Kylmää!

Eilinen alkoi todella huonosti. Klo 5 naapurini halusi ottaa piiiiitkän suihkun. Pyörin vuoteessa tunnin ajan kuunnellen veden kohinaa ja lorinaa.
Noustuani halusin mennä takaisin vuoteeseen, sillä asuntoni oli kylmä ja muuten sitä vieläkin. Lämmitystä ei ole vielä kytketty päälle ollenkaan. Ulkolämpötila oli vain +8 astetta ja sen kieppellä se on pysynyt edelleenkin.
Lisäksi työmatkan alkumetreillä sateenvarjoni hajosi aivan täysin, ei vain pelkästään narun katkeamisella vaan myös metalliranka murtui. Töihin päästyäni oli viluissani ja kuin uitettu koira.
Töissäkin tuntui olevan enemmän vastoinkäymisiä kuin normaalisti.

No, onneksi päivää piristi työporukan kanssa katsottu unkarilainen elokuva A Tanú. Kyseessä on vallan leppoisan mukava vanha elokuva Unkarin kommunistiajan kommervenkeista.
Sadekin oli iltaan mennessä rauhoittunut sen verran että pelkästään ripsoi ja ehdin jopa hankkimaan uuden sateenvarjonkin.

Moziünnep osa 2

En sitten jaksanutkaan kirjoittaa sunnuntaina, kun olin aivan poikki edellisestä päivästä ja eilenkin tein pitkää päivää töissä.

Moziünnep tarkoittaa elokuvapäivät ja ehdoton mielipiteeni on että Suomeen pitäisi saada samanlaiset päivät. Tarjolla oli elokuvia laidasta laitaan. Ikivanhoja klassikoita ja tuotoksia joiden ensi-ilta on virallisesti Unkarissa vasta lähiaikoina.
Nämä elokuvien ystävän unelma alkoi itseasiassa jo torstaina 30.8 ja kesti sunnuntaille 2.9 asti. Se mikä pistää kenet tahansa kateelliseksi on lippujen hinnat, ne nimittäin maksoivat vain 350-360 Ft eli noin 1,44 euroa.
Olisin kyllä halunnut nähdä unkarilaisia elokuviakin, mutta mistään en saanut selville olisiko niissä ollut englanninkielistä tekstitystä. Yhdestä lehdestä kyllä luin että joissain niissä olisi ollut tekstitys, mutta tarkempaa tietoa elokuvasta en löytänyt kuten en myöskään missä teatterissa se olisi ollut tarjolla ja milloin.

Mutta nyt takaisin lauantaihin. Heräsin lauantaina jo klo 6 aivan älyttömään päänsärkyyn, vaikka otin särkylääkkeen ei kipu mennyt pois, joten olin täysin tokkurassa tuijottaen televisiosta HBOn kanavaa siihen 9:30 asti, jolloin minun piti lähteä MOM Parkiin katsomaan ensimmäistä elokuvaa.
Mistä muuten tuli mieleeni, olen tämän vuoden aikana löytänyt itselleni erittäin toimivan päänsärkylääkkeen, joka toimii paremmin kuin Buranat ja aspiriinit. Aine on niinkin yksinkertainen kuin kahvi. Kuten suurin osa teistä tietää en todellakaan normaalisti juo kahvia tai teetä, mutta olen huomannut että kupillisella kahvia saan päänsäryn häviämään puolessa tunnissa täysin kokonaan. Ja parhaimmillaan se päänsärky ei ole tullut takaisin ollenkaan.

Ja takaisin elokuviin. Liput hankittuani kävin nauttimassa sen kupin kahvia. ;) Ja olo oli mitä mainioin sen jälkeen. Mitä ilmeisemmin sen vuoksi että kyseessä oli aikainen näytös (10:30) ja lisäksi englanniksi puhuttu lastenelokuva, sain oikein yksityisnäytöksen. Elokuva oli Surf's up, joka kertoo surffaavista pingviineistä. En kävisi katsomassa sitä Suomessa edes vitosen päivänä. Se oli muuten ok lastenelokuva, mutta itseäni ei nappaa oikein henkilökuva-tyyliset otokset.

