Taas eksyksissä?

Kulkiessamme löysimme paikan jonka ainakin minun mielestäni pitäisi kuulua Ranskaan. Oletin aluksi että se on kasino, mutta lähemmässä tarkastelussa ilmeni että se on samanlainen paikka kuin Ranskassakin oleva kabareeravintola. Kaikkien oppaiden mukaan paikka on kallis, joten en tiedä käymmekö missään välissä sisällä asti tutustumassa.

Täällä on muuten edelleenkin viileää +12-+15 astetta ja ajoittaisia vesikuuroja.

Ei täällä niin kuumaa sentään ole

Tänä aamuna töihin mennessäni katseeni kohdistui puurivistöön tai oikeastaan puiden tyveen. Jokaisen puun tyveen oli kaadettu monta litraa jääkuutioita. Se oli erittäin hämmentävän näköistä, mutta tiedä sitten halusiko joku vain viskata ylimääräiset jäät jonnekin vai oliko tarkoitus että puut saavat vähitellen vettä juuristoonsa ennen kuin maa imee veden sisuksiinsa kokonaan.

Tänään oli viileä päivä muutenkin. Säätiedotuksen mukaan saattaa sataa tai sitten ei. Lämpötila oli noin +15-+18, pilvistä ja kova tuuli. Täällä kovakaan tuuli ei tunnu niin kylmältä kuin Helsingissä, sillä täällä ei tuule mereltä ja ilmeisesti vuorilta tuleva tuuli ehtii matkallaan lämmitä mukavasti, jolloin vaikutus on vain hieman raikastava.

Anteeksi, missä....

Aurinkoa, palmuja, patsaita, vaaleita taloja. Olo on kuin kaukana etelässä. Tai no, olenhan minä... en kuitenkaan uskonut löytäväni täältä palmuja. Tosin miksei, pärjäävät ne täällä paremmin kuin Turussa.

Suomen pikavisiittini jälkeen olen alkanut arvostamaan meidän vettä aivan eri malliin.
Kävin äsken suihkussa täällä ja voi että kaipaan suihkuja kotona tai oikeastaan missä tahansa Suomessa (paitsi ei uimahalleissa ja kylpylöissä).
Huhtikuussa ensimmäisen täällä oloviikon jälkeen päätin ostaa vastedes pullotettua vettä. Vesijohtovesi on sen verran klooripitoista ettei sitä tee mieli juoda, jos on vähänkään varaa ostaa neutraalia vettä.
Suihkussa käydessäkin tulee ihana uimahalli-fiilis kloorin tuoksun vuoksi. Voi että miten hiukset tulevat tönköiksi ja rapisevat kloorista. Lisäksi ihoni kuivuu todella paljon. Olen joutunut aloittamaan melkeinpä säännöllisen käsirasvan käytön. Lisäksi kasvoni alkaa huutamaan armoa 15 minuutin sisällä pesusta. Olen todella oppinut rasvaamaan ihoni pesun jälkeen, muuten tulee iho verenlihalle kutinan poiston vuoksi.

Kiinalainen ravintola

Huh-huh! Nukuin sitten viime yönä 12 tuntia. Tuli näköjään uni tarpeeseen. Olokin on ollut koko päivän huomattavasti parempi kuin eilen.

Tänään kävin syömässä kiinalaisessa ravintolassa tai oikeastaan se on pikaruokapaikka. Annoksen sai nimittäin parissa minuutissa. Ruoka ei ole hinnalla ollenkaan pilattu, toisaalta on se täysin eri luokkaa kuin mihin on Suomessa tottunut. Mutta ei meillä taida kovin montaa pikaruokakiinalaista ollakaan.

Ostin pienen annoksen ( yhteensä 1,5 euroa. Suurempi annos olisi maksanut 2 euroa.) riisiä ja kanaa sweet-sour -kastikkeessa. Tai no, tuon kastikenimikkeen tilalle voisi varmaan vaihtaa kiisselin, oli se sen verran jäykkää tavaraa. Ihan hyvän makuista se ruoka kuitenkin oli, kunhan tottui sellaiseen "limaiseen" kastikkeeseen.
Koko ajan paikassa oli myös unkarilaisia ruokailijoitakin, joten kai täällä on sitten kaikissa kiinalaisissa tuollaista ruokaa. Ajattelin käydä huomenna kokeilemassa toista samantapaista paikkaa.

Kiva sairastaa kesäsäässä

Onnistuin sitten mitä ilmeisesti palelluttamaan itseni tiistain ja keskiviikon aikana. Ei voi mitään.
Eilen palelin koko päivän niin töissä kuin hotellillakin. Hotellille päästyäni olin niin väsyksissä etten jaksanut enää kirjoittaa mitään tänne. Tänään aioin lähteä töihin, mutta palelu alkoi heti aamusta, joten jäin suosiolla hotelliin lepäämään.

Kuvassa on sitten presidentinlinna. Niillä on vieläkin jotain julisteita julkisivussa, mutta onneksi ei enää niin isoja kuin mitä oli vaalien aikana.

Projektin päättäjäiset

En sitten kirjoittanut mitään eilen, sillä meillä oli projektin päättöjuhlat. Sen vuoksi laitan tähän postaukseen pari kuvaa.

