jonka piti olla särkymätön. Maanantaina joudun sitten menemään laukkukauppaan ja pyytämään uutta laukkua Finnairin laskuun, sillä tätä laukkua ei todellakaan pysty korjaamaan.
Onneksi laukussa oli paksu vuori, sillä muutoin olisi vaatteeni levinneet ympäriinsä. Ja onneksi juuri tuo puoli laukusta hajosi, sillä toisella puolella laukkua olisi ollut hieman herkemmin särkyvää tavaraa. Tosin en vielä tiedä ovatko kaikki tavarat säilyneet ehjinä.

Viimeinen ilta Budapestissa

2006-09-29T23:30:00.000+03:00

Enää 12 tuntia koneen lähtöön. Omalla oudolla tavalla olen surullinen, mutta myös samalla erittäin iloinen matkasta.

Surullinen olen oikeastaan sen vuoksi että joudun jättämään täällä olevan työporukan. Vaikka vietin heidän kanssaan melkeinpä pelkästään työajan, oli se kuitenkin mukavaa aikaa. Eilen he olivat ostaneet kukkia minulle ja järjestivät oikein kunnon kakkukestit. Tänään joku porukasta oli tehnyt kuvakollaasin viimeisen puolen vuoden valokuvista, joita ryhmästä vain löytyi, kehystänyt sen ja lahjoitti sen minulle. Nyt minulla on kunnon muisto koko porukasta, joka toivon mukaan säilyy pitkään työpöydälläni.

Viikon päästä aloitan sitten työni uudessa toimessani, mutta sitä ennen opettelen elämään taas suomalaiseen tyyliin. Ei enää leivoksia leipomosta... ei enää rullapullaa torilta... ei enää pikkupuodin omaa jäätelöä... ei enää halpaa ruokaa... ei enää lämpimiä syyspäiviä (Tänäänkin klo 20 ulkona oli vielä +21 astetta).

Mikä mellakka?

2006-09-20T22:46:00.000+03:00

Täällä tämä mellakointi on ilmeisesti hieman eri tasoista kuin suomalaisten yritykset. Tosin en olisi Budapestinkään mellakoinnista ollut tietoinen ellei Joonas olisi asiasta ystävällisesti kertonut.
Maanantaina ihmettelin kun useampi minibussillinen poliiseja kiikutettiin vauhdilla kohti parlamenttitaloa. En minä sitä sen enempää ihmetellyt, sillä sellaista täällä tapahtuu aika ajoin muutenkin. Tiistai-yönä tulin hotellille tiimipäiviltä, mutta en minä silloinkaan mitään outoa nähnyt, kaikkialla oli yhtä hiljaista kuin ennenkin.
Tänään kävin kävelemässä parlamenttitalon suunnalla. Matkalla näki muutosta normaaliin päivään nähden; partioivia poliiseja oli hieman tiheämmässä.
Parlamenttitalo oli ympäröity aidoilla ja siellä oli kymmeniä poliiseja vahtimassa mielenosoittajia. Poliisien lisäksi vahdissa oli myöskin vajaa 10 televisioautoa, joista harvinaisen moni tuntui olevan peräisin Puolasta.
Poliisiasemalla oli pari autoa valmiina lähtöön ja vähän matkan päässä oli pataljoona ambulansseja valmiina hätiin.

Täällä varoitellaan liikkumasta 18-06 välisenä aikana ja välttämään mielenosoitusta sekä suuria ihmismassoja. Minusta tuntuu että unkarilaiset ovat samanlaisia kuin suomalaiset, tarvitsevat rohkaisuryyppyjä useampia ennen kuin uskaltavat sanoa mitään ja sitten sanominen onkin jo riehumisen puolella.

Matkavalmistelut aloitettu

2006-09-17T23:23:00.000+03:00

Olen alkanut jo hyvissä ajoin pakkaamaan tavaroitani, sillä epäilen erittäin vahvasti että joudun ostamaan toisen laukun kaikille ostoksilleni täällä. Vaikka olen yrittänyt välttää mahdollisimman paljon vaatteiden yms. ostamista täälä, ei sitä ole pystynyt kokonaan kuitenkaan estämään. Varsinkin kun päätimme ostaa jokaiselle sukulaislapselle jotain tuliaista... ja heidän vanhemmilleenkin.

Pitäisiköhän tulla tänne suorittamaan jatko-opintoja tekniikan alalla. Tuo yliopiston tekniikan laitos on nimittäin sen verran makean näköinen, että siellä voisi viettääkin aikaansa. Toivottavasti laitteet eivät kuitenkaan ole peräisin samalta vuosisadalta kuin rakennus itse.

Enää 2 viikkoa

2006-09-16T17:26:00.000+03:00

Näillä näkymin tulen Suomen maankamaralle 30.9 klo 15:00 ja sitä seuraa viikon loma.

Kuvassa on kaupungin- puistossa sijaitseva kylpylä tai ainakin osa siitä. Olemme käyneet pari kertaa siellä lillumassa ja voin vain todeta että kylpylä on täällä eri käsite kuin Suomessa. Mitään poreammeita ja liukumäkejä ei ole. Täällä vain oleskellaan ja jutellaan muiden ihmisten kanssa nauttien veden lämmöstä tai jos ei halua seurustella, niin sitten voi vain lillua ja lukea kirjaa tai päivän lehteä. Onneksi tuolta löytyy pari allasta missä pystyy ihan oikeasti uimaankin ja sen myötä olemme päättäneet että Helsingissä yritämme aloittaa kerta viikossa uintiyrityksen.

Ai niin, minun uusi kamerani on muuten Finepix F30.

Hämä-hämä-häkki kiipes langoilla

2006-09-14T21:52:00.000+03:00

Tänä iltana koin varmaan elämäni inhottavimpiin kuuluvan hetken. Meillä oli työn puolesta järjestetty oikein ihana iltapäivä risteilyn ja aterian merkeissä. Hyvin mielin lähdin tulemaan kohti hotellia ja koska venepaikka oli Budan puolella, jouduin tulemaan joen yli.
Jos joku ei sitä tiedä, niin nytpähän tietää, minulla on siltakammo veden yli meneviä siltoja kohtaan. Jos minun annettaisin päättää, niin kävelisin mielelläni keskellä siltaa, mutta autoilijat eivät varmaan siitä pitäisi ollenkaan. Joten joudun kävelemään aina mahdollisimman jalkakäytävän sisemmässä reunassa.
Satuinpa sitten sillalla huomaamaan kulkiessani silmieni korkeudella olevassa lampussa verkon ja keskellä hämähäkin. Voi herttinen, miten kylmänväreet kulkivat läpi kehon ja ympäri kehoa tuntui tuhannet pienet vikkelät jalat tuijottaessani hämähäkkiä, jonka keskiruumis oli kolmen sentin pituinen. Sain kuitenkin rohkaistua itseni ottamaan kuvan hämähäkistä, mitä olen alkanut jo hieman katumaan. Otettuani kuvan aloin vauhkona katsomaan ympärilleni ja hetken päästä seisoin kuin suolapylväs, naama hitaasti vääntyen kauhuun, nippa nappa henkeä saaden. Kaikissa pylväissä ja kaiteissa oli kymmeniä niin isoja kuin pieniäkin hämähäkkejä. Tätähän minä olen toivonutkin. Kohdata kerralla kaikki pelkoni pääsemättä mitenkään tilanteesta pois ja olla ilman mitään tukea. Hiljaa pelonsekaista laulua vikisten lähdin varovasti kulkemaan eteenpäin yrittäen pysyä mahdollisimman kaukana niin sillan reunasta kuin jalkakäytävän molempia reunoja kulkevasta kaiteesta. Askel nopeutui ja laulunikin tuntui nopeutuvan samaan tahtiin, kunnes jouduin pysähtymään edessä kulkevien ihmisten vuoksi. Miten ihmeessä pystyn kiertämään heidät, sillä enhän voinut ohittaa heitä kummaltakaan reunalta. Päätin kävellä heidän kannoilla ja toivoa että he hermostuvat minuun jossain välissä niin paljon että väistävät molemmille reunoille (Mikä tapahtuikin onnekseni). Melkein juoksin pois sillalta ja vielä pitkään sillan jälkeen huidoin "hämähäkkejä" pois kehostani.

Vieläkin tuntuu että jossain joku vilistää.

Muuten, 50 000 HUF on euroissa tämän hetken kurssin mukaan 185 euroa. Sillä rahamäärällä yksi ihminen saa 1,5 kuukauden sapuskat täällä tai reilusti yli 50 litraa olutta.

Tuhlailemassa

2006-09-10T17:27:00.000+03:00

Jee! Perjantaina tuli paikalliselle tilille Turkan viimeinen työttömyyspäivärahapläjäys täällä. Päätin heti silloin lähteä shoppailemaan, mutta huonoksi tuuriksi en saanut nostettua käteistä kuin 50 000 HUF. Voi surku... jouduin sitten pää kumarassa laahustamaan takaisin hotellille.
Lauantaina heräsin jo 6:30 odottelemaan kauppojen avautumista ja samalla kävin hakemassa päivän 50 000 HUF annoksen. Nopsaan ensimmäiseen ratikkaan ja suunta kohti Mammuttia. Olimme aiemmin käyneet Turkan kanssa katselemassa mistä saisi haluamaani kameramallia ja Mammut Parkissa oli ainut sellainen liike.
Olen erittäinen iloinen etten edes harkinnut kortilla maksamista, nimittäin siinä vaiheessa kun kassaan lyötiin summaa ilmoitettiin minulle että täällä käy vain käteinen. Siis miten voi olla kameraliikkeitä mihin käy vain käteistä?!? Ja siellä sentään myytiin järjestelmäkameroita, jotka maksaa Suomessa tuhansia euroja.

Tässä on viimeinen kuva vanhalla kameralla otettuna. En edelleenkään jaksa ymmärtää että joku voi ottaa syyskuussa aurinkoa. Samalla kuitenkin minua pelottaa että miten viluissani olen kun palaan takaisin Suomeen ja siellä onkin 10 astetta vähemmän lämpöä kuin täällä.