Seuraava elokuva alkoi klo 15:00 elokuvateatterissa Uránia. Ulkoapäin melkoisen vaatimaton teatteri, mutta sisältä aivan toista. Käytyäni tässä teatterissa alkoi oikein harmittaa miten Suomessa on poistettu käytöstä ne vanhimmat teatterit. Ja kun tällaisia teattereita Budapestissä on useampia. Tämänkin yläkerrassa on kahvila ja kellarissa intialainen kahvila ja molemmat ovat erittäin vaikuttavia.






Olenkin erittäin iloinen että kävin katsomassa tässä teatterissa menneisyyteen sijoittuvan elokuvan Parfyymin. Tässä on elokuva minun makuuni. Jos olette nähneet elokuvan trailereita, niin niissä on ainoastaan elokuvan ensimmäisen puoliskon kohtauksia. Loppupuolisko muuttuu sen verran erilaiseksi/utopiaksi, ettei päätöstä voi mitenkään arvata etukäteen.

Parfyymin-elokuvan jälkeen päänsärky tuli takaisin, mutta en uskaltanut ottaa enää kahvia, sillä päivän viimeinen elokuva oli vielä katsomatta ja kyseessä oli 3,5 tunnin rupeama, jonka aikana ei todellakaan halua lähteä mihinkään vessaan kesken kaiken. Joten suunnistin lähimpään apteekkiin, josta ostin ibuprofeniiniä. Isoja ja söpön pinkkejä tabletteja voimakkuudeltaan 600mg. Jep, täällä saa sitä vahvuutta ostaa ihan ilman reseptiä ja vaikutukseltaan kahvin veroisia.

Viimeinen elokuva alkoi klo 21:30 ja teatterille saapuessani olin erittäin iloinen siitä että ostin lipun jo päivällä, sillä näytös oli tupaten täynnä. Kyseessä oli Grindhouse täysin alkuperäisenä eli Planet Terror ja Death Proof putkeen, ilman minkään maan tekstityksiä ja vain yhden lipun hinnalla. Nämä ovat siitä erilaisia K18 elokuvia että näissä saa nauraa vaikka veri roiskuu. Ja jos mittarina käytetään naurua, niin Planet Terror voittaa mennen tullen. Yksinään Death Proof on todella surkea, mutta kytkettynä Planet Terrorin kanssa se menee osittain samojen näyttelijöiden vuoksi, jotka ovat hieman erilaisemmassa roolissa, mutta sisältävät kuitenkin samoja elementtejä.

Elokuva loppui niin myöhään (jotain 1:30) että ratikat ja metrot eivät enää kulkeneet ja bussejakin kulki niin harvakseltaan ja niin täytenä että päätin kävellä takaisin hotellille.

Sunnuntain olinkin niin tokkurassa lauantain valvomisen vuoksi että sain itseni kunnolla liikkeelle vasta klo 17 aikoihin, jolloin piti lähteä hakemaan työkaverini katsomaan päivän elokuvaa. Kävimme katsomassa Hairsprayn. Jos rakastaa musikaaleja, kuten minä, pitää tästäkin elokuvasta paljon. Ja en olisi voinut paremmin seuralaistani valita, jälkikäteen sain kuulla että hän on melkeinpä hulluna musikaaleihin.

Kokonaisuudessaan elokuviin käytin 1410 Ft eli noin 5,6 euroa, joten repikää siitä. ;)

Moziünnep

Tulin juuri takaisin hotellille. Olen ollut hereillä 20 tuntia ja nyt nukuttaa aivan älyttömästi.

Vietän normaalista melkolailla poikkeavaa viikonloppua, mutta nyt olevan niin väsynyt etten jaksa kertoa päivästä enempää. Menen nukkumaan ja toivottavasti saan nukkua yön rauhassa ja pitkään.

Syksy tulee tännekin

Viikon aikana aamulämpötilat ovat rohmahtaneet viidellä asteella. Tänäkin aamuna ulkona oli vain +15 astetta yöllisen vesisateen jäljiltä.
Epäilen vahvasti että tällä reissulla en jatka lenkkeilyä, aamuisin kun on erittäin suuri todennäköisyys vesisateelle. Sateenvarjollenikin tämä taitaa olla viimeinen reissu, se alkaa näyttämään todella pahoja hajoamisen merkkejä.
No, huoneistossani on lokoisat oltavat. Sain tällä kertaa TODELLA ison huoneiston. Minulla on ikioma olohuone, ei tarvitse enää viedä vieraita makuuhuoneeseen oleskelemaan.
Ikävä vain ettei BBC Prime näy tässä huoneistossa, mutta onnekseni minua lohduttaa 2 HBOn kanavaa.

