Tällaista se työmatkailu oikeasti on

Perjantai-iltapäivänä 11.5. tuli ilmoitus seuraavan viikon työmatkasta. Mikä aiheuttaa paineita assistenteille, joiden pitää varata minulle matkat ja hotellit. Onneksi heillä oli kuitenkin vielä maanantai aikaa hankkia kaikki.

Lento Karlskronaan 15.5 aamulla. Ensiksi Helsingistä Tukholmaan klo 7:10... eivätkä edes tarjonneet aamupalaa koneessa.
Tukholmassa tunti aikaa siirtyä ulkomaan terminaalista kotimaan terminaaliin. Edelliseltä käynniltä oppineena minulla oli vain koneen sisälle tulevat laukut matkassani, muuten aikaa olisi kulunut turhaan laukkujen ruumasta saamiseen ja lähtöselvitykseen. Lisäksi hieman syrjässä on yksinäinen turvallisuuskontrolli juurikin vain siirtomatkustajia varten. Tosin jos seuraa lentokentällä olevia kylttejä, niin se jää huomaamatta.
Edellä mainittujen asioiden vuoksi ehdin seuraavan lentoni portille ennen kuin olivat edes sen aukaisseet ja minulla oli aikaa nauttia aamupala kahviossa aivan rauhassa. Tosin jatkolennollani Ronnebyhyn tarjosivat tällä kertaa aamupalankin.

Ronnebyssa minua odottikin ikävä yllätys, ei vapaata taksia ollenkaan. Kyseessä on niin pieni kenttä, ettei sinne tule turhaan takseja norkoilemaan vaan ne pitää tilata etukäteen. Ensimmäisellä reissulla minulla oli näköjään käynyt tuuri, sillä silloin tällaista ongelmaa ei ollut.
Nyt jouduin odottamaan melkein tunnin ennen kuin kentältä tilaamani taksi saapui.

Mutta nyt itse asiaan.

Ne, jotka eivät koskaan ole tehneet pitkiä työmatkoja, eivät aina tunnu ymmärtävän mitä se tarkoittaa. Kommentteina kuulee usein että sitten pääset katselemaan nähtävyyksiä ja näkemään uusia paikkoja. Todellisuus on ikävä kyllä karumpaa.
Hällä väliä millaisia työmatkoja tekee, aina pätee sama asia. Työmatkalla näkee paljon lentokenttiä, autoja, hotelleja ja toimistoja. Hyvällä tuurilla saattaa taksin ikkunasta nähdä jonkin patsaankin.

Minun tällä reissulla homma meni näin. Menin suoraan lentokentältä työpaikalle, missä toimitilat olivat monta metriä maan alla. Seuraavan kerran maanpinnalle tulin vasta klo 9 aikoihin illalla, jolloin painuin suoraan hotelliin ja nukkumaan.
Seuraavana päivänä aikaisin ylös, kirjauduin ulos hotellista ja menin takaisin maan alle töihin. Kello 6 aikoihin illalla suoraan työpaikalta lentokentälle ja kohti Tukholmaa.
Tukholmassa jouduin odottamaan 2,5 tuntia ennen kuin lento Helsinkiin lähti. Ja senkin ajan jouduin odottamaan kahvioissa ja portilla norkuen, sillä Diners Clubin Lounge oli mennyt kiinni sillä samalla minuutilla kun koneeni oli laskeutunut kentälle.
Lento Tukholmasta Helsinkiin kyllä pelasti päivän ainakin jonkin verran. Olin saanut hieman kalliimman lipun ja päässyt Blue1:n "business"-luokkaan. Mmmm... katkarapusalaatti, valkoviiniä ja suklaata. Tosin huonona puolena oli suomalaiset "liikemiehet"; isomahaisia, mölyäviä ja koneen juomavaraston tyhjentäviä tyyppejä.
Kotia nukkumaan pääsin vasta klo 1 jälkeen yöllä, mutta kyllä se uni sitten maistuikin.

Tuo minun matkakaan ei ollut vielä pahimmasta päästä. Pahimpia mitä olen kuullut ovat tyyliin:

• Matka toiselle puolen maapalloa
• Kirjautuminen hotelliin heti aamulla
  
• Työpaikkalle meno ja siellä oleskelu läpi yön
• Uloskirjautuminen hotellista (Missä kävi vain suihkussa ja syömässä aamupalaa)
• Matka lentokentälle ja takaisin Suomeen.
  