Pitkästä aikaa tännekin jotain

2006-09-06T20:01:00.000+03:00

En ole näköjään oikein jaksanut tätä päivitellä sen jälkeen kun kesälomalta tulin. Suurin syy tähän oli että jostain syystä viime aikoina hotellin nettiyhteys on ollut hermoja raastava ja into kirjoittamiseen lopahti oikeastaan siihen kokonaan. Erityisesti yhteys oli heikko iltaisin, jolloin minulla olisi ollut aikaa edes vähän kirjoittaa.
No, nyt saan toivottavasti itseäni niskasta kiinni ja päivitän tätä ainakin ajoittain edes vähän.

Viime viikonloppuna kävin Budan kukkuloilla ihastelemassa näköalaa kaupungin suuntaan. Näköalatorni oli jo itsessään näkemisen arvoinen, kuten myös sieltä avautuva näköala kaupungin ylle. Kävin kiipeämässä aivan tornin huipulle, mutta siellä ei kauaa tehnyt mieli viipyä. Suuret parvet siivellisiä muurahaisia oli tehnyt kunnon aluevaltauksen juurikin kyseise tornin huipulle ja tottakai minäkin sain osani heidän tuotoksistaan.

Paluumatkalla kävin katselemassa miltä Magrit-saari näyttää näin syyskuussa. Pollaan ei meinaa oikein mahtua se että joku voi ottaa syyskuussa aurinkoa stringi-bikineissä. Ja kyseessä ei ollut ainoastaan yksinäinen neitonen, vaan puisto oli täynnä kroppa puolipaljaana olevia ihmisiä. No, sen jälkeen kun Turkka lähti on täällä ollut lämpötila yli +25 astetta reilusti.

Olen muuten täällä enää vajaat 4 viikkoa. Tai ainakin alkuperäinen tarkoitus oli. Varasin tässä viikko sitten jo lentolipunkin Suomeen ja samalla varattiin Turkallekin meno-paluu samalle lennolle. Ei mennyt kuin puolisen tuntia, kun sain tietää että mitä luultavimmin en pääsekään silloin takaisin Suomeen. Joten Turkka pääsi tekemään lipunperutus-rumban. Onneksi se sujui nätisti. Nyt minä vain sitten odottelen tietoa, että milloin oikein pääsen Suomeen, jotta voisin siihen oikein paluulipun hankkia.

Budapest parade - kesän päättäjäiset

2006-08-27T20:08:00.000+03:00

Kesä on nyt virallisesti lopetettu täällä Budapestissa ja syksy alkaa. Joka vuosi elokuun viimeisenä lauantaina järjestetään Budapest parade (Unkarin kielisessä versiossa on enemmän infoa... jos vain sitä ymmärtää), missä juhlitaan kesän päättymistä.

Ilmassa oli kunnolla karnevaalin henkeä. Ihmisillä oli pillejä ja muita äänekkäitä vempaimia. Alkoholia meni kuin Vappuna ikäänsä ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Olimme onnistuneet parkkeeraamaan itsemme melkoisen hyvään, avoimeen paikkaan. Seisoimme siinä kulkuetta seuraten suunnilleen 5 tuntia, minkä aikana näimme reilut 30 erilaista ryhmää.

Kulkueen alussa oli erilaisia tanssiryhmiä. Meiltä jäi muutama aivan alussa ollut näkemättä, mutta ei se mitään, seurattavaa riitti kyllä aivan tarpeeksi.

Huvittavin tanssiryhmä oli tämä vatsatanssiryhmä. Tai no, huvittavaa siinä oli herra Faarao, joka tuntui ottavan ilon irti oikein kunnolla. Näköjään teitä säästäksenne, olen onnistunut nappaamaan kuvan faaraosta juurikin selkäpuolelta. Mutta, jos kasvotkin haluatte nähdä, niin Turkalta varmastikin löytyy sellainenkin.

Tässä yksi mielenkiintoinen sambakulkue takaapäin. Ryhmän alkupäässä oli tanssitytöt, minkä jälkeen tulivat musikantit ja vielä lopuksi capoeira- tanssijoita. Kaikilla oli nämä ilmapallo- härpäkkeet selässä, joten capoeira-porukka ei voinut muuta kuin kävellä. Ilmapalloja oli tarjolla kaikissa sateenkaaren väreissä.

Suurin osa kulkueista oli rekkoja, joiden perässä oli lava. Itseasiassa homma muistutti erittäin paljon abikulkuetta. Osa lavoilla olevista oli jo heti alkumetreillä niin heikkokuntoisen näköisiä, että jännäsin milloin yleisö saa jotain ylimääräistä niskaansa.

Tässä paraatin suloisin vaunu. Vaunu sisälsi koloja, joissa oli muutama tanssija. Ei, tanssijat eivät ikävä kyllä olleet pukeutuneet mitenkään erityisesti.

Tästä seuraakin pari kuvaa yleisöstä. Osa yleisöstä oli innostunut oikein kunnolla pukeutumaan hieman normaalia erikoisemmin (Tai no mistä minä sen tiedän, pelkkä olettamus).

Kuvaa ei varmaan paljoa tarvitse selitellä. Pariskunnan vaatetus oli friikein näkemäni.

Pyhän Tapanin päivä

2006-08-21T10:34:00.000+03:00

Ei voi muuta sanoa kuin olihan päivä!

20.8 on kansallinen pyhäpäivä Unkarissa ja minun huonoksi onnekseni se sattui juurikin sunnuntaille. Eli ei vapaata töistä. Tässä jotain taustaa Pyhän Tapanin päivälle.

Koko viikonlopulle olisi ollut tarjolla kyllä nähtävää enemmän kuin aikaa olisi ollut jakaa, mutta me päätimme ottaa rennosti. Osallistuimme rientoihin vasta sunnuntaina.
Sunnuntai-iltapäivällä lähdimme kävelemään kohti Tonavaa ja mitä lähemmäksi pääsimme rantaa sen enemmän poliisit olivat sulkeneet katuja autoilta. Jos halusi kulkea keskustassa, niin jalkoihin oli turvattava. Oli todella ihana kävellä keskellä katua väistellen pelkästään skoottereita. Mitä lähemmäksi rantaa pääsimme sen suuremmaksi alkoi käydä meteli. Pyhän Tapanin basilican lähelle päästyämme totesimme että siellä oli menossa messu.

Syy miksi suuntasimme kohti jokea oli Red Bull Air Race mikä suoritettiin Tonavan yllä kahden sillan välissä. Oli todella mahtavaa katsoa kun pienkone tulee ja alittaa ketjusillan, minkä jälkeen kaartaa mutkan toisen sillan luona, palaa takaisin tekemään silmukan ja lentää ketjusillan ali uudestaan ja lopuksi kohoaa taivaisiin häviten pilvien joukkoon. Ja suurin osa tästä tapahtui silmien tasolla 100 metrin etäisyydellä.

Kisan loputtua kävelimme ympäriinsä keskustassa odottaen pimeän tuloa, sillä päivän lopuksi oli vielä luvassa ilotulitusta. Jossain välissä päädyimme Margit-saarelle vievän sillan kupeeseen, mistä katselimme illan hämärässä lipuvaa laivakulkuetta heidän asettuessaan hyvälle paikalle ilotulista ihailemaan. Se on todella lumoava näky. Joella näkyi veneiden silhuetteja pienillä punaisilla ja valkoisilla valoilla varustettuna. Näyn lumoutta lisäsi Budan vuoria ajoittain valaiseva salamointi.
Yht'älkkiä kajareista kuului äänekäs piip-piip-piip, minkä jälkeen alkoi musiikki ja ilotulitus ketjusillalta. Huonoksi tuuriksemme parlamenttitalo jäi juurikin meidän ja ketjusillan väliin, mutta ei se mitään pitkin Tonavan rantoja oli laitettu isoja näyttöjä, joista näkyi ilotulitus koko komeudessaan. Nyt ei voi muuta kuin todeta että haluan todellakin nähdä ne joka syksyiset ilotulituskisat Suomessa joskus livenä. Tämä vähäkin mitä me näimme sunnuntaisesta ilotulituksesta oli todella mahtava.
Harmi vain että kaikki ilo kestää vain hetken. Kesken nautintojen tunsimme miten ilma alkoi viilenemään monella asteella. Hetken päästä nousi valtava puhuri juurikin ilotulituksen suunnalta, tätä seurasi ihmisten kirkuna ja näimme miten ihmismassa alkoi vyörymään meitä kohti. Meinasimme lähteä massaa karkuun, mutta päätimme astua hieman sivuun ja jäädä katsomaan mitä tapahtuu.
En ole koskaan ennen nähnyt ihmisten panikoivan sellaiseen malliin. Tonavan rantamille oli laitettu verkkoaita, jotteivät ihmiset menisi liian lähelle jokea lentokisan ja ilotulituksen aikana. Mutta eipä taida olla aitaa keksitty mikä todellakin estäisi ketään sitä ylittämästä. Aidan tuolla puolen olijoilla oli todella paniikki päällä pois pääsemiseen. Jossain kohtaa aitaan saatiin rako, mistä ihmiset pääsivät turvaan tai ainakin vähempään pahaan kuin Tonava.
Sitten alkoi tulla valtava vesisaderintama meitä kohti. Sade oli niin kova että ilotulitusta, parlamenttitaloa eikä näyttöjä enää näkynyt. Tässä vaiheessa päätimme luovuttaa ja lähteä etsimään pikaisesti suojaa lähimmistä kerrostalojen seinämistä.
Kapeat kadut estivät ainakin pahimmat tuulenpuuskat ja vesimyräkät. Pujottelimme pitkin katuja pysyen seinän vierrustalla. Yhdessä kadunristeyksessä poliisit pysäyttivät meidät ja pakottivat meidät menemään kadun toiselle puolen, missä ei ollut enää seinän antamaa suojaa. Hieman myöhemmin ymmärsin täydellisesti miksi he sen tekivät. Kompuroidessani kattotiilenpalasen yli tajusin että tämä koko kaupunki on vanha ja rapistunut. Myrskyn aikana voi aivan milloin tahansa pudota seinästä/katosta palanen. Tämän jälkeen kävelimme melkoisen keskellä jalkakäytävää, tosin kapeilla kaduilla ei voi olla missään turvassa. Päästyämme leveämmille kaduille, jouduimme toteamaan ettei sielläkään voi olla turvallista. Kadun varsilla olevista puista oli katkennut valtavia oksia ja kastanjapuista oli lennellyt ympäriinsä pieniä, erittäin piikikkäitä pähkinöitä.
Lähestyessämme hotellia sade oli jo hellittänyt. Jäljellä oli pelkkää tihkua. Vaatteet täysin vetisinä könysimme huoneeseemme ja riisumaan kaikki märät ja kylmät yltämme ja menimme lämpimään kylpyyn lillumaan tunniksi.