Viimeinen työmatka Unkariin alkoi

Heti alkuun pahoitteluni blogin hitaasta päivittymisestä. Takaisin kotiin päästyäni unohdan aivan täysin ilmoittaa tänne saapumisistani. Sitä vain haluaa levätä rauhassa päivän parin ja totuttautua takaisin normaaliin elämään, minkä jälkeen on täysin unohtanut matkapäiväkirjankin.

Ilmoitan tulleeni takaisin Suomeen edelliseltä reissultani 13. heinäkuuta, jolloin aloitin heti kesälomani. Meillä oli suunnitelmissa käydä jossain lomamatkalla, mutta loma menikin sitten täysin kotosalla ollessa perheen kanssa rauhoittuessa. Onneksi päädyttiin olemaan Suomessa, sillä esimerkiksi täällä Unkarissa oli tuolloin tappohelteet aivan kirjaimellisesti. Lämpötila oli yli +40 astetta mikä aiheutti heikompien piirissä ennenaikaisia kuolemia.

Mutta takaisin tähän työmatkaan. Tulin takaisin Budapestiin illalla 20. elokuuta, jolloin oli kansallinen pyhäpäivä täällä.
Koko ilta tuntui menevän metsään oikein kunnolla. Ensinnäkin lento olikin Blue1:n säästölentoja eli ei ruokaa koneessa ellei sitten maksanut. Toiseksi, lento oli perillä Unkarissa puolisen tuntia myöhässä. Kolmanneksi, taksikuskini oli saanut väärän tilauskupongin ja vei minut jonnekin Pestin takamaille. Neljänneksi, jouduin neuvomaan taksikuskiani miten pääsee hotellilleni. Viidenneksi, koska oli pyhä päivä respa olikin mennyt kiinni jo klo 14 iltapäivällä ja minä saavuin hotellille klo 23 jälkeen. Ystävällisesti respan henkilökunta oli jättänyt lapun ikkunaan ja ohjeen kiertää rakennuksen toiselle puolelle mistä avaimen saisi vartijalta. Tässä ne kaikki vastoinkäymiset taisivat olla. Ai niin, näköjään joka 20.8 täällä näyttäisi olevan ukkosmyrsky. Tosin tällä kertaa myrskyn pahin vaihe oli ollut ennen ilotulitusta, mutta se oli kuitenkin sen verran lähellä että katsojia ei ollut tänä vuonna niin paljoa kuin viime vuonna.

Yritän kirjoitella tänne taas enemmän, mutta illat tuntuvat menevän Travianin parissa. Sain sinne menneellä viikolla tehtyä kaksoskylät, joten niissä on nyt paljon puuhasteltavaa.

Jäätelöä

Minulle tulee ikävä unkarilaista jäätelöä, en tarkoita kaupasta ostettuja jäätelöitä mitä saa meiltäkin vaan irtojäätelöitä. Täällä niissä on omatekoisuuden tuntua ja ihania hedelmäklimppejä. Tänä kesänä tutustuin hieman erilaisempaan jäätelökoostumukseen, nimittäin helmijäätelöön. Suussa sulaessaan se muuttuu normaalin jäätelön koostumukseen, mutta suuhun laitettaessa on irtohelmiä.

Leijonaa mä metsästän

Sain vihdoinkin aikaiseksi käydä Budapestin eläintarhassa. Siellä on käynnissä erittäin paljon rakennustöitä, jotka häiritsi eläintarhasta nauttimista ja estivät siellä täällä kulkua.
Sijainniltaan eläintarha on toisaalta oikein mukavassa paikassa keskuspuiston vieressä, mutta toisaalta sinne kuuluu viereisen ison tien meteli melkoisen kovaa. Sääliksi käy eläimiä melun kuin häkkienkin koon suhteen.

En ymmärrä miksi ihmisille on niin vaikea noudattaa kaikkien eläintarhojen yleisiä sääntöjä, jotka jo pienellä mietinnällä ovat erittäin järkeviä. Mikä hämmentävintä aikuiset olivat ne jotka tekivät ensin vastoin sääntöjä ja lapset seurasivat perässä.

