Eurosta

Minulta on toivottu paikallisia eurokolikoita matkamuistoksi. Ikava kylla en pysty tata toivetta toteuttamaan, silla Montenegrolla ei ole omaa eurokolikkoa. Taalla kaytetaan kaikkien muiden maiden kolikoita.

Terveisia Montenegrosta

Olemme paasseet hengissa Montenegroon.
Juna Budapestista lahti perjantaina klo 13 melkoisessa helteessa, olin puolikuollut jo parin tunnin matkan jalkeen. Liput meilla oli ykkosluokkaan, mutta mika ihmeen ykkosluokka on sellainen missa ilmastointia ei ole tai se ei toimi oikein ja jossa saa vahemman ikkunoita auki kuin kakkosluokassa.
Joskus klo 17 aikaan paasimme Unkarin ja Serbian rajalle, missa vaihdoimme junaa ja makuuvaunuosastolle. Juna Suboticasta Bariin lahti klo 19 ja siina vaiheessa en mina kyennyt pitamaan enaa silmiani auki kuumuuden vuoksi. Toivottavasti Turkka edes sai nauttia matkan aikaisista nakymista (Tosin kylla se hieman valitteli jotain jokien ja jarvien roskamaarasta).
Bariin saavuimme lauantaina joskus aamupaivan aikana. Mina olin ollut hereilla jo klo 6 alkaen, silla ilma oli viilennyt tarpeeksi ja vointi alkoi olla hyva. Tosin Barista Tivatiin matka hoidettiin minibussissa pienia mutkaisia vuoriteita pitkin, joten tervetuloa matkapahoinvointi.
Meidan hotelli on aivan merenrannalla ja meidan huoneesta on nakyma merelle seka ihana, rakas ilmastointilaite.
Lauantai menikin sita laitetta haliessa.
Sunnuntaina taalla oli ukkosmyrsky aamupaivan ajan ja hyodynsimme sen kavelemalla kymmenisen kilometria ympariinsa.
Tanaan onkin ollut taas oikein kunnolla helletta, joten olemme olleet pari tuntia kerrallaan ulkona, minka jalkeen joudumme palaamaan hotelliin pariksi tunniksi viilentamaan minua.
Ranta(loho)loma heina-elokuuhelteissa ei todellakaan ole tehty meille ollenkaan. Sita kyllastyy kuumuuteen, minka vuoksi ei jaksa tehda yhtaan mitaan. Onneksemme DS ja SP ovat mukanamme, joten saamme muutaman pelin pelattua tata menoa lapi.

Lomalle lähtö

Puh! Olen aivan täysin unohtanut kirjoittaa tännekään mitään, sillä olen ollut sen verran innoissani lomasta.
Maanantaina kävimme ostamassa 7+2 yön lomamatkan Montenegroon. Tuonne sen vuoksi että sain siitä viime talvena pakkomielteen katsoessani jotain FST:n tekemää matkaohjelmaa.
Meille tarjottiin 3 erilaista matkustusvaihtoehtoa; auto, juna tai lentokone. Autoahan meillä ei ole ja mitä en luota vatsaani paikallisilla teillä, joten ensimmäinen hylättiin heti. Lentokoneella olisimme nopeasti perillä, mutta siinä ei ole oikein tunnelmaa (Varsinkin kun National Geographicin kanava näyttää jatkuvalla syötöllä ohjelmia lento-onnettomuuksista). Päädyimme matkustamaan junalla aivan vain seikkailuhalun vuoksi. Matka Budapestistä Tivatiin junalla kestää kuuleman mukaan suunnilleen vuorokauden.
Perjantaina lähdemme Budapestistä kohti Serbian rajaa, missä joudumme vaihtamaan junaa. Tämän jälkeen matkustamme yön ajan läpi Serbian ja aamulla saavumme Bariin, mistä bussilla jatkamme lomakohteeseemme.
Tivat sijaitse ehkä noin 10 kilometrin päässä Kotorista, mikä kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Paikansin Google Mapista niemekkeen, minkä vasemmalla reunalla on Tivat ja oikealla Kotor.
Ja mikä kaikkein ihaninta Montenegron valuutta on euro, joten ei tarvitse vaihtaa rahaa.

Mutta nyt päivän kuvaan. Aletaan vihdoin ja viimein olla loppusuoralla kansallisteatterin puiston suhteen. Kuvassa näyttelijä Major Tamás.