Nyt on hyvä ja rauhallinen olo, mitä hieman järkytti kyllä YLEn uutinen aiheesta. Minulla on vieläkin käsilaukku aivan märkä siitä vesisateesta.
Jos olisimme olleet hotellissa koko tuon ajan, niin tuskin olisimme edes huomanneet myrskyä ja olisimme vain ihmetelleet päivän uutisia.

Töistä bloggeriin kirjoittelu

2006-08-17T14:56:00.000+03:00

Heh... Ehkä pitäisi todellakin jättää tämä kirjoittelu illalle tai seuraavalle aamulle.
Töissä käytössäni oleva IE ja Netscape eivät näköjään tykkää tästä ollenkaan. Kokeilen korjata jätöksiäni illalla.

Takaisin töissä

2006-08-17T13:45:00.000+03:00

Neljä päivää on jo mennyt töissä ihmetellessä. Lomani aikani osaston sijainti oli muuttunut, joten heti maanantaina olin menossa aivan väärään paikkaan. Onnekseni aulassa oli työkaverit toppuuttamassa minua. Vieläkin meinaan ajoittain sekoilla missä kerroksessa minun pitäisi jäädä pois, niin ylös kuin alaskin mennessä.
Ja se hissikulttuuri, siihen en meinaa tottua. Aina kun joku tulee hissiin, niin kaikki tervehtivät tulijaa. Lisäksi tänään sattui niin että olin yksinäni samaan kerrokseen tulevan miesporukan kanssa, eikös kaikki odottaneet että minä astun ensimmäisenä ulos vaikka sijaintini hississä oli takavasemmalla. Siinä oli hiljainen, pitkä 10 sekunttia ennen kuin älysin että minun pitäisi mennä ensimmäisenä ulos sukupuoleni vuoksi.

Laskin muuten tuossa että reilun 6 viikon päästä tulen takaisin Suomeen. Jee! Se myös tarkoittaa että saman verran aikaa on ihmisellä mahdollisuus tulla minua tänne tapaamaan. ;)

Pidin muuten lomani aivan oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Silloin kun olimme Montenegrossa, oli Budapestissa todella huonoa säätä. Vettäkin tuli oikein kunnolla. Laitan tällä kertaa liitteeksi työkavereitteni ottami kuvia vesisateesta.

Tämä kuva on peräisin Ostoskeskuksesta MOM Parkista. Jossain näyttäisi vuotaneen todella pahasti sillä vettä tulvii oikein kunnolla. Kellarikerroksessakin oli vettä sen verran että kaikki kaupat oli kuulemma suljettu.

Bussiin nousu voi olla melkoisen märkää puuhaa, mutta ei ne autot näköjään kovin vähästä säikähdä.

Metro- asemallakaan ei mene hyvin ollenkaan. Välitasanteella vettä on vyötäisille ja siitä alemmas paikka on suljettu.

Terveisiä Wienistä

2006-08-13T14:41:00.000+03:00

Nyt se on sitten tehty. Olemme aivan ihastuksissa Wieniin. Pitäisiköhän hakea sinne töihin...
Kolme (ja puoli) päivää Wienissä on aivan liian vähän sellaiselle kaupungille.

Lähdimme tosiaan tiistai-aamuna kantosiipialuksella Tonavaa pitkin pohjoiseen. Se oli aivan huikea matka. Menomatkalla menimme kerran sulkuportillisen kanavan läpi, minkä jälkeen laiva pysähtyi Bratislavaan. Emme päässeet sen pidemmälle laivalla, sillä Wienin päässä Tonava tulvi oikein kunnolla ja joki oli täynnä irtopuita sekä muuta roskaa, lisäksi olisi ollut aivan mahdotonta kiinnittyä Wienin päässä laituriin. Otimme tuon tapahtuman positiivisena asiana, sillä jatkoimme matkaa Bratislavasta linja-autolla, jolloin saimme nähdä maisemia hieman erikulmasta (Sekä valtavan määrän tuulivoimaloita). Minulle tuli yllätyksenä miten lähellä Itävallan rajaa ja Wieniä (matkaa ehkä 50 km) Bratislava oikein onkaan.
Ehdottomasti tulemme vielä joskus käymään Bratislavassa uudestaan ja silloin vietämme pitemmän ajan.

Miten voisikaan kuvailla Wieniä... On todella vaikea kuvailla tunnetta/ilmapiiriä kun näki sen kaupungin. Varsinkin kun viimeiset neljä kuukautta olen viettänyt Budapestissä. Tuntui kuin olisi tullut takaisin... länsimaiseen Eurooppaan, missä ympäristöstä pidetään huolta. Ensimmäiset ajatukset olivat suurinpiirtein "tältä Budapest voisi näyttää hyvällä hoidolla 50 vuoden päästä". Ikävä kyllä Wienin, Bratislavan ja Subotican (Serbialainen kaupunki) jälkeen Budapest näyttää siltä että kukaan ei välitä siitä miltä kaupunki näyttää.

Keskiviikkona kävimme kävelemässä Wienin keskustassa ja sen kävelykaduilla sekä puistoissa. Kuvassa on mielenkiintoinen kello kaupungin- puistosta.
En ole ennen nähnyt puistoja missä olisi kymmeniä penkkejä odottamassa puiston rauhasta nauttijaa. Haluaisinkohan istua joihinkin näistä, jotka ovat varjossa lammelle päin vai menisinkö nauttimaan auringon lämmöstä tässä viileässä aamussa...

Torstaina otimme kiertoajelun missä käytiin läpi keskustassa olevia vanhoja rakennuksia ja lopuksi vielä vierailtiin Schönbrunnin palatsissa. Aivan ihana palatsi kymmenine pienine huoneineen. Kannatan ehdottomasti kiertoajelun ottamista, muuten esimerkiksi palatsiin lipunostoon olisi joutunut odottamaan melko varmasti vähintään puolisen tuntia. Sen verran porukkaa jonotti sisälle pääsyä. Ja se palatsin ympärillä oleva puisto... Se jokaisen pitää itse nähdä ja kokea.
Kuvassa näkymää palatsilta puistoon päin. Siinä todellakin on vain pieni osa puistosta.

Perjantaina kävimme Wienin eläintarhassa. Menimme sinne jo aikaisin aamulla ja siltikin jäi osa eläimistä näkemättä tarhan mennessä kiinni. Sieltä löytyy eläimiä laidasta laitaan. Meidän (Vai pitäisikö sanoa minun) lempieläimet olivat: jättiläispandat, koalat, orangit ja mustat pantterit.

Eläintarhassa kaikkien pitäisi käydä.

Rusketusraidat

2006-08-13T14:33:00.000+03:00

Heitetäänkö pois kaikki housut ja paidat
Lähdetään lennolle
Näytä mulle missä sul on rusketusraidat
Piirrä ne kartalle
Helvetin Hyvin menee.

Ehkä näytämme kuitenkin vain jalat sekä seuraukset, kun pitää kuukauden ajan melkeinpä pelkästään sandaaleja jaloissa.

Huomisesta

2006-08-07T22:27:00.000+03:00

Ai niin... emme ole taas netin lähettyvillä vähään aikaan. Onnistuimme hankkimaan tänään liput huomiseen kantosiipialukseen, joka lähtee heti aamulla kohti Wieniä Tonavaa pitkin käyden mutkan Slovakiassa. Alkuun suunnittelimme menevämme Wienissä käymään jossain välissä junalla, mutta 2 vuorokautta junassa riittää minulle vähäksi aikaa.
Seuraavan kerran Budapestissä olemme lauantai-iltapäivänä.
Ensi viikolla lomailu on taas ohi ja pitää mennä katsomaan onko työpaikka vielä paikoillaan.

Budapestissä jälleen

2006-08-07T21:40:00.000+03:00

Saavuimme eilen iltapäivällä turvallisesti takaisin Budapestin hotelliimme.
Näin jälkikäteen Montenegron matka tuntui erittäin onnistuneelta ja mielellämme menemään käymään siellä toistekin, kunhan vain teemme paremman valinnan hotellin sijainnin suhteen. Puhtaat rantalomat eivät todellakaan ole meitä varten. Tarvitsemme jonkinlaista seikkailua ja mahdollisuutta paikkojen tutkimiseen ja penkomiseen.
Ainoat negatiiviset asiat tuossa reissussa olivat: lämmössä nuutuminen, jalkojen saattaminen verille osuessaan terävään kiveen meressä ja uimapuvun yläosan häviäminen ikkunalaudalta, minkä vuoksi parin viimeisen päivän aikana emme sitten käyneet ollenkaan uimassa. Enää nuokin tuntuvat vain unenomaisilta muistoilta.

Parina päivänä oli oikein kunnon myrskykin, sade oli oli niin kova että vedet tulivat sisälle hotellin aulaan. Mutta tuollainenhan on vain piristävää vaihtelua meille. Muut hotellin asukkaat varmaan kiroilivat, kun eivät päässeet ottamaan aurinkoa rannalle ja uimaan mereen.
Kuvassa on juuri tulossa vesisaderintama kohti rantaa. Minuutin sisällä se oli jo meidän kohdallamme ja meillä oli todella kiire juosta rakennusten suojiin.