1. Eläimiä EI SAA ruokkia. Aikuiset, ja lapset perässä, kävivät riipimässä oksia läheisistä puista ja tarjosivat niitä esimerkiksi kirahveille. Kirahvit olivat oppineet siihen ja kävivät läpi kaikki lähelle tulevat ihmiset josko heillä olisi mitä tahansa syötävää.
2. Salamavaloja EI SAA käyttää. Muutama apina pillastui melkoisesti, kun lähellä välähteli valoja.
3. Aitausten lasia EI SAA koputella. Porukka halusi gorilloihin hieman reaktiota ja alkoivat hakata ikkunaa, urosgorilla kimpaantui siitä ja juoksi täysin kohti hakkaajia ja päin lasia. Mikä kummallisinta ihmiset pitivät sitä hauskana ja juoksivat koputtamaan lasia toisesta kohtaa, jolloin gorilla juoksi päin sitä lasia.

Mutta se noista negatiivisista asioista. Kyllä eläimetkin osaavat petkuttaa siinä kuin ihmisetkin. Naarasleijona oli jättänyt syömättä ehkäisy- lääkkeensä hoitajien tietämättä ja tuloksena huhtikuussa syntyi pieni leijonanpentu. Kaikki lapset olivat aivan ihastuksissaan pikkuisesta ja pikkuinen oli todella kiinnostunut lapsista, jotka seurasivat sitä lasin takaa.
Lisäksi eläintarhassa oli kamelivauva ja tammikuussa ensimmäinen keinohedelmöityksen seurauksena syntynyt sarvikuonovauva. Sarvikuonon pentua pääsi näkemään vain videokameran kautta jostain syystä.

Pihi, pihi, pihi

Otsikkolla en tarkoita itseäni vaan tätä huoneistohotellia, siis Garzonhásia. Sain vast'ikään tietää että asukkaan pitää itse ostaa vessapaperinsa, hotelli tarjoaa vain ensimmäisen - mikä luultavimmin on jäänyt edelliseltä asukkaalta.
En voi ymmärtää tällaista säästöä. Siivooja käy 5 päivää viikossa hakemassa roskat, pesemässä astiat (vaikka olisivat puhtaita ja kuivumassa), hinkkaamassa vessan ja kaikki altaat puhtaiksi ja tämän kaiken hän tekee joka ikuinen päivä. Mutta sitten hotellilla itsellään ei ole kuitenkaan varaa alle 19 forinttia maksavaan vessapaperiin, mikä on 0,07 euroa meidän valuutassa. Onnistuin kuitenkin neuvottelemaan respan tyttöjen kanssa itselleni uuden vessapaperirullan. Tosin tuskin tuo paperi maksoi edes tuota 19 forinttia, sillä laatuna se soveltuu paremmin öljyläikkien hankaamiseen.
Taidan seuraavalla kerralla haluta takaisin huoneistohotelli Izabellaan tai sitten ihan tavalliseen hotelliin, joissa vessapaperi kuuluu hintaan.

Punkinpuremana

Nyt se on sitten vihdoin tapahtunut, elämäni ensimmäinen punkin purema. Mutta sitä saa mitä tilaa.

20.-21. kesäkuuta - siis eilen ja toissapäivänä - meillä oli tiimipäivä jossain tuolla Budapestin ulkopuolella kylässä nimeltä Leányfalu (Linkki on kohdennettu huvilaan missä yövyimme). Kyseessä on Villa Székely, joka on kiva pieni hotellin tapainen ja porukalla tuntuikin olevan mukavaa.

Jokaiseen tiimipäiväänhän kuuluu jotain ryhmätehtävää ja meidän tehtävämme oli suunnistaa GPS-laitteiden, kartan ja kuvien avulla rastilta rastille läheisessä metsässä. Mukavaahan siellä oli polkuja pitkin kuljeskella. Tosin ajoittain piti käydä rämpimässä pusikon keskelläkin, mistä ilmeisesti seuralaiseni sainkin. Edelleenkin minun pitäisi kieltäytyä kaikenlaisesta rasituksesta yli +30 asteen helteessä, mutta metsä antaa salakavalaa viileyttä.
Huomasin väsymyspisteeni vasta vuorenhuipulle kiivettyämme ja jouduinkin tulemaan alas toisten ajoittaisella tuella. GPS sanoi kohteeseen olevan 2 kilometria varmaan 4 kilometrin matkan ajan ja viimeiset puoli kilometriä kiipesimme GPS:n ilmoittaessa matkaa olevan enää 150 metriä. Ja minun tuurillani ryhmäni oli ainut joka oli sinne kiivennyt toisten päättäessä että kohde oli liian kaukana. Ilmoittivat asiasta meillä vasta kun otimme toisiin yhteyttä ja kyselimme heidän viipymisiään.
Huvilalle päästyämme olin jo niin poikki että nippa nappa jaksoin syödä illallista ja olinkin ensimmäinen nukkumaan menijä.