Elokuvissa taas

Täällä nauttii todella paljon elokuvissa käynnistä. Eilen illalla kävimme katsomassa Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu hintaan 4 €/hlö. Teatterissa käynnistä nauttii jo pelkästään ilmastoinnin vuoksi. +35 asteen helteellä on nautinnollista mennä teatteriin, missä on pelkästään +25 astetta lämmintä. Ainut mikä pitäisi muistaa on että, viimeiset ratikat menee 23:30. Joten jos menee katsomaan pitkää elokuvaa klo 21:00 jälkeen, joutuu melko todennäköisesti kävelemään takaisin hotellille ellei ota taksia. Ei ole kiva huomata keskellä yötä olevansa toisella puolen kaupunkia (vielä Budan puolella kukkuloilla) ilman mitään mahdollisuutta julkisiin yhteyksiin. Jalat ovat kiitelleet tuota yöllistä kävelyä tämän päivän.

Elokuvaillan kunniaksi saatte näyttelijätär Kiss Manyin patsaan.

Nikotteleva sorsa

Minulla on jokin kirous ylläni. Silloin kun olen koneella, niin yhteys on erittäin huono. Silloin kun Turkka on koneella, yhteyden kanssa ei näytä olevan mitään ongelmia tai sitten Turkka ei vain kiroile siihen malliin yhteyttä kuin minä teen.

Lauantaina kävimme puistossa lounaalla linnalammen rannalla. Patonkia nauteskellessamma jostain alkoi kuulua säännöllisesti hassu 'krääh' ääni. Hetken pyöritellessämme päitämme yrittäen löytää lähteen huomasimme lammessa sorsan, joka hypähti joka kerta kun suustaan kuului krääh. Se yritti juopasta vettäkin, kun ei siitäkään oikein mitään tullut. Joten lintu vain uiskenteli avuttomana ympäriinsä ja hypähteli nikotellessaan.

Terassilla työkavereiden kanssa

Kävin eilen illalla työkavereiden kanssa terassilla nauttimassa juomista ja lämmöstä. Jossain puolessa välissä iltaa huomasin eron suomalaisessa ja unkarilaisessa kulttuurissa. Tuolloin pari tyyppiä oli lähdössä porukasta ja sen sijaan että olisivat pyytäneet tarjoilijaa tuomaan heille laskua, he antoivat arvioimansa oman laskunosuutensa yhdelle porukkaan vielä jäävälle tyypille. Tämä prosessi tapahtui vielä pari kertaa.
Jossain välissä tyyppi, jolle oli annettu rahat, päätti lähteä. Hän kaivoi taskuistaan kaikkien muiden antamat rahat ja lisäsi siihen vielä oman osuutensa. Meitä jäi loppuun asti enää kolme tyyppiä ja kun meno alkoi hiljetä, tilasimme laskun. Minä kitupiikkinä tarkistin oman osuuteni laskusta ja maksoin vain sen verran (tai no pyöristin hieman ylöspäin saadakseni sopivan setelisumman). Kaksi jäljelle jäänyttä unkarilaista laskivat paljonko rahaa oli pöydällä kasassa ja maksoivat puoliksi puuttuvan summan. Suomessahan tämä olisi mennyt siten että, jos joku lähtee aiemmin hän pyytää itselleen laskun ja jokainen maksaa ainoastaan oman summansa.
Tuon illan hinnaksi tuli muuten noin 40 euroa (Jos katsoin laskun suman oikein) koko seurueelta. Jos oikein muistan niin siihen kuului 3 isoa ateriaa, 2 pientä ateriaa, 8 olutta ja 3 alkoholitonta.

Kuvaa ei varmaan tarvitse pahemmin selitellä, edelleenkin pyöritään kansallisteatterin alueella.

Suoja hepatiittia vastaan

Nyt on sitten suoja hepatiittia vastaan vahvistettu. B:stä ei tarvitse enää ollenkaan välittää ja A:kin on suojattu ainakin seuraavan 20 vuoden ajan. Olkalihas on vain nyt kovin kipeä, kun paksu neula työnnettiin siihen.
Tuli muuten hyötykäyttöön Eurooppalainen sairaanhoitokorttikin, sillä minun piti käydä itse ostamassa rokote ja reseptiin tarvittiin sairausvakuutuksen numero. Eihän minulla mitään erillisiä sairausvakuutuksia ole, joten homma hoidettiin tuolla kortilla.