Autotallikatokset ja terassit ovat todella ihastuttavia Montenegrossa. Suurin osa katoksista muodostuvat viinirypäle- köynnöksistä, mutta parissa kohtaa oli myös kiwikatoksia (Tai ainakin minun silmissä ovat kiwiä).
Mielenkiintoista sinällään että näimme vaikka kuinka paljon hedelmiä kasvavan puissa, mutta hotellin aamupalaan ei kuulunut minkäänlaista hedelmää. Illallisen yhteydessä oli yleensä jälkiruokana jotain hedelmää.

Ennen Montenegroon lähtöämme katselimme kartasta etäisyyksiä ja silloin näytti että eihän se ole matka eikä mikään kävellä Tivatista Kotoriin. Tivatiin päästyämme mielipide muuttui sukkelaan linja-automyönteiseksi ajatteluksi. Suorin reitti Kotoriin on noiden kuvassa olevien vuorten yli. Se ei oikein houkuttanut. Varsinkin yli +30 asteen helteessä ja pitäisi raaha muutama litra vettäkin mukana. Eh-heih... eiköhän ole varaa laittaa yhtä euroa bussiin ja nauttia vuorenvierta kulkevista mutkaisista teistä tuijotellen samalla rotkoihin ja miettiä miten tämä bussi oikein pystyy kääntymään tuossakin mutkassa (Pystyihän se, mutta reilusti vastaantulevien kaistalla). Täällä on muuten todella rauhallinen ajotyyli, tosin kuka hullu lähtisi kaahailemaan kapeilla vuoriteillä.

Kotorin puolella me hullut (tietoisina heikkouk- sistamme) lähdimme sitten kiipeämään ikiaikaisia portaita ylös linnakkeelle katsomaan maisemia. Matka ylös kesti reilusti yli tunnin (kävelimme nopeasti, sillä olimmehan juuri levänneet bussissa) ja alastulo kesti toisen samanlaisen rupeaman (Piti kävellä hitaasti, sillä lämpö heikensi melkolailla tasapainoaistia).
Siellä käynti oli kyllä melkoinen saavutus, moni luopui kiipeämisyrityksestä jo puolessa välissä. Ajoittain myös piti katsoa tarkasti minne astui, sillä portaita puuttui tai ne olivat irrallisia. Lisäksi reunamuuria puuttui jostain kohdin, jolloin todella piti katsoa tasapainonsa perään.
Mutta kyllä tuo kaikki kannatti kestää sen näköalan vuoksi.

Raakkia kunnolla

2006-08-03T11:10:00.000+03:00

Tiistaina kavimme Kotorissa ja siella intouduttiin kiipeamaan puolessavalissa vuorenrinnetta sijaitsevalle linnoitukselle. Ei tullut laskettua montako porrasta sinne piti nousta, mutta kylla ylosmenomatkaan meni reilusti yli tunti. Ja samanverran sitten alas yli +30 asteen helteessa. Nakymat olivat kylla komeat ja Turkan kameraan tuli talletettua muutama tusina kuviakin (sain sitten kameran malliset rusketusrajat... -Turkka).
Keskiviikkona kavimme merella veneretkella, matkan varrella naimme Kroatian rannikkoa (Ah...). Pari kertaa pulahdimme siniseen ja turkoosiin veteen uimaankin tuolla retkella. Oppaan mielesta olemme muuten todella outo pari, silla emme oleskele juuri ollenkaan auringossa ja uimarannoilla. Kuka kumma tulee rantalomalle ja ei sitten halua ottaa aurinkoa?!?
Tanaan torstaina nayttaakin olevan hieman myrskyisempi ilma. Saa nahda mita jaksetaan tehda, silla eilinen vasytti kylla aikalailla.

Eurosta

2006-07-31T16:43:00.000+03:00

Minulta on toivottu paikallisia eurokolikoita matkamuistoksi. Ikava kylla en pysty tata toivetta toteuttamaan, silla Montenegrolla ei ole omaa eurokolikkoa. Taalla kaytetaan kaikkien muiden maiden kolikoita.

Terveisia Montenegrosta

2006-07-31T16:30:00.000+03:00

Olemme paasseet hengissa Montenegroon.
Juna Budapestista lahti perjantaina klo 13 melkoisessa helteessa, olin puolikuollut jo parin tunnin matkan jalkeen. Liput meilla oli ykkosluokkaan, mutta mika ihmeen ykkosluokka on sellainen missa ilmastointia ei ole tai se ei toimi oikein ja jossa saa vahemman ikkunoita auki kuin kakkosluokassa.
Joskus klo 17 aikaan paasimme Unkarin ja Serbian rajalle, missa vaihdoimme junaa ja makuuvaunuosastolle. Juna Suboticasta Bariin lahti klo 19 ja siina vaiheessa en mina kyennyt pitamaan enaa silmiani auki kuumuuden vuoksi. Toivottavasti Turkka edes sai nauttia matkan aikaisista nakymista (Tosin kylla se hieman valitteli jotain jokien ja jarvien roskamaarasta).
Bariin saavuimme lauantaina joskus aamupaivan aikana. Mina olin ollut hereilla jo klo 6 alkaen, silla ilma oli viilennyt tarpeeksi ja vointi alkoi olla hyva. Tosin Barista Tivatiin matka hoidettiin minibussissa pienia mutkaisia vuoriteita pitkin, joten tervetuloa matkapahoinvointi.
Meidan hotelli on aivan merenrannalla ja meidan huoneesta on nakyma merelle seka ihana, rakas ilmastointilaite.
Lauantai menikin sita laitetta haliessa.
Sunnuntaina taalla oli ukkosmyrsky aamupaivan ajan ja hyodynsimme sen kavelemalla kymmenisen kilometria ympariinsa.
Tanaan onkin ollut taas oikein kunnolla helletta, joten olemme olleet pari tuntia kerrallaan ulkona, minka jalkeen joudumme palaamaan hotelliin pariksi tunniksi viilentamaan minua.
Ranta(loho)loma heina-elokuuhelteissa ei todellakaan ole tehty meille ollenkaan. Sita kyllastyy kuumuuteen, minka vuoksi ei jaksa tehda yhtaan mitaan. Onneksemme DS ja SP ovat mukanamme, joten saamme muutaman pelin pelattua tata menoa lapi.

Lomalle lähtö

2006-07-27T11:59:00.000+03:00

Puh! Olen aivan täysin unohtanut kirjoittaa tännekään mitään, sillä olen ollut sen verran innoissani lomasta.
Maanantaina kävimme ostamassa 7+2 yön lomamatkan Montenegroon. Tuonne sen vuoksi että sain siitä viime talvena pakkomielteen katsoessani jotain FST:n tekemää matkaohjelmaa.
Meille tarjottiin 3 erilaista matkustusvaihtoehtoa; auto, juna tai lentokone. Autoahan meillä ei ole ja mitä en luota vatsaani paikallisilla teillä, joten ensimmäinen hylättiin heti. Lentokoneella olisimme nopeasti perillä, mutta siinä ei ole oikein tunnelmaa (Varsinkin kun National Geographicin kanava näyttää jatkuvalla syötöllä ohjelmia lento-onnettomuuksista). Päädyimme matkustamaan junalla aivan vain seikkailuhalun vuoksi. Matka Budapestistä Tivatiin junalla kestää kuuleman mukaan suunnilleen vuorokauden.
Perjantaina lähdemme Budapestistä kohti Serbian rajaa, missä joudumme vaihtamaan junaa. Tämän jälkeen matkustamme yön ajan läpi Serbian ja aamulla saavumme Bariin, mistä bussilla jatkamme lomakohteeseemme.
Tivat sijaitse ehkä noin 10 kilometrin päässä Kotorista, mikä kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Paikansin Google Mapista niemekkeen, minkä vasemmalla reunalla on Tivat ja oikealla Kotor.
Ja mikä kaikkein ihaninta Montenegron valuutta on euro, joten ei tarvitse vaihtaa rahaa.

Mutta nyt päivän kuvaan. Aletaan vihdoin ja viimein olla loppusuoralla kansallisteatterin puiston suhteen. Kuvassa näyttelijä Major Tamás.

Elokuvissa taas

2006-07-24T22:02:00.000+03:00

Täällä nauttii todella paljon elokuvissa käynnistä. Eilen illalla kävimme katsomassa Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu hintaan 4 €/hlö. Teatterissa käynnistä nauttii jo pelkästään ilmastoinnin vuoksi. +35 asteen helteellä on nautinnollista mennä teatteriin, missä on pelkästään +25 astetta lämmintä. Ainut mikä pitäisi muistaa on että, viimeiset ratikat menee 23:30. Joten jos menee katsomaan pitkää elokuvaa klo 21:00 jälkeen, joutuu melko todennäköisesti kävelemään takaisin hotellille ellei ota taksia. Ei ole kiva huomata keskellä yötä olevansa toisella puolen kaupunkia (vielä Budan puolella kukkuloilla) ilman mitään mahdollisuutta julkisiin yhteyksiin. Jalat ovat kiitelleet tuota yöllistä kävelyä tämän päivän.

Elokuvaillan kunniaksi saatte näyttelijätär Kiss Manyin patsaan.

Nikotteleva sorsa

2006-07-23T11:43:00.000+03:00

Minulla on jokin kirous ylläni. Silloin kun olen koneella, niin yhteys on erittäin huono. Silloin kun Turkka on koneella, yhteyden kanssa ei näytä olevan mitään ongelmia tai sitten Turkka ei vain kiroile siihen malliin yhteyttä kuin minä teen.

