Lautailu

Torstaina vietinkin sitten päivän etelärinteillä lumilautailun merkeissä. Sen taidon oppimiseen menikin koko päivä ja lopputuloksena oli melkoisen kipeä polvi ja suu täynnä lunta. Ei se mitään, hauskaa oli.

Erittäin tutuksi tullut näkymä

Minun pitäisi lumilautailla enemmän, jos haluaisin tuon taidon kehittyvän paremmaksi. Vaikka lasku toisensa jälkeen epäonnistui pysyi mieli korkealla aivan mahtavan sään ansiosta. Pitäisi varmaan alkaa käyttämään etelä-Suomen rinteitä hyväksi. Ne kun ovat sopivan loivia lautailun opetteluun,

Päivä Levillä

Niin monen vuoden jälkeen pääsin käymään taas kotikonnuillani. Näillä rinteillä opettelin laskettelemaan ja joka kerta sinne on aina mukava palata taas. Minähän olen kotoisin Kittilästä, joten jo ekaluokkalaisena tuli Levin eturinteet tutuiksi. Muita rinteitä ei silloin ollut olemassakaan.

Monen vuoden tauon jälkeen pääsin taas makustelemaan miltä lasketteleminen tuntuu. Ensimmäisten haparointien jälkeen laskin jo kuin vanha tekijä.

Sää oli loistava. Kevyt pakkanen ja auringonpaiste takasi nautinnon. Miksi kummassa en ole käynyt useammin laskettelemassa? Lämpö ja vauhdin hurma saa mielen hyrräämään aivan uudella tasolla. Tätä ei voi saada koskaan liikaa.

Kiinalaisia jääveistoksia

Leville oli tänä talvena tehty vähän sinne sun tänne jääveistoksia. Hommaan oli kuulemma palkattu läjä kiinalaisia. En ehtinyt käydä katsomassa noita veistoksia lähempää, sillä gondoli-hissi kutsui aivan selän takana.

Snow Park

Leville oli tehty paljon uudistuksia edellisen käyntini jälkeen. Snow parkissa on tarjolla toinen toistaan mahtavampia hyppyreitä.

Lipareita

Snow parkin sivussa on sitten meille pelkureille rauhallisempi reitti alas, johon on rakennettu keinotekoisia lipareita temppuiluja varten.

Vain mielikuvitus on rajana

Ilta laskeutuu ja mielikuvitus saa vallan. Miksei tämä päivä voi olla yhtään pitempi ja miksi rinteiden pitää mennä kiinni jo klo 17 jälkeen.

Rinteiden sulkeutuessa

Hissien sulkeutumisen aikoihin alkoi nousta tuiskun poikasta tunturin laelle. Oli aika suunnistaa takaisin eturinteille ja nauttia siellä mahtavista rinteistä niin kauan kuin mahdollista.

Päivän rientojen jälkeen oli mukava palata takaisin kotiin lepäämään ja kuuntelemaan kun tuisku alkaa voimistumaan yötä kohden mentäessä.
Huomenna on taas luvassa uusi kaunis päivä ja uudet kujeet rinteissä.

Jumissa

Jumissa. Olen niin jumissa. Olen täysin pihalla kaikesta. Täällä ei ole muuta kuin talo täynnä tavaraa ja piha täynnä lunta. Pitäisi varmaan alkaa jompaa kumpaa siivoamaan, mutta kaipuu on kova päästä tietoyhteyskuntaan käsiksi edes jotenkin.
Puhelimesta toimii kyllä netti, mutta on niin kovin ikävä tihrustaa puhelimen näyttöä ja menettää hermonsa jatkuvaan "muisti täynnä"-ilmoitukseen. Läppäri on olemassa, mutta tällä hetkellä se ja puhelin eivät tunnu ymmärtävän toisiaan että saisin edes etanan nopeudella kulkevan nettiyhteyden toimimaan.
Ja televisio, niitä löytyy parikin kappaletta. Molemmat ovat tosin analogisia malleja, joten ei ole toivoakaan television seuraamisesta. Ei hätää, täältä löytyy kyllä konsoli. Joka on mallia 1980-luku ja meillä on ainoastaan yksi peli siihen; laivanupotusta.
Radio täältä löytyy kuulemma myös, mutta se pitäisi ensin löytää jostain ennen kuin sitä voi kuunnella.
Vaikka nuo normaalit mukavuudet puuttuvatkin, niin jollain tavalla tilanne on myös rauhoittava. Minun ei tarvitse miettiä muita ihmisiä, ei kelloa, ei niin mitään. Pääsen rauhoittamaan mieleni ja tulen taas yhdeksi luonnon kanssa. Löydän itseni.
Voin pistää taloa järjestykseen täysin omassa rauhassa ja toivoa että joku kertoo kun on aika lähteä takaisin etelään kaiken hälinän joukkoon.