Täällä on muuten alkamassa taas kuuma kausi. Parin viikon ajan on ollut ihanan viileätä vain +25 astetta ulkona, mutta eilen alkoi helle. Lämpöä oli reilusti yli +30 astetta ja vielä enemmän on luvassa ensi viikolla. Huomasin selvästi kehossanikin että lämpötila nousi. Nuuduin todella pahasti ulkona, vaikka olin siellä alle tunnin. Hotellille päästyäni rohjahdin vain sohvalle torkkumaan. Reilun tunnin siinä lojuttuani tunsin miten voimat alkoivat palata kehooni ja olinkin sitten koko illan kuin elohopea.

Kuva on edelleenkin kansallisteatterin alueelta. Tornia kiertää liuska, mitä pitkin pääsee huipulle. Kuvassa olevat portaat ovat vain koriste, eivät käytettävissä olevat portaat. Tuolta ylhäältä näkee hyvin tornin juurella olevan labyrintin sisälle (Mistä ottamani kuva epäonnistui sen verran pahasti, että saatte pärjätä ilman sitä.) sekä kulttuuritalon ja kansallisteatterin julkisivut näkyvät hyvin ylhäältä.

Taukoa kirjoituksissa

Koko viikonlopun yhteys oli mitä oli. Ajoittain verkkoon ei saanut ollenkaan yhteyttä ja ajoittain se oli niin hidas että hermot menivät blogin sivua avattaessa. Lisäksi nyt alkuviikosta silloin kun minulla olisi ollut aikaa (iltaisin) joko yhteys oli edelleenkin todella hidas tai sitten joku oli käyttämässä tätä konetta, joten jäipä sitten kirjoittelut siltä päivältä.

Olen ollut viikonlopun ja tämän viikon alun todella väsyksissä. Olisin ollut valmis menemään nukkumaan jo ennen klo 21, mutta eihän sitä raaski mennä silloin kun on vieraita käymässä. Seuraksena minä menen joka päivä töihin kofeiinipillereiden voimin ja olen sitten illalla jo aikaisin aivan töttöröö.

Ja aivan kuin nuo eivät riittäisi ulkoinen hiireni meni rikki, joten siihen jäi tietokoneella pelaaminen. Uutta hiirtä en osta, sillä tuolle hiirelle pitäisi olla takuu vielä voimassa, joten se kiikutetaan sitten syksyllä liikkeeseen.

Viikonloppuna nähtiin muuten jälleen kerran yhteen ralliin osallistuvia autoja. Kyseessä on tällä kertaa Donau Masters, mikä lähtee Ulmista (Stuttgardin läheltä) ja jatkuu Regensburgin, Wienin ja Bratislavan kautta päättyen Budapestiin. Matkaa tulee suunnilleen 960 kilometria ja se taivallettiin 13.-16.7. aikana. Vanhin autoista oli vuodelta 1951 oleva Jaguar ja uusin oli Mersu vuodelta 1986.

Vieraita Suomesta

Tänään Turkan vanhemmat tulivat lomailemaan tänne. He ovat päässeet onnellisesti perille ja majoittuneet hotelliinsakin. Saa nähdä, mitä kaikkea keksimme heidän kanssaan.

Kuvassa edelleenkin pieni osa kansallisteatterin ympäristöstä.

Koti-ikävä

Kuva on edelleenkin kansallisteatterin puistosta. Tuota istuvaa miespatsasta oli todella hankala kuvata. Siinä nimittäin oli koko ajan turisteja istumassa ja kuvauttamassa itseään. Tuokin pariskunta on juuri menossa istumaan patsaaseen (Kyllä, ne tuolit ovat osa patsasta).