Lauantaina kävimme puistossa lounaalla linnalammen rannalla. Patonkia nauteskellessamma jostain alkoi kuulua säännöllisesti hassu 'krääh' ääni. Hetken pyöritellessämme päitämme yrittäen löytää lähteen huomasimme lammessa sorsan, joka hypähti joka kerta kun suustaan kuului krääh. Se yritti juopasta vettäkin, kun ei siitäkään oikein mitään tullut. Joten lintu vain uiskenteli avuttomana ympäriinsä ja hypähteli nikotellessaan.

Terassilla työkavereiden kanssa

2006-07-21T09:11:00.000+03:00

Kävin eilen illalla työkavereiden kanssa terassilla nauttimassa juomista ja lämmöstä. Jossain puolessa välissä iltaa huomasin eron suomalaisessa ja unkarilaisessa kulttuurissa. Tuolloin pari tyyppiä oli lähdössä porukasta ja sen sijaan että olisivat pyytäneet tarjoilijaa tuomaan heille laskua, he antoivat arvioimansa oman laskunosuutensa yhdelle porukkaan vielä jäävälle tyypille. Tämä prosessi tapahtui vielä pari kertaa.
Jossain välissä tyyppi, jolle oli annettu rahat, päätti lähteä. Hän kaivoi taskuistaan kaikkien muiden antamat rahat ja lisäsi siihen vielä oman osuutensa. Meitä jäi loppuun asti enää kolme tyyppiä ja kun meno alkoi hiljetä, tilasimme laskun. Minä kitupiikkinä tarkistin oman osuuteni laskusta ja maksoin vain sen verran (tai no pyöristin hieman ylöspäin saadakseni sopivan setelisumman). Kaksi jäljelle jäänyttä unkarilaista laskivat paljonko rahaa oli pöydällä kasassa ja maksoivat puoliksi puuttuvan summan. Suomessahan tämä olisi mennyt siten että, jos joku lähtee aiemmin hän pyytää itselleen laskun ja jokainen maksaa ainoastaan oman summansa.
Tuon illan hinnaksi tuli muuten noin 40 euroa (Jos katsoin laskun suman oikein) koko seurueelta. Jos oikein muistan niin siihen kuului 3 isoa ateriaa, 2 pientä ateriaa, 8 olutta ja 3 alkoholitonta.

Kuvaa ei varmaan tarvitse pahemmin selitellä, edelleenkin pyöritään kansallisteatterin alueella.

Suoja hepatiittia vastaan

2006-07-20T09:22:00.000+03:00

Nyt on sitten suoja hepatiittia vastaan vahvistettu. B:stä ei tarvitse enää ollenkaan välittää ja A:kin on suojattu ainakin seuraavan 20 vuoden ajan. Olkalihas on vain nyt kovin kipeä, kun paksu neula työnnettiin siihen.
Tuli muuten hyötykäyttöön Eurooppalainen sairaanhoitokorttikin, sillä minun piti käydä itse ostamassa rokote ja reseptiin tarvittiin sairausvakuutuksen numero. Eihän minulla mitään erillisiä sairausvakuutuksia ole, joten homma hoidettiin tuolla kortilla.

Täällä on muuten alkamassa taas kuuma kausi. Parin viikon ajan on ollut ihanan viileätä vain +25 astetta ulkona, mutta eilen alkoi helle. Lämpöä oli reilusti yli +30 astetta ja vielä enemmän on luvassa ensi viikolla. Huomasin selvästi kehossanikin että lämpötila nousi. Nuuduin todella pahasti ulkona, vaikka olin siellä alle tunnin. Hotellille päästyäni rohjahdin vain sohvalle torkkumaan. Reilun tunnin siinä lojuttuani tunsin miten voimat alkoivat palata kehooni ja olinkin sitten koko illan kuin elohopea.

Kuva on edelleenkin kansallisteatterin alueelta. Tornia kiertää liuska, mitä pitkin pääsee huipulle. Kuvassa olevat portaat ovat vain koriste, eivät käytettävissä olevat portaat. Tuolta ylhäältä näkee hyvin tornin juurella olevan labyrintin sisälle (Mistä ottamani kuva epäonnistui sen verran pahasti, että saatte pärjätä ilman sitä.) sekä kulttuuritalon ja kansallisteatterin julkisivut näkyvät hyvin ylhäältä.

Taukoa kirjoituksissa

2006-07-19T09:29:00.000+03:00

Koko viikonlopun yhteys oli mitä oli. Ajoittain verkkoon ei saanut ollenkaan yhteyttä ja ajoittain se oli niin hidas että hermot menivät blogin sivua avattaessa. Lisäksi nyt alkuviikosta silloin kun minulla olisi ollut aikaa (iltaisin) joko yhteys oli edelleenkin todella hidas tai sitten joku oli käyttämässä tätä konetta, joten jäipä sitten kirjoittelut siltä päivältä.

Olen ollut viikonlopun ja tämän viikon alun todella väsyksissä. Olisin ollut valmis menemään nukkumaan jo ennen klo 21, mutta eihän sitä raaski mennä silloin kun on vieraita käymässä. Seuraksena minä menen joka päivä töihin kofeiinipillereiden voimin ja olen sitten illalla jo aikaisin aivan töttöröö.

Ja aivan kuin nuo eivät riittäisi ulkoinen hiireni meni rikki, joten siihen jäi tietokoneella pelaaminen. Uutta hiirtä en osta, sillä tuolle hiirelle pitäisi olla takuu vielä voimassa, joten se kiikutetaan sitten syksyllä liikkeeseen.

Viikonloppuna nähtiin muuten jälleen kerran yhteen ralliin osallistuvia autoja. Kyseessä on tällä kertaa Donau Masters, mikä lähtee Ulmista (Stuttgardin läheltä) ja jatkuu Regensburgin, Wienin ja Bratislavan kautta päättyen Budapestiin. Matkaa tulee suunnilleen 960 kilometria ja se taivallettiin 13.-16.7. aikana. Vanhin autoista oli vuodelta 1951 oleva Jaguar ja uusin oli Mersu vuodelta 1986.

Vieraita Suomesta

2006-07-14T00:56:00.000+03:00

Tänään Turkan vanhemmat tulivat lomailemaan tänne. He ovat päässeet onnellisesti perille ja majoittuneet hotelliinsakin. Saa nähdä, mitä kaikkea keksimme heidän kanssaan.

Kuvassa edelleenkin pieni osa kansallisteatterin ympäristöstä.

Koti-ikävä

2006-07-13T00:28:00.000+03:00

Kuva on edelleenkin kansallisteatterin puistosta. Tuota istuvaa miespatsasta oli todella hankala kuvata. Siinä nimittäin oli koko ajan turisteja istumassa ja kuvauttamassa itseään. Tuokin pariskunta on juuri menossa istumaan patsaaseen (Kyllä, ne tuolit ovat osa patsasta).

Aika ajoin minulta on kyselty koti-ikävästäni. Aina olen vastannut etten ole siitä kärsinyt. Nyt olen kuitenkin alkanut miettimään mitä koti-ikävällä oikeastaan tarkoitetaan.
Kaipaanko Suomeen? En.
Kaipaanko Helsinkiin? En.
Kaipaanko omaan kotiin? En.
Eli minun koti-ikäväni ei ainakaan ole ollut paikkaan sidonnainen. Sitten yhtenä päivänä keksin mitä kaipaan; Rutiineja, tuttuja tapoja.
Huhtikuun olin täällä kuin turisti, kävin joka päivä jossain katselemassa.
Toukokuukin sain aikaiseksi jonkinlaisen päiväjärjestyksen ja rutinoitumisen.
Kesäkuussa Turkka tuli totaalisesti sekoittamaan toukokuussa aikana saamani järjestyksen, sillä aloimme joka päivä kiertelemään jossain, jos ei muuta niin Turkalle syömäpaikkaa. Olinkin kesäkuun melkoisen masentunut, vaikka mukavaa olikin. En vain tuntunut saavan mistään asiasta kunnolla otetta, eikä oikein mikään innostanut kunnolla ja vihasin paikallisten hitautta kaupoissa,, ravintoloissa, kaduilla, töissä ja vihasin sitä etteivät ihmiset kaupoissa/ravintoloissa osaa englantia.
Nyt heinäkuussa on alkanut helpottaa, sillä olemme saaneet taas aikaiseksi jonkinlaisen päiväjärjestyksen ja rutiinin. Herään aamulla, menen töihin, päivän aikana Turkka yrittää metsästää itselleen ruokaa, tulen töistä, käymme kaupassa, käymme pienellä kävelyllä tai sitten vain olemme hotelilla.
Olen muuten alkanut kutsumaan hotellia kodiksi.

Oleskelulupa osa 2

2006-07-12T00:29:00.000+03:00

Kesäkuun lopulla olo oli kuin tuolla patsaalla (Sijaitsee muuten Kansallisteatterin luona), mutta tilanne on muuttunut ainakin mielessäni.
Päätin etten tarvitse sitä oleskelulupaa tänne. Kysyin tuosta oleskeluluvasta Unkarin omasta lähetystöstä ja sieltä sain yksinkertaisen vastauksen. En tarvitse oleskelulupaa sillä kukaan ei tiedä milloin olen tullut maahan ja olenko käynyt poissa maasta välissä. Vain minä itse tiedän liikkumiseni ja jos minua itseäni alkaa vaivata tuo 3 kuukauden raja, niin voin käydä vaikka Wienissä päiväretkellä.
Ota siitä selvää että kuka on oikeassa. Suomen lähetystö ei oikeastaan uskaltanut sanoa kantaa, maahanmuuttoviranomaiset halusivat päästä helpolla ja Unkarin lähetystölle ihmisten liikkumiset ovat melkeinpä hällä väliä.

Rakastan työntekoa

2006-07-11T00:09:00.000+03:00

Kuvassa kansallisteatterin puistoalueen portti.