Kultaiset käytöstavat

Parin kuukauden Suomessa olon jälkeen olen alkanut kaipaamaan unkarilaisten käytöstapoja.
Pahin puute suomalaisten tavoissa on julkisissa liikennevälineissä. En ymmärrä, miksei ihmisten päähän mahdu että esimerkiksi metroon on huomattavasti helpompi mennä jos ensiksi antaa ihmisten tulla sieltä pois.
Niin hassulta kuin se kuulostaakin, olen alkanut kaipaamaan myös tervehdyksiä hisseissä. Nykyään on niin vaivaantuneen hiljaista kun joku tulee tai lähtee hissistä.

Matkakartta

Pääsin onnellisesti takaisin kotiin 17.11. tosin en voinut päivittää tätä sillä nettiyhteys ei vielä silloin toiminut ja sen jälkeen olin aivan unohtanut tämän blogin.

Päätin minäkin tehdä osani tähän karttailmiöön. Mielenkiinnolla odotan maailman värin muuttuvan vähitellen punaiseksi. Ehkä jaksan luoda uuden kartan joka kerta kun käyn jossain uudessa maassa.



create your own visited countries map

Kotona ollaan

Olen nyt sitten ollut vuorokauden kotona. Lento meni vallan mainiosti. Hieman jännitin lentokentällä, jotta joudunko maksamaan paljonkin ylipainosta. Onnekseni löysin pienen suomalaisryhmän joilla ei ollut kuin lentolaukkuja mukanaan. Aikani selitettyäni heille, sain heidän ymmärtämään että halusin jakaa laukkujeni painon ryhmän kesken. Yksinäni olisin joutunut maksamaan maltaita, sillä minulla oli näillä näkymin 32 kg ylipainoa mukanani. Nyt minun ei tarvinnut maksaa yhtään mitään.

Lentoyhtiö onnistui sitten hajottamaan Samsoniten laukkuni, jonka piti olla särkymätön. Maanantaina joudun sitten menemään laukkukauppaan ja pyytämään uutta laukkua Finnairin laskuun, sillä tätä laukkua ei todellakaan pysty korjaamaan.
Onneksi laukussa oli paksu vuori, sillä muutoin olisi vaatteeni levinneet ympäriinsä. Ja onneksi juuri tuo puoli laukusta hajosi, sillä toisella puolella laukkua olisi ollut hieman herkemmin särkyvää tavaraa. Tosin en vielä tiedä ovatko kaikki tavarat säilyneet ehjinä.

Projektin päättäjäiset

En sitten kirjoittanut mitään eilen, sillä meillä oli projektin päättöjuhlat. Sen vuoksi laitan tähän postaukseen pari kuvaa.

Juhlissa oli tosi hauskaa. Aluksi kävimme huvipuistossa (missä onnistuin voittamaan pari nallea ja muuta tavaraa), sen jälkeen menimme syömään hampurilaisateriat ja vielä lopuksi baarikierrokselle.

Ensimmäinen kuva on 3D-elokuvan katselutilaisuudesta. Huomatkaa tyylikkäät lasit ja niiden kaunistava vaikutus.

Pakko näyttää vielä kulkuneuvo millä päästiin juhlapaikalle ja takaisin.