Aamulla minua odottikin yllätys kainalossa laittaessani deodoranttia. Sinne oli ilmestynyt parin millin kokoinen luomi, joka napsahti hassusti irrottaessani sitä. Lähempi tutkiskelu paljasti kysessä olevan monijalkainen pikkuötökkä. Vaikka olinkin ollut metsässä pussihousut ja pitkähihainen pusero päällä ja myssy päässä, oli kaula-aukkoni ollut sen verran suojaton että siitä pääsi punkki luikertelemaan sisälle nätisti.
Toinen suurempi yllätys tuli tänä aamuna täällä Budapestin hotellissani huomatessani genitaalialueella samanlaisen hämärän luomen. Miten ihmeessä punkki on sinne päässyt? Ainoat mahdollisuudet ovat että se on tipahtanut housujen suusta tai puserosta vessassa käydessä tai sitten yöllä kun olen nukkunut kevyemmässä yöpuvussa se on kömpinyt jalkaa pitkin sinne. (Sillä pöljyyttäni istuin vaatteet päällä illalla vuoteeni laidalla.)
Turkka pääsee tänään heti tultuaan leikkimään apinaa ja käymään läpi päänahkani ettei siellä vain ole samanlaisia yllätyksiä.
Olen erittäin iloinen siitä että otin viime vuonna punkkirokotuksen, harmi vain että unohdin vahvistaa rokotusta tänä vuonna. Toivon mukaan viime vuoden annoksessa on vielä edes jonkin verran tehoa. Suomeen palattuani taidankin käydä heti alkuun uusimassa rokotuksen.

Arkipäivien lenkki

Olen nyt selvittänyt itselleni reitin, jonka juoksen
viikolla. Se sisältää melkoisen paljon portaita, niin ylös kuin alaskin.

Jouduin muuttamaan reitin loppupäätä perjantaina ja taas tänään hieman. Perjantainen lenkki meni yhden rakennustyömaan vierestä ja täällä rakennusmiehet kyllä päästävät suustaan mitä ajattelevat. Ja ihan kuin se ei olisi riittänyt, niin vähän myöhemmin kaksi valtavaa koiraa säikäytti minut kurkistaessaan pihamaaltaan alle metrin etäisyydellä minusta. En todellakaan halua ärsyttää niitä juoksuyrityksilläni.
Tämän päiväisen lenkin loppupään jouduin muuttamaan tietyömaan vuoksi. No, sainpahan yhdet portaat ylöspäin lisää lenkkiini ja itseasiassa ne taitavat olla pisimmät ylöspäin vievät portaat reitilläni.

Jokohan olen käsitellyt tämän lenkkeilyn loppuun ja voisin siirtyä johonkin toiseen aiheeseen...

Hyvää yötä vaiko hyvää huomenta

Otinpa tuossa sitten elämäni pisimmät päikkärit, kokonaisuudessaan 5 tuntia. Ja vieläkin väsyttää.

Heräsin viime yönä keskellä yötä säikähtäen jotakin. Minulla ei ole aavistustakaan mikä aiheutti tuollaisen tunteen, mutta olin hälytystilassa melko pitkään. Tosin nyt olen alkanut epäilemään että joku naapureista oli tullut kotiin yöreissulta tai sitten kadulla joku mekkaloitsi.
Tosin uskon että väsyneisyyteni takana oli ihan oikeasti joku naapureistani. Asunnoitten keittiöissä on aivan ihanan viileä kivikaakelilattia, josta nauttii kesähelteessä paljon. Ainut huono puoli on vain siinä että hotelleissa on jokin hämärä fiksaatio metallisiin huonekaluihin. Joten joka aamu siinä klo 5 aikoihin herään ääneen joka muodostuu kun metalli ja kivi kohtaavat keittiössä.

Mutta nyt menen takaisin nukkumaan.