Tämän päivänä aikana minuun sopi melkoisen hyvin fraasi "Minä rakastan työntekoa, voisin katsella sitä koko päivän." Sillä sitä minä oikeastaan tein. Katselin vierestä kun muut tekivät töitä ja minulle vielä maksetaan siitä. Kaiken hyvän lisäksi viikonloppuna meillä tapahtui töissä työpöytien uusinta ja työtilan uudelleenjärjestys. Tämän kunniaksi meille tarjottiin aamulla 5 erilaista voileipää ja limsoja sekä mehuja. Siinä sitä oli sitten kiva istua, syödä leipää, naukkailla limsaa ja katsella kun muut tekivät töitä hiki hatussa.

Pyykkipäivä

2006-07-10T00:42:00.000+03:00

Tänään ei oikein sitten mitään tapahtunutkaan.
Vietimme nimittäin pyykkipäivää eikä silloin viitsi jättää pyykkiä koneeseen lojumaan toisten harmiksi. Pääosin päivän vietimme Animal Crossingin parissa. Kyllä, totta kai otin tänne mukaani GameCuben.

Tuossa on muuten kansallisteatteri vastakkaiselta suunnalta.

Yökävelyllä

2006-07-09T00:59:00.000+03:00

Turkka halusi kuvia yöllisestä Budapestistä, joten lähdimme sitten klo 23:n jälkeen ulos kävelylle. Tarkoitus oli lähteä jo aiemmin, mutta juutuimme katsomaan televisiosta elokuvaa Secret Window.
Yö oli lämmin (n. +28 astetta) ja leppoisa tuuli viilensi ihoa. Se tuntui täydelliseltä kävelyltä, kunnes sieraimiin luikerteli virtsan tuoksu lähimmän talon nurkalta ja jostain kuului särkyvän lasipullon helinä.
Se siitä romantiikasta.

Lehmiä näkösällä

2006-07-08T00:56:00.000+03:00

Ympäri kaupunkia on levitelty erilaisia lehmäpatsaita. 200 metrin etäisyydellä hotellistamme on näkösällä 4 erilaista lehmää.
Kyseessä on 30.6 alkanut Lehmä- paraati- tapahtuma, jota vietetään tällä hetkellä myös esimerkiksi Pariisssa ja Ateenassa.
Tapahtuma kestää 10.9 asti.

Kuvassa olevan lehmän nimi on "Rap Star" ja se on 28. lehmä täällä Budapestissa.

Uusi kansallisteatteri

2006-07-06T21:44:00.000+03:00

Kävimme tässä yhtenä päivänä ihastelemassa uutta kansallis- teatteria, joka saatiin valmiiksi vuonna 2002.

Aivan ihanan näköinen rakennus eri suunnilta katsottunakin ja otimme siitä molemmat melkoisen paljon kuvia eri yksityiskohdista. Laitan niitä vähitellen tännekin.

Vanhasta uutta

2006-07-06T00:02:00.000+03:00

Voisin sanoa että kaikki rakennukset ovat täällä jossain välissä tuon kuvan vasemman puoliskon värisiä. Koko ajan jossain päin kaupunkia taloja joko pestään puhtaaksi tai sitten maalataan uutta väriä pintaan.
Tuo kuva on varmaan parin viikon takainen, nyt talo on jo kokonaan tuollainen vaalean keltainen.

Uusia ratikoita

2006-07-05T00:40:00.000+03:00

Ihanaa, kaupunki on alkanut uusia ratikoita. Olen nähnyt jopa 2 kappaletta niitä liikenteessä. Voi mitä luksusta! Näihin on laitettu jopa ilmastointi. Entisissä ei sellaista ollut, joten +30 asteen helteessä niillä liikkuminen oli kidutusta. Lisäksi nämä uudet ovat matalalattiaratikoita, joten liikuntarajoitteisetkin pääsevät mukaan. Huono puoli vain on siinä että päästäkseen osalle pysäkeistä, pitää joko ylittää 20 cm korkeat korokkeet tai sitten pitää kiivetä portaat ylös ja luiskia ei löydy mistään!!!

Akvaario

2006-07-04T00:39:00.000+03:00

Tämän kuvan lupasin ottaa toimittaa Kirsille, toivottavasti tulet vilkaisseeksi tätä blogia edes joskus.

Yhtenä päivänä yksi työkavereista toi töihin lemmikkejä pysyvästi viihdyttämään meitä tai ainakin häntä itseään.
Joka kerta kun joku menee juttelemaan hänen kanssaan kuutioon, niin kyllä keskustelu kääntyy melko nopeaan kaloihin. Niitä vain jää tuijottamaan ja unohtaa oikean asian melkoisen täydellisesti.

Raunioilla

2006-07-03T00:27:00.000+03:00

Tänään käytiin etsimässä Óbudan aluellaa sijaitsevia roomalaisia raunioita ja löysimmehän me niitä.
Alueesta, missä raunioita sijaitsee enite, on tehty museo. Täytyy tässä jossain välissä käydä oikein ajan kanssa katsomassa noita lähempää, eikä vain tyytyä kurkkimaan aidan takaa. Mutta minkäs teet kun piti tänäänkin käydä töissä mutka.
Tuossa kulkiessa tuli mieleen, että mistä voi olla varma että kaikki hämärät kivikasat ovat todellakin roomalaisaikaisia eikä esimerkiksi turkkilaisilta peräisin? Näimme nimittäin pääalueen lähistöllä joitain pieniä rauniokasoja, joistakin niistä erotti holvikaarta ja muuta, mutta minä en ainakaan voinut sanoa että oliko ne samalta aikakaudelta kuin pääalue.

Työtä, työtä, työtä

2006-07-02T00:57:00.000+03:00

Tämä lauantai oli sitten harmaa ja sateinen. Ja aivan kuin se ei olisi riittänyt piti minun käydä vielä töissäkin.

Ei voi muuta sanoa kuin että täällä pidetään patsaista. Hotelli Liget ei ole ensimmäinen rakennus, jonka sisäänkäynnin yhteydessä on jonkinlainen patsas. Toivottavasti tyttö pitää puusta tukevasti kiinni, muuten voi ohikulkija saada ikävän yllätyksen päähänsä.

Ilma viilenee

2006-07-01T00:59:00.000+03:00

Torstaina alkoi lämpötila tippumaan oikein kunnolla sateiden kera ja tänään onkin ollut sitten koko päivä alle +20. On sitä näköjään jo tottunut lämpimiin säihin, sillä nyt illalla jouduin pyytämään Turkkaa tuomaan töihin takkini, jotta olisi lämpöisempi tulla hotellille.

Saa nähdä mitä tehdään viikonloppuna, jos ilma jatkuu tällaisena.

Saastetta ilmassa

2006-06-29T00:37:00.000+03:00

Ehkä minun pitäisi muuttaa työmatkaani hieman, etten näkisi näitä saastetauluja. Voisin tuudittautua mielikuvaan puhtaasta kaupunki-ilmasta.

Olen mennyt aika toivottomaksi jatkuvan lämmöstä johtuvan väsymyksen kanssa. Tänään sorruin syömään jo kofeiinipillereita, mikä muuten auttoi erinomaisesti jaksamiseen. Enkä usko että se vaikuttaa nukahtamiseen mitenkään, ainakin tunnen itseni erittäin väsyneeksi jo ennen klo 22.
Turkka sai kuitenkin raahattua minut illalla ulos kävelylle ja olen siitä erittäin iloinen. Näimme nimittäin erittäinen hienoja salamoita kaukana taivaalla osittain pilvien takana.

Oleskelulupa

2006-06-28T00:25:00.000+03:00

Sunnuntaina tulee 3 kuukautta täyteen täällä olooni. Viime viikolla alkoi pelko kasvaa sen suhteen että resetoiko 2 yön oleskelu Suomessa oleskelulaskurin vai ei.
Otin yhteyttä firman henkilöstöpuoleen, he sanoivat että ei hätää Suomessa käynti resetoi laskurin, enkä tarvitse mitään oleskelulupaa, sillä varsinainen työpisteeni sijaitsee Suomessa !?!.
Otin varmuuden vuoksi yhteyttä lähetystöön, siellä eivät ollet varmoja resetoituiko käynti ja onko minun käyntiäni Suomessa edes rekisteröity missään.
Kävin tänään sitten pikavauhdilla maahantuloviranomaisten luona ja he sanoivat että hällä väliä vaikka kävin Suomessa, 3 kuukautta tulee täyteen joka tapauksessa.
Nyt minun pitää sitten täyttää läjä papereita, hankkia jostain työsopimus ja vuokrakuitti hotellista sekä 1500 forintin edestä jotain merkkejä. Tämä kaikki pitää saada hoidettua perjantai-aamuun mennessä tai te näette minut ensi viikolla Suomessa... tai jotain.

Hommaa vielä vaikeutti muuten +38 asteen lämpötila, jolloin aivoni näköjään pehmenevät tunnin ulkonaolon jälkeen melkoisen paljon, eikä ajatus kulje niin millään.

Pikkuserkku

2006-06-27T00:09:00.000+03:00

Kaikkea sitä tuleekin touhuttua. Kokeilin tässä yhtenä päivänä asunnottomankin kohtaloa täällä, siihen hommaan paneuduin oikein penkomalla roskiksia. Syy oli kuitenkin aivan eri kuin mitä muilla luultavasti oli.
Kadulla kävellessäni silmiini sattui osumaan mainoslehti, jonka fontit, väritys ja layout olivat muutenkin erittäin tutunnäköiset. Pakkohan minun oli käydä kaivamassa se lehti sieltä roskiksesta, jotta näkisin mikä liike oikein oli kyseessä.

Saanen esitellä Electro World, Gigantin pikkuserkku.
Sukulaisuudesta ei voi erehtyä, vaihtamalla liikkeen nimeä mainoslehdessä olisi saanut aivan täydellisen Gigantin lehden.
Kävimme lauantaina Turkan kanssa katsomassa tuota liikettä sisältä päin ja ei voi muuta sanoa kuin erittäin tutunnäköinen oli liike. Ainut ero oli jossain hintalappusissa, joihin oli jostain syystä eksynyt vähän oranssia väriä valkoisen kanssa.