Matkakartta

Pääsin onnellisesti takaisin kotiin 17.11. tosin en voinut päivittää tätä sillä nettiyhteys ei vielä silloin toiminut ja sen jälkeen olin aivan unohtanut tämän blogin.

Päätin minäkin tehdä osani tähän karttailmiöön. Mielenkiinnolla odotan maailman värin muuttuvan vähitellen punaiseksi. Ehkä jaksan luoda uuden kartan joka kerta kun käyn jossain uudessa maassa.



create your own visited countries map

Kolmas päivä matkallani

Muistin vihdoinkin sen sanan mitä pohdin edellisessä postauksessa. Hotellini muistuttaa matkustajakotia, se on sellainen pieni, suloinen ja erittäin rauhallinen hotelli keskellä hiljaista kylää.
Sinne ei juurikaan autojen äänet kuulu ja oikeastaan ainut mikä kuuluu on kirkon kellojen soitto klo 19 ja 08 joka päivä.
Mitä ihmettä tehdä paikassa, missä on pilkkopimeää kun pääsee töistä ja kaikki vähänkään kiinnostavat kaupat menevät kiinni jo klo 18?
Onneksi varauduin tähän ottamalla mukaani oikein ihanan oloasun, tohvelit (lattiat ovat kylmät kävellä avojaloin), DS:ni ja lukemattoman kirjan. Kirjan myötä meinasin sitten myöhästyä tämän aamun kuljetuksestani, onnekseni kuski oli vielä enemmän myöhässä.

Taidan tästä lähtien pakana mukaani kaikki nuo yllämainitut asiat, niin sen jälkeen viihdyn hotellissa kuin hotellissa.

Karlskrona

Ensimmäinen, ihka oikea työmatkani alkoi sitten eilen ja kohteena Karlskrona Ruotsissa. Hieman jännitin ennen lähtöä ja sen Turkkakin sai sitten huomata.
Ensinnäkään en nukkunut kovin hyvin yötäni, toiseksi unohdin uuden puhelimeni kotiin ja kolmanneksi unohdin SIM-kortin vanhaan puhelimeeni. Onneksi minulla maailman ihanin mies, joka päätti tuoda minulle kortin kentälle ennen kuin olin edes huomannus sen puuttuneen.
Jos ihmettelette miten joku voi unohtaa niinkin tärkeän osasen puhelimestaan, niin syy on niinkin yksinkertainen kuin että uuden puhelimen saa päälle ilman korttiakin eikä se valita sen puuttumisesta.

Jouduin ensin lentämään Tukholmaan, missä vaihdoin Ruotsin sisäisiin lentoihin. Lentojen välillä oli vain 1 tunti vaihtoaikaa ja se meni melkein kokonaan laukun saamiseen ruumasta, kävelemiseen ulkomaan terminaalista sisäiseen terminaaliin ja turvatarkastukseen. Onnekseni yritin ensin mennä erään syrjäisen turvatarkastuksen kautta, ennen kuin tajusin kantavani ylimääräistä laukkua kädessäni. Vartijat ohjasivat minut check-iniin ja ehdottivat että palaisin sitten heidän pisteelleen, koska mitä luultavimmin pääturvatarkastus pisteessä olisi ruuhkaa. Kävin kurkkaamassa pääturvatarkastusta ja tieto piti paikkansa, jono oli aivan mahdoton ja jos olisin jäänyt sinne odottamaan, olisin myöhästynyt lennolta.
Tukevan aamupalan sain kyllä, sillä molemmissa koneissa tarjoiltiin aamupalaa. Tukholma-Karlskronan lennolla tarjolla oli vastaleivottua sämpylää, mikä oli vielä lämmintäkin.

Yhden huonon puolen olen löytänyt tätä blogia ajatellen. Jos olen töissä päivät, tarkoittaa se että kaikki kuvat tulevat olemaan illalla otettuja. Mikä ihana ajatus; tässä kuvassa on Rooma yöllä ja tässä Pariisi yöllä ja tässä Budapest yöllä ja tässä Tokio yöllä ja...

En päässyt majoittumaan haluamaani hotelliin, vaan jouduin tyytymään 3 tähden hotelliin. Tästä tulee ensimmäisenä mieleen... nyt olen unohtanut sen nimen... majatalo, ei...mikä ihme on guest housen suomalainen versio?