Kuntoilu arkipäivänä

Margit-saaren ympäri juokseminen sopii vallanmainiosti viikonlopulle, sillä sinne pitää mennä ratikalla täältä (juu, olen laiska ja edelleenkin inhoan kävellä sillalla, jos vettä on alla) ja se vie aikaa. Arkipäivisin minulla on reilu tunti aikaa koko operaatioon, joten en halua viettää siitä puolta aikaa ratikassa.

Tänä aamuna lähdin hotellilta juoksemaan linnakukkulaa ympäri ja näyttäisi vahvasti siltä että siinä tulisi juuri sopiva tunnin lenkki. Tosin tein vasta puolikkaan reissun, sillä aikaa tuhraantui sopivan reitin etsimisessä.
Tuolla reissulla tulee oikein mukavasti maastovaihtelua. Ajoittain on portaita ylös ja alas sekä ajoittain tasaista nousua ja laskua. Jouduin kuitenkin tekemään muutamassa kohtaa täyskäännöksen palatakseni edelliseen risteykseen, sillä missään nimessä en halunnut juosta aivan jokaisen pummin vierestä, jotka nukkuivat holvikaarten suojissa.

Katsotaan pääsenkö tällä viikolla käymään läpi koko kierroksen.

Kuntoilemaan

Nuha alkaa vihdoin ja viimein laantua. Harmittaa että juuri kun aloitin taas kunnon liikkumisen ja liityin kuntosalin jäseneksi Helsingissä jouduinkin lähtemään tänne, mutta tiedän että jäsenyyteni on hyvässä huomassa ja toivon mukaan sitä käytetään hyödyksi paljon.

Hotellissa ei ole kuntosalia, joten joutuisin menemään ulkopuoliselle salille tai sitten jäämään töiden jälkeen työpaikan salille touhuilemaan. Se ei sinällään ole paha ajatus, mutta tällä hetkellä kuljen työmatkat työkaverin kanssa ja jotenkin tuntuisi epäkohteliaalta antaa hänen kulkea yksinään matkat. Lisäksi ajatusta häiritsee myös se että iltapäivisin on erittäin lämmintä ja epäilen että salilla ei välttämättä ole ne parhaimmat ilmastoinnit. Salin sijaintikin taisi olla sellainen että sen ikkunoista paistaa kaiken aikaa aurinko.

No, olen nyt kuitenkin keksinyt korvikkeen salitreenille. Kävin eilen ja tänään lenkillä Magrit-saarella. Voisin erittäin vakavasti harkita sitä että joka lauantai ja sunnuntai käyn tekemässä siellä lenkin. Lenkin pituus 5,35 kilometriä ja siinä juostaan koko saari ympäri. Kaupunki on erityisesti juoksijoita ajatellen tehnyt sinne radan juoksemiseen soveltuvasta pehmeästä materiaalista.
Pakko myöntää etten vielä jaksanut tuota koko pituutta juosta, mutta laskeskelin että eilen juoksin noin kilometrin matkasta ja tänään suunnilleen 1,5 kilometriä. (Rataan on merkitty matka puolen kilometrin välein, joten laskeminen on helppoa.)
Ainut huono puoli juoksemisessä on se että minun pitää käydä siellä aamulla aikaisin, sillä myöhemmin ilma on liian lämmintä juoksemiseen. Jo kello 10 aikoihin alkaa olla liian lämmintä kuntoiluun.

Ja sitten Budapestiin

Tästä lähin vietän joka kesän Budapestissä töitä tehden... tai ainakin siltä tuntuu.
Tulin tänne torstai-aamuna 24.5. ja lentolippu takaisin Helsinkiin on alustavasti päivätty 13.7.