Minnekähän ihmeeseen minä sen auton parkkeerasin... oliko se MP3-soittimien vieressä vai DVD-levyjen lähellä?

Hyvää Juhannusta kaikille!

2006-06-25T23:21:00.000+03:00

Meillä oli lauantaina tarkoitus mennä juhannusjuhliin jonnekin muiden suomalaisten kanssa, mutta valmisteluis- samme meni sen verran aikaa ettemme sitten jaksaneetkaan mennä juhliin.
Päivän aluksi otimme bussin ja matkasimme jonnekin jumalan selän taakse keskelle ei mitään, missä meitä odotti Tammiston tapainen kauppa-alue. Sieltä löytyi aivan samantapaisia kauppoja kuin Tammistonkin ympäristössä on. Löysimme täältä Jyskinkin, mistä kävimme ostamassa lekotteluhuovan ulkona oloa varten.

Paluumatkalla keksimme lähteä bussista pois kesken kaiken ja kävellä takaisin keskustaan Tonavan rantaa pitkin. Koko touhussa meni sen verran pitkään että olimme hotellilla takaisin vasta 9 jälkeen illalla.

Nyt sunnuntaina kävimme Burger Kingistä hakemassa kanahampurilaisateriat ja menimme testaamaan upouuden huopamme tuohon kaupunginpuistoon, missä nautimme koko iltapäivän puunvarjoissa loikoillen.

Árkád

2006-06-24T00:59:00.000+03:00

Täällä on muutama ostoskeskus. Kävimme tässä taas yhdessä sellaisessa nimeltä Árkád. Oli muuten erittäin viihtyisän oloinen paikka.

Uskalsin muuten käydä myös parturissakin. Tosin täkäläinen työkaveri teki parturiin varauksen ja oli myös koko ajan tulkkinakin.
Hieman jännäsin miten leikkaustoiveeni muuttuvat matkan varrella, se pelko oli kuitenkin turha vaikka "tulkilla" oli hieman kauhuinen ilme silloin kun selitin sille millaisen leikkauksen haluan. Parturi arvasi kuitenkin oikein millaista tyyliä haluan.
Tämä parturipaikka eroaa kuulemma hieman muista partureista. No, ainakin se eroaa selvästi suomalaisista partureista.
Heti ensimmäiseksi hiukset pestään, hällä väliä vaikka ne olisivatkin puhtaat (täällä tosin tulee hikoiltua sen verran paljon, että vaikka olisi pessytkin hiukset juuri ennen leikkausta, niin parturiin päästyä hiukset ovat jo hiessä). Hiustenpesijä on eri henkilö kuin leikkaaja ja ilmeisesti pesijä pyörittää omaa bisnestä, sillä hänelle pitää maksaa heti pesun jälkeen pesusta.
Pesun jälkeen selitetään parturille millaista tyyliä haluaa ja hän hoitaa homman loppuun. Siinä vaiheessa, kun parturi oli tyytyväinen hän kysyi minun mielipidettäni tyylistä. En voinut muuta kuin hämmentyneenä vastata että "se näyttää hyvältä EDESTÄ". Takaa on hankala sanoa, sillä minulle ei missään vaiheessa tarjottu peiliä käteen, jotta näkisin miltä malli näyttää takaa. Olin vain tuntenut päänahassani että takahiuksia vuollaan aika rankasti saksilla.
Tulkkini ja parturi keskustelivat kommentistani kiivasti jonkin aikaa, kunnes parturi kaivoi jostain käsipeilin, jolla pystyin katsomaan mallia takaakin päin. Parturin harmiksi en ollut tyytyväinen lopputulokseen, vaan hän joutui leikkaamaan vielä lisää. Tehtyään korjaukset hän ei enää antanut minulle peiliä ennen kuin oli kuivannut hiukset ja tehnyt kaikki eleet että se on nyt sitten siinä.
Olen muuten lopputulokseen ihan tyytyväinen tai no kyllä minä olen jo hieman valitellut että tuo kohta tuli liian lyhyeksi, kun taas tähän jäi liian paljon pituutta.
Mutta ei se mitään, on tämä ilo kuitenkin halvempaa kuin Suomessa käyttämissäni partureissa. Pesu maksoi 2 euroa ja itse leikkaus 13 euroa. Ja voisin vielä sanoa että mallia muuten muutettiin taas.

Tiimipäivä

2006-06-22T17:29:00.000+03:00

Nyt tämä päiväkirjan kirjoitus homma näyttää menevän aivan sekaisin.

Tiistaina en raaskinut alkaa kirjoittamaan, sillä kone latasi netistä patchia ja olisin luultavasti menettänyt hermoni täysin yrittäessäni siirtää kuvaa tänne. Varsinkin kun yhteyskin meni pari kertaa.

Keskiviikkona meillä oli tiimipäivä ja se kesti öille asti, joten jäi sitten sekin päivä väliin.

Miltä näyttää ihminen Paintball- pelisessioiden jälkeen, kun lämpöä on +30 astetta varjossa ja joutuu pitämään yllään paksua haalaria+ sentin paksuista torsopanssaria+ kasvomaskia parin tunnin ajan?

Lisätään vielä tuohon sekin että ei niistä itikoista pääse missään eroon. Laskin äsken että pelkästään kämmenissä minulla on yhteensä 18 puremaa ja jaloissa toiset samanlaiset.

Pelisessio järjestettiin vanhassa sotilastukikohdassa, joten tunnelmaan pääsi kunnolla. Harmi vain että lämpö vei voimat oikein kunnolla ja jouduin hyllyttämään itseni. Toiset jatkoivat vielä pari tuntia.
Taisteluista jäi käteen... tai no ei käteen vaan jalkaan kaksi pyöreää mustelmaa ammuksista ja yksi suoraan rintaan. Miettiä vain sopii, millainen jälki olisi ollut rinnassa ilman torsopanssaria, varsinkin kun se tuli tilanteessa missä minä ja vastustaja ammuttiin yht'aikaa toisiamme ja minun ammukseni jätti siihen toiseen nyrkin kokoisen mustelman (Oli muuten porukan suurin mustelma).

Eläinrääkkäystä

2006-06-20T00:13:00.000+03:00

Margit-saarella on pieni eläintarhan tapainen, mistä löytyy peuroja (ja tällä hetkellä alle kuukauden vanhoja vasoja), valtavia jäniksiä, kilpikonnia ja paljon erilaisia lintuja.

Eläintarha näytti oikein kivalta, kunnes näin kun yksi haikara levitti siipensä lähteäkseen lentoon. Lentoonpääsy ei ollut mahdollista, sillä siltä oli amputoitu vasen siipi. Tarkemmin lintuja katsoessani jouduin ikäväkseni toteamaan että kaikilta lentoon kykeneviltä oli katkaistu vasen siipi pois. Ei ollut kotkakaan enää uljas toisen siiven uupuessa.

Paritalomalli á la Unkari

2006-06-18T23:33:00.000+03:00

Sen jälkeen kun täällä on kuljeskellut asuntoalueella, suomalaiset rivi- ja paritalot tuntuvat niin kovin tylsiltä. Miksi ihmeessä kaikkien asuntojen pitäisi olla samannäköisiä?

Täällä ihmiset tekevät aivan omannäköisensä talonsa. Jos tämänhetkinen talonpätkä ei tunnut hyvältä, niin siitä vain purkamaan sitä ja rakentamaan uutta tilalle. Jos oikein tarkasti katsoo kuvassakin olevan paritalon keskikohtaa, missä asunto vaihtuu toiseksi, näkee pari riviä tiiliä. Ne tiilit ovat mitä luultavimmin peräisin jostain aiemmasta paikalla olleesta asunnonpätkästä.

Parhaimmillaan olen nähnyt 12 asunnon rivitalon, missä jokainen on aivan erinnäköinen kuin edellinen... ja värinen.

Margit-saari

2006-06-18T00:07:00.000+03:00

Tänään saimme vihdoin ja viimein aikaiseksi lähteä käymään keskellä Tonavaa sijaitsevalla Margit-saarella.
Kyseessä on kahden sillan välissä oleva, pitkä saari, jonne paikalliset ja turistitkin tulevat ottamaan aurinkoa ja viettämään vapaa-aikaansa. Saarelta löytyy paljon hieman erityylisiä puistoja sekä kuntopolkuja.
Kävimme tällä kertaa läpi vain saaren eteläpään, sillä juomavesi alkoi loppua liian aikaisin. 0,5 litraa vettä/hlö ei pitkäksi aikaa riitä kun sää on pilvinen ja lämmintä yli +30 astetta silloinkin.
Eteläpäässä on aivan suuri suihkulähde, johon on yhdistetty klassinen musiikki. Vesisuihkut on kytketty liikkumaan musiikin tahtiin, kuvassa on juuri alkamassa jonkin valssin loppukohokohta. Harmi vain että vesisuihkut reagoivat musiikkiin puolen sekunnin viiveellä.

Kieltoja ovissa

2006-06-17T00:56:00.000+03:00

Kauppa- keskuksissa käydessä sitä ohittaa aivan täysin kaikki ne pienet kieltolaput mitä ulko-ovissa yleensä roikkuu. Tänään satuin ohi mennen vilkaisemaan kieltolappuja "ei polkupyöriä, eläimiä, aseita, jäätelöä, tupakointia ja ruokaa". Hetkonen, ei aseita, siis onko tässä kaupungissa ongelmana myös aseet? Kuvassa oleva kyltti on MOM Parkista, mutta WestEndissä kielletään myös pommit ja teräaseet.
Lisäksi on erittäin mielenkiintoista että kielletään jäätelöt ja ruoat, varsinkin kun paikassa on jäätelökioskeja ja pikaruokapaikkoja mistä ihmiset lähtevät yleensä vaeltelemaan jäätelö kädessä. WestEndissä on myös pari teräasekauppaa, niin miten ihmeessä niistä voi ostaa mitään, jos ostoskeskuksessa ei saa pitää hallussaan teräaseita? Vai koskevatko nuo kiellot pientä tuulikaappialuetta?