Aika ajoin minulta on kyselty koti-ikävästäni. Aina olen vastannut etten ole siitä kärsinyt. Nyt olen kuitenkin alkanut miettimään mitä koti-ikävällä oikeastaan tarkoitetaan.
Kaipaanko Suomeen? En.
Kaipaanko Helsinkiin? En.
Kaipaanko omaan kotiin? En.
Eli minun koti-ikäväni ei ainakaan ole ollut paikkaan sidonnainen. Sitten yhtenä päivänä keksin mitä kaipaan; Rutiineja, tuttuja tapoja.
Huhtikuun olin täällä kuin turisti, kävin joka päivä jossain katselemassa.
Toukokuukin sain aikaiseksi jonkinlaisen päiväjärjestyksen ja rutinoitumisen.
Kesäkuussa Turkka tuli totaalisesti sekoittamaan toukokuussa aikana saamani järjestyksen, sillä aloimme joka päivä kiertelemään jossain, jos ei muuta niin Turkalle syömäpaikkaa. Olinkin kesäkuun melkoisen masentunut, vaikka mukavaa olikin. En vain tuntunut saavan mistään asiasta kunnolla otetta, eikä oikein mikään innostanut kunnolla ja vihasin paikallisten hitautta kaupoissa,, ravintoloissa, kaduilla, töissä ja vihasin sitä etteivät ihmiset kaupoissa/ravintoloissa osaa englantia.
Nyt heinäkuussa on alkanut helpottaa, sillä olemme saaneet taas aikaiseksi jonkinlaisen päiväjärjestyksen ja rutiinin. Herään aamulla, menen töihin, päivän aikana Turkka yrittää metsästää itselleen ruokaa, tulen töistä, käymme kaupassa, käymme pienellä kävelyllä tai sitten vain olemme hotelilla.
Olen muuten alkanut kutsumaan hotellia kodiksi.

Oleskelulupa osa 2

Kesäkuun lopulla olo oli kuin tuolla patsaalla (Sijaitsee muuten Kansallisteatterin luona), mutta tilanne on muuttunut ainakin mielessäni.
Päätin etten tarvitse sitä oleskelulupaa tänne. Kysyin tuosta oleskeluluvasta Unkarin omasta lähetystöstä ja sieltä sain yksinkertaisen vastauksen. En tarvitse oleskelulupaa sillä kukaan ei tiedä milloin olen tullut maahan ja olenko käynyt poissa maasta välissä. Vain minä itse tiedän liikkumiseni ja jos minua itseäni alkaa vaivata tuo 3 kuukauden raja, niin voin käydä vaikka Wienissä päiväretkellä.
Ota siitä selvää että kuka on oikeassa. Suomen lähetystö ei oikeastaan uskaltanut sanoa kantaa, maahanmuuttoviranomaiset halusivat päästä helpolla ja Unkarin lähetystölle ihmisten liikkumiset ovat melkeinpä hällä väliä.

Rakastan työntekoa

Kuvassa kansallisteatterin puistoalueen portti.

Tämän päivänä aikana minuun sopi melkoisen hyvin fraasi "Minä rakastan työntekoa, voisin katsella sitä koko päivän." Sillä sitä minä oikeastaan tein. Katselin vierestä kun muut tekivät töitä ja minulle vielä maksetaan siitä. Kaiken hyvän lisäksi viikonloppuna meillä tapahtui töissä työpöytien uusinta ja työtilan uudelleenjärjestys. Tämän kunniaksi meille tarjottiin aamulla 5 erilaista voileipää ja limsoja sekä mehuja. Siinä sitä oli sitten kiva istua, syödä leipää, naukkailla limsaa ja katsella kun muut tekivät töitä hiki hatussa.

Pyykkipäivä

Tänään ei oikein sitten mitään tapahtunutkaan.
Vietimme nimittäin pyykkipäivää eikä silloin viitsi jättää pyykkiä koneeseen lojumaan toisten harmiksi. Pääosin päivän vietimme Animal Crossingin parissa. Kyllä, totta kai otin tänne mukaani GameCuben.

Tuossa on muuten kansallisteatteri vastakkaiselta suunnalta.

Yökävelyllä

Turkka halusi kuvia yöllisestä Budapestistä, joten lähdimme sitten klo 23:n jälkeen ulos kävelylle. Tarkoitus oli lähteä jo aiemmin, mutta juutuimme katsomaan televisiosta elokuvaa Secret Window.
Yö oli lämmin (n. +28 astetta) ja leppoisa tuuli viilensi ihoa. Se tuntui täydelliseltä kävelyltä, kunnes sieraimiin luikerteli virtsan tuoksu lähimmän talon nurkalta ja jostain kuului särkyvän lasipullon helinä.
Se siitä romantiikasta.