Tällä kertaa en päässyt Izabellaan asumaan, mutta en valita.... tai no voisin minä ehkä vähän valittaa hieman myöhemmässä vaiheessa.
Izabella oli bookattu täyteen kesäksi, joten "jouduin" valitsemaan muun huoneistohotellin. Valinnakseni osui Garzonhás, mikä näyttää oikein kivalta ja sijaintikin on vallan mainio. Iso ostari on ihan tuossa parin korttelin päässä.
Työmatkaan menee hieman enemmän aikaa, mutta edelleenkin pääsen kulkemaan ratikoilla ilman vaihtoja.
Huoneisto on pinta-alallisesti tuplasti isompi kuin Izabellan asuntoni, mutta täällä ei ole oikeastaan oleskelutilaa. Mahdolliset vieraani joudun ohjaamaan joko keittiöön tai sitten makuuhuoneeseeni. En taida siis kutsua kovin usein vieraita.
Kuten kuvista näkyy hotellilla on oikein ihana sisäpiha, tosin se ei näy minun ikkunoihini tahi parvekkeelle. Näkymäni ovat nimittäin viereiselle kadulle ja parvekkeelta näkyy viereisen kerrostalon ylikasvanut ja roskainen takapiha.
Täällä on sentään saatavilla nettiyhteys, mutta se on maksullinen. Kyseessä on langaton yhteys, mutta joudun kuitenkin pitämään kaapelia reitittimen välissä sillä muuten ei siihen langattomaan saa yhteyttä. Lisäksi jos läppärin virtajohto on samassa pistokerasiassa kuin reititin on, niin sitten ei toimi nettiyhteys. Makuuhuoneessa ei ole tarpeeksi kuuluvuutta, eikä tarpeeksi pistorasioita, jotta voisi läppäriä käyttää siellä. Istun siis kaiket iltani ja vapaapäiväni keittiössä läppärin ääressä kuunnellen kun makuuhuoneessa olevasta televisiosta tulee jotain ohjelmaa.
Arvatkaapa paljonko joudun pulittamaan tästä ihanasta nettiyhteydestä. 31 päivää hintaan 80 euroa, mistä ensimmäinen päivä meni toimivan yhteyden saamiseen.

Eikä tässä vielä kaikki. Juuri ennen tänne lähtöä onnistuin saamaan jostain flunssanpoikasen ja minusta tuntuu että lentomatka pahensi sitä. Perjantaina olin hukannut ääneni aivan kokonaan, kun ilmastointilaitteen veto imaisi sen mukanaan. Nyt tuntuu kuitenkin siltä että olo alkaa olla paranemaan päin.

Takaisin Budapestiin

Saavuin eilen aamulla jälleen kerran Budapestiin ja oleskelen täällä perjantaihin asti.
Illalla kävin kaupungilla mutkan ja olo oli hieman outo, tuntui kuin olisi kotiin tullut.
Entiset tavat tulivat takaisin käyttöön ja opitut fraasit/sanat muistuvat taas mieleen vähitellen.
Mikä hämmentävintä, tuntuu että tällä kertaa kaupoissa puhutaan enemmän englantia kuin viime vuonna, toisaalta liikkeissä oli myyjinä nuorempia henkilöitä kuin viime vuonna.

Kotona ollaan

Olen nyt sitten ollut vuorokauden kotona. Lento meni vallan mainiosti. Hieman jännitin lentokentällä, jotta joudunko maksamaan paljonkin ylipainosta. Onnekseni löysin pienen suomalaisryhmän joilla ei ollut kuin lentolaukkuja mukanaan. Aikani selitettyäni heille, sain heidän ymmärtämään että halusin jakaa laukkujeni painon ryhmän kesken. Yksinäni olisin joutunut maksamaan maltaita, sillä minulla oli näillä näkymin 32 kg ylipainoa mukanani. Nyt minun ei tarvinnut maksaa yhtään mitään.

Lentoyhtiö onnistui sitten hajottamaan Samsoniten laukkuni, jonka piti olla särkymätön. Maanantaina joudun sitten menemään laukkukauppaan ja pyytämään uutta laukkua Finnairin laskuun, sillä tätä laukkua ei todellakaan pysty korjaamaan.
Onneksi laukussa oli paksu vuori, sillä muutoin olisi vaatteeni levinneet ympäriinsä. Ja onneksi juuri tuo puoli laukusta hajosi, sillä toisella puolella laukkua olisi ollut hieman herkemmin särkyvää tavaraa. Tosin en vielä tiedä ovatko kaikki tavarat säilyneet ehjinä.

Viimeinen ilta Budapestissa

Enää 12 tuntia koneen lähtöön. Omalla oudolla tavalla olen surullinen, mutta myös samalla erittäin iloinen matkasta.