X-Men3

2006-06-16T00:34:00.000+03:00

Koko päivän oli vireystaso heikko alkavan päänsäryn vuoksi. Sain kuitenkin ehdotettua Turkalle että menisimme katsomaan X-Men 3:n johonkin elokuvateatteriin.
Ongelmamme teatteria valittaessa oli että todella moni elokuvista ovat uudelleen ääninäyteltyjä unkariksi ja meillä ei ollut hajuakaan missä näistä kymmenistä teattereista näytetään englanninkielistä versiota. Onneksi siihen löytyi vastaus Budapest Sunin sivuilta.
Päädyimme sitten Budan puolelle MOM Parkissa (mikä on eräs Budapestin ostoskeskuksista) sijaitsevaan Palace Cinemas teatteriin.
Olisittepä olleet paikalla kun ostimme liput. En ole koskaan kuullut kenenkään myyvän mitään niin epäuskoisella äänellä "Haluatte ostaa liput X-Men elokuvaan?". Äänenpaino pisti meidät varmistamaan vielä että olihan elokuva todellakin puhuttu englanniksi. Vastaus oli yksinkertaisesti "Kyllä, mutta siinä on unkarinkielinen tekstitys". Ihanaa palvelua. Kahden hengen liput maksoivat yhteensä 8 euroa ja lisäksi vielä iso annos popcornia + 1l limppaa + karkkipussi maksoivat yhteensä 5 euroa. Popcornia ei muuten myyty laatikoissa vaan pusseissa, mikä minusta on kätevämpää eikä sotke niin paljon kuin laatikon pohjasta tippuvat pikkusuolaiset.

Elokuva oli erittäin viihtyisä, ehkä osittain sen vuoksi että katsojia oli vain ehkä kymmenisen kappaletta. Alkuun tekstitys häiritsi, mutta sitten oppi olemaan vilkuilematta sitä.

Kuva on otettu elokuvan jälkeen, minkä vuoksi se on hieman pimeä. Voi mitä autuutta oli kävellä ulkona katuvalojen loisteessa ainakin +20 asteen lämmössä.

Ratikkalinja korjattu viimeinkin

2006-06-15T00:22:00.000+03:00

Tällä viikolla saatiin vihdoin ja viimein hotellilta töihin menevä ratikkalinja korjattua. Sitä ollenkin kiitellyt koko viikon, sillä jostain syystä olen tuntenut itseni aamuisin niin väsyneeksi etten ole meinannut edes sängystä päästä. Joten olen koko viikon mennyt töihin ratikalla etten myöhästyisi töistä.

Kuvassa on näkymää Tonavaa ja Budan puolta. Taustalla näkyy Linnavuorta.

Täällä alkaa helleputki

2006-06-14T00:34:00.000+03:00

Työmatkani varrella on tällainen kiva taulu, mikä kertoo ilmassa olevan saastemäärän. Kuvaushetkellä nuo arvot olivat kovin matalalla, mutta olen kyllä nähnyt huomattavasti korkeampiakin arvoja.

Katsoin tässä säätiedotusta ja loppuviikoksi on luvattu yli+30 astetta lämmintä. Huh-huh, täytyy varmistaa että on iho kunnolla rasvattu ja vettä on aina saatavilla.

Made in World

2006-06-13T00:40:00.000+03:00

Kuvassa on pienen pienen ostospaikan sisäänkäynnin suu. Paikka sijaitsee turistin paljon koluamalla alueella, maan alla. Siellä on muutama hassu kauppa, pieni ravintola ja baari.
Keskuksessa ei ole kuin yksi ainut käytävä minkä varrella kaikki ovat, mutta jos kävelee loppuun asti voi löytää kyltin missä puhutaan alueen laajennusaikeista. Ehkä sitten sieltä voi löytää enemmänkin kauppoja.

Paikkoja särkee

2006-06-12T00:13:00.000+03:00

Eilen tuli näköjään reviteltyä oikein kunnolla. Nyt särkee joka lihasta niin paljon, että päätimme pitää tänään lepopäivän. Kävimme toisessa Tescon hipermarketissa, jonne päästäksemme meidän piti kävellä viitisen kilometriä. Kaupasta tullessa päätimme ottaa metron, sillä 9 litraa vettä, 2 reppua ja ruokakassi painavat kivasti vaikka kantajia on kaksikin. Pahaksi onneksemme punaista metrolinjaa korjataan, joten asemat olivat kiinni. Kannoimme ostoksia kahden aseman verran, kunnes kyllästyimme ja otimme ratikan, jolla pääsimme keltaiselle linjalle ja hotellin lähelle sijaitsevalle asemalle.

Kuvassa on muistomerkki Ensimmäisen Maailmansodan rautatieläisten sankareille... tai jotain sen tapaista.
Huomioikaa liikennevalon yläpuolella oleva katukyltti. Siinä ilmoitetaan missä kaupunginosassa ollaan (Budapestissähän kaupunginosat ovat numeroita, ei nimiä), mikä katu ja mitkä talonumerot kyseisestä korttelistä löytyvät. Tällä tavalla saisi olla kaikkialla ilmoitettu kadut, niin eivät olisi talonumerot koskaan hukassa sekä tietäisi missä ihmeessä suunnilleen ollaan.

Urheilupäivä

2006-06-11T00:58:00.000+03:00

Firma järjesti koko perheen urheilupäivän, mistä olen erittäin iloinen sillä Turkkakin pääsi mukaan. Miksei Suomessa järjestetä enää kokoperheen tapahtumia?

Tapahtuma oli Hajógyári saarella, mikä sijaitsee Budapestin pohjoisosassa. Aamupäivä satoi vettä, joten me menimme sinne vasta puolenpäivän aikaan. Ja olen todella iloinen että menimme sinne. Pääsimme kokeilemaan trampoliini+kuminauhahyppelyä, sitä samaa mitä Itäkeskuksessa järjestetään lapsille. Oli siistin näköistä kun Turkka teki tuplakuperkeikan niin etu- kuin takaperinkin.
Lisäksi me kokeilimme sähkökäyttöistä kaksipyöräistä, missä pyörät ovat vierekkäin ja itse seisotaan niiden välissä leppuuttaen käsiä edessä olevan tangon kahvoissa. Se on melkoinen ajoneuvo. Siirrät aavistuksen painopistettäsi eteenpäin ja laite lähtee menemään eteenpäin, jos taas siirrät painopistettä kantapäille, niin laite menee taaksepäin. Toista kahvaa vääntämällä hoituu kääntäminen erittäin vikkeläänkin.

Päivän aikana oli mahdollista tyydyttää myös kilpailuviettinsä, sillä muutamista lajeista oli kilpailujakin ja parhaat palkittiin. Pitää muuten moittia firman unkarilaista puolta. Kaikki kuulutukset, selostukset ja palkintojenjako hoidettiin unkarin kielellä ja kaikki henkilökunnastakaan eivät ymmärtäneet englantia. Todellinen pettymys kaikille niille, jotka eivät ymmärrä unkaria, oli ikävä katsella kun unkarilaiset vain yht'äkkiä purskahtivat nauruun kajareista tulevan puheen vuoksi. Suomen tapahtumissa sentään ajatellaan hieman enemmän vierasmaalaisia työntekijöitä.

Sää pysyi koko saarella olo ajan hyvänä, mitä nyt ajoittain oli erittäin uhkaavan näköisiä pilviä ja ikkipikkiriikkisen kokoinen vesisadekuuro. Täällä on muuten kuulemma ollut tämä kesäkuun alku huomattavasti normaalia kylmempää ja märempää. Muistuttaa kovasti säätä kotona.

Vihdoinkin saa taas kirjoittaa tänne

2006-06-10T00:59:00.000+03:00

En tosiaankaan ole päässyt pariin päivään mitään päivittämään tänne, sillä koko palvelu on ollut huollossa tai sitten se on ollut niin tukossa ettei käytöstä tullut yhtään mitään. Nyt näyttäisi kaikki sujuvan nätisti, kuvankin sain ladattua ilman mitään ongelmia.

Ja sitten kuvaan. Tämän kirkon tornit näkyvät meidän hotellille, jos oikeaan suuntaan katsoo.
Yritin etsiä kirkolle nimeäkin, mutta opaskirjoissa mainitaan vain Erzsébetvárosi plébániatemplom (eikä sanakirjani osannut suomentaa ensimmäistä sanaa ollenkaan, jälkimmäinen tarkoittaa seurakunnan kirkkoa). Netistä etsittäessä löysin jotain viitauksia Ruusun aukion kirkkoon, missä tämä kyseinen kirkko sijaitsee.
Jos satutte ihmettelemään kuvan vääristymiä, niin se johtuu yksinkertaisesti kuvauskulmasta. Aukio ei ole mitenkään iso, mutta kirkko on kyllä korkea. Eivätkä autoilijat olisi tykänneet hyvää, jos olisin mennyt ottamaan kuvaa keskelle ajotietä.

Katso minne kävelet

2006-06-07T00:25:00.000+03:00

Kävimme töiden jälkeen kaupassa ja sieltä lähdettyämme kerroin innoissani päivän tapahtumista Turkalle. Juttua piisasi siihen asti kunnes ihmeissäni totesin kauppojen näyteikkunoissa olevani esineitä, joita en aiempina päivinä ollut huomannutkaan. Katsoin hieman enemmän ympärilleni ja jouduin huomaamaan ettei yksikään talokaan näyttänyt tutulta. Ajatuksissamme olimme lähteneet kaupasta aivan väärään suuntaan katua kulkemaan.
En kadu ollenkaan tuota tempausta muuten olisi Itäinen rautatieasema jäänyt huomaamatta ja pari muutakin paikkaa. Taidan yrittää eksyä täällä toistekin. Vaikka emme me nytkään oikeastaan eksyksissä olleet, sillä rautatieaseman lähettyvillä on yksi kirkko jonka torni näkyy hotellille asti.