Lehmiä näkösällä

Ympäri kaupunkia on levitelty erilaisia lehmäpatsaita. 200 metrin etäisyydellä hotellistamme on näkösällä 4 erilaista lehmää.
Kyseessä on 30.6 alkanut Lehmä- paraati- tapahtuma, jota vietetään tällä hetkellä myös esimerkiksi Pariisssa ja Ateenassa.
Tapahtuma kestää 10.9 asti.

Kuvassa olevan lehmän nimi on "Rap Star" ja se on 28. lehmä täällä Budapestissa.

Uusi kansallisteatteri

Kävimme tässä yhtenä päivänä ihastelemassa uutta kansallis- teatteria, joka saatiin valmiiksi vuonna 2002.

Aivan ihanan näköinen rakennus eri suunnilta katsottunakin ja otimme siitä molemmat melkoisen paljon kuvia eri yksityiskohdista. Laitan niitä vähitellen tännekin.

Vanhasta uutta

Voisin sanoa että kaikki rakennukset ovat täällä jossain välissä tuon kuvan vasemman puoliskon värisiä. Koko ajan jossain päin kaupunkia taloja joko pestään puhtaaksi tai sitten maalataan uutta väriä pintaan.
Tuo kuva on varmaan parin viikon takainen, nyt talo on jo kokonaan tuollainen vaalean keltainen.

Uusia ratikoita

Ihanaa, kaupunki on alkanut uusia ratikoita. Olen nähnyt jopa 2 kappaletta niitä liikenteessä. Voi mitä luksusta! Näihin on laitettu jopa ilmastointi. Entisissä ei sellaista ollut, joten +30 asteen helteessä niillä liikkuminen oli kidutusta. Lisäksi nämä uudet ovat matalalattiaratikoita, joten liikuntarajoitteisetkin pääsevät mukaan. Huono puoli vain on siinä että päästäkseen osalle pysäkeistä, pitää joko ylittää 20 cm korkeat korokkeet tai sitten pitää kiivetä portaat ylös ja luiskia ei löydy mistään!!!

Akvaario

Tämän kuvan lupasin ottaa toimittaa Kirsille, toivottavasti tulet vilkaisseeksi tätä blogia edes joskus.

Yhtenä päivänä yksi työkavereista toi töihin lemmikkejä pysyvästi viihdyttämään meitä tai ainakin häntä itseään.
Joka kerta kun joku menee juttelemaan hänen kanssaan kuutioon, niin kyllä keskustelu kääntyy melko nopeaan kaloihin. Niitä vain jää tuijottamaan ja unohtaa oikean asian melkoisen täydellisesti.

Raunioilla

Tänään käytiin etsimässä Óbudan aluellaa sijaitsevia roomalaisia raunioita ja löysimmehän me niitä.
Alueesta, missä raunioita sijaitsee enite, on tehty museo. Täytyy tässä jossain välissä käydä oikein ajan kanssa katsomassa noita lähempää, eikä vain tyytyä kurkkimaan aidan takaa. Mutta minkäs teet kun piti tänäänkin käydä töissä mutka.
Tuossa kulkiessa tuli mieleen, että mistä voi olla varma että kaikki hämärät kivikasat ovat todellakin roomalaisaikaisia eikä esimerkiksi turkkilaisilta peräisin? Näimme nimittäin pääalueen lähistöllä joitain pieniä rauniokasoja, joistakin niistä erotti holvikaarta ja muuta, mutta minä en ainakaan voinut sanoa että oliko ne samalta aikakaudelta kuin pääalue.

Työtä, työtä, työtä

Tämä lauantai oli sitten harmaa ja sateinen. Ja aivan kuin se ei olisi riittänyt piti minun käydä vielä töissäkin.

Ei voi muuta sanoa kuin että täällä pidetään patsaista. Hotelli Liget ei ole ensimmäinen rakennus, jonka sisäänkäynnin yhteydessä on jonkinlainen patsas. Toivottavasti tyttö pitää puusta tukevasti kiinni, muuten voi ohikulkija saada ikävän yllätyksen päähänsä.

Ilma viilenee

Torstaina alkoi lämpötila tippumaan oikein kunnolla sateiden kera ja tänään onkin ollut sitten koko päivä alle +20. On sitä näköjään jo tottunut lämpimiin säihin, sillä nyt illalla jouduin pyytämään Turkkaa tuomaan töihin takkini, jotta olisi lämpöisempi tulla hotellille.

Saa nähdä mitä tehdään viikonloppuna, jos ilma jatkuu tällaisena.