Surullinen olen oikeastaan sen vuoksi että joudun jättämään täällä olevan työporukan. Vaikka vietin heidän kanssaan melkeinpä pelkästään työajan, oli se kuitenkin mukavaa aikaa. Eilen he olivat ostaneet kukkia minulle ja järjestivät oikein kunnon kakkukestit. Tänään joku porukasta oli tehnyt kuvakollaasin viimeisen puolen vuoden valokuvista, joita ryhmästä vain löytyi, kehystänyt sen ja lahjoitti sen minulle. Nyt minulla on kunnon muisto koko porukasta, joka toivon mukaan säilyy pitkään työpöydälläni.

Viikon päästä aloitan sitten työni uudessa toimessani, mutta sitä ennen opettelen elämään taas suomalaiseen tyyliin. Ei enää leivoksia leipomosta... ei enää rullapullaa torilta... ei enää pikkupuodin omaa jäätelöä... ei enää halpaa ruokaa... ei enää lämpimiä syyspäiviä (Tänäänkin klo 20 ulkona oli vielä +21 astetta).

Mikä mellakka?

Täällä tämä mellakointi on ilmeisesti hieman eri tasoista kuin suomalaisten yritykset. Tosin en olisi Budapestinkään mellakoinnista ollut tietoinen ellei Joonas olisi asiasta ystävällisesti kertonut.
Maanantaina ihmettelin kun useampi minibussillinen poliiseja kiikutettiin vauhdilla kohti parlamenttitaloa. En minä sitä sen enempää ihmetellyt, sillä sellaista täällä tapahtuu aika ajoin muutenkin. Tiistai-yönä tulin hotellille tiimipäiviltä, mutta en minä silloinkaan mitään outoa nähnyt, kaikkialla oli yhtä hiljaista kuin ennenkin.
Tänään kävin kävelemässä parlamenttitalon suunnalla. Matkalla näki muutosta normaaliin päivään nähden; partioivia poliiseja oli hieman tiheämmässä.
Parlamenttitalo oli ympäröity aidoilla ja siellä oli kymmeniä poliiseja vahtimassa mielenosoittajia. Poliisien lisäksi vahdissa oli myöskin vajaa 10 televisioautoa, joista harvinaisen moni tuntui olevan peräisin Puolasta.
Poliisiasemalla oli pari autoa valmiina lähtöön ja vähän matkan päässä oli pataljoona ambulansseja valmiina hätiin.

Täällä varoitellaan liikkumasta 18-06 välisenä aikana ja välttämään mielenosoitusta sekä suuria ihmismassoja. Minusta tuntuu että unkarilaiset ovat samanlaisia kuin suomalaiset, tarvitsevat rohkaisuryyppyjä useampia ennen kuin uskaltavat sanoa mitään ja sitten sanominen onkin jo riehumisen puolella.

Matkavalmistelut aloitettu

Olen alkanut jo hyvissä ajoin pakkaamaan tavaroitani, sillä epäilen erittäin vahvasti että joudun ostamaan toisen laukun kaikille ostoksilleni täällä. Vaikka olen yrittänyt välttää mahdollisimman paljon vaatteiden yms. ostamista täälä, ei sitä ole pystynyt kokonaan kuitenkaan estämään. Varsinkin kun päätimme ostaa jokaiselle sukulaislapselle jotain tuliaista... ja heidän vanhemmilleenkin.

Pitäisiköhän tulla tänne suorittamaan jatko-opintoja tekniikan alalla. Tuo yliopiston tekniikan laitos on nimittäin sen verran makean näköinen, että siellä voisi viettääkin aikaansa. Toivottavasti laitteet eivät kuitenkaan ole peräisin samalta vuosisadalta kuin rakennus itse.

Enää 2 viikkoa

Näillä näkymin tulen Suomen maankamaralle 30.9 klo 15:00 ja sitä seuraa viikon loma.

Kuvassa on kaupungin- puistossa sijaitseva kylpylä tai ainakin osa siitä. Olemme käyneet pari kertaa siellä lillumassa ja voin vain todeta että kylpylä on täällä eri käsite kuin Suomessa. Mitään poreammeita ja liukumäkejä ei ole. Täällä vain oleskellaan ja jutellaan muiden ihmisten kanssa nauttien veden lämmöstä tai jos ei halua seurustella, niin sitten voi vain lillua ja lukea kirjaa tai päivän lehteä. Onneksi tuolta löytyy pari allasta missä pystyy ihan oikeasti uimaankin ja sen myötä olemme päättäneet että Helsingissä yritämme aloittaa kerta viikossa uintiyrityksen.

Ai niin, minun uusi kamerani on muuten Finepix F30.