Juhlissa oli tosi hauskaa. Aluksi kävimme huvipuistossa (missä onnistuin voittamaan pari nallea ja muuta tavaraa), sen jälkeen menimme syömään hampurilaisateriat ja vielä lopuksi baarikierrokselle.

Ensimmäinen kuva on 3D-elokuvan katselutilaisuudesta. Huomatkaa tyylikkäät lasit ja niiden kaunistava vaikutus.

Pakko näyttää vielä kulkuneuvo millä päästiin juhlapaikalle ja takaisin.

Ei rauhaa missään

Tästä tulee varmaan valituskirje, mutta ei voi mitään. Ajoittain on huonompia päiviä.

Kuva näyttää oikein kauniilta ja rauhalliselta, mutta siitä puuttuvat äänet. Kaupungissa ei pääse eroon liikenteen äänistä. Hotellihuone vaimentaa äänet hyvin, mutta ajoittain sinnekin kuuluvat erittäin selvästi tööttäykset, sireenit ja lentokoneiden äänet.
Istuimme tunnin tuossa kaupunginpuistossa ja useammin kuin kerran kuulimme ambulanssin ajavan jostain sekä jonkun pöristelevän mopollaan.

Ulkona kävellessäkään ei ole rauhassa noilta ääniltä ollenkaan. Ei mene päivää etteikö kuulisi useammin kuin kerran ambulanssin tai poliisiauton äänen. Alkuun kuulosti hauskalta heidän erikoissireeninsä joutuessaan ruuhkaan kiinni (muistutti lasten laserpyssyn ääntä), mutta vieläkään korvani eivät ole tottuneet siihen desibelimäärään mikä silloin niistä autoista aiheutuu. Porukka katselee varmaan huvittuneena, kun suljen korvani käsillä hälytysajoneuvon lähestyessä.
Joko unkarilaiset ovat pahoja rähmäkäpäliä tai sitten ambulanssi kutsutaan pienimmästäkin syystä.

Helsingissä saa seisoa päivän keskustassa eikä välttämättä edes silloinkaan kuule minkään hälytysajoneuvon ääntä.

Suomikin sitten voitti viimein

Onnistuimme seuraamaan täältä Lordin voittoa. Yksikään unkarilainen kanava ei Euroviisuja näyttänyt, mutta onneksemme meillä oli muutama kaapelikanava tarjolla. Joten seurasimme Euroviisuja sitten espanjalaisen kanavan kautta. Mitäänhän siitä ei ymmärtänyt, mutta kyllä aina numeroita ymmärtää. 44 pistettä enemmän kuin Venäjällä näytti oikein mahtavalta.

Löysimme täältä intialaisen pikaruokapaikan nimeltä Bombay Express. Siellä oli oikein kunnon palvelua ja jokainen ruokalaji esiteltiin ja kerrottiin mitä siinä oli. Lisäksi sieltä sai ostettua puolen litran annoksia mangolassia. Nam!

10. JNF London to Jerusalem Car Rally

Tänään ulkona kulkiessamme osuimme yhden hotellin luo jonka edessä oli rivissä mitä hienoimpia urheiluautoja kilpailutarrat kyljissä. Urheiluautothan ovat kaikki enempi vähempi toistensa näköisiä, joten nappasin kuvan tästä kaunottaresta.
Kyseessä on JNF:hän (Jewish National Fund) järjestämä "kilpailu" Lontoosta Jerusalemiin. Kisa alkoi 14.5. Lontoossa ja vihdoin Ranskan, Sveitsin, Italian, Lichtensteinin ja Itävallan jälkeen ovat päässeet 19.5. tänne Budapestiin asti.
Täältä he jatkavat matkaansa maanantaina 22.5. Serbian, Makedonian, Kreikan ja Turkin kautta Israeliin. Jerusalemissa heidän pitäisi olla 30.5.
En löytänyt tietoa palkinnosta, joten se taitaa olla vain kunniaa, mutta osallistumishinta on minimissään 20 000 euroa.

Muita suomalaisia

Kulkiessamme Budan puolelta tapasimme Akseli Gallen Kallelan. Tai oikeammin hänelle pystytetyn patsaan, toivottavasti tyyppi itse ei hihhuloi täällä jossain.

Muistotaulussa lukee:

Akseli Gallen Kallela
1865-1931
Finn fesömüvész munkásságat Magyar-
országon is jöl ismerik és nagyra becsülik.
Örizze emléket ez a kö a finn és a Magyar
nép testveri barátsagának tanújeleként.
Budapest föváros tanácsa
1978

(Miten ihmeessä saadaan ö:n päälle kahdet hipsukat?)

Suomeksi tuo on erittäin vapaasti käännettynä:

Suomalainen maalaritaiteilija, jonka Unkarin työläiset myös hyvin tuntevat ja pitävät suuressa arvossa.
Tämä kivi säilyttää muiston Suomen ja Unkarin kansan veljeydestä.
Budapestin kaupungin neuvosto

Central Kávéház

Turkka valitsi tämän päivän ruokailupaikaksi tällaisen ihanan vanhan ravintolan, joka on alunperin perustettu jo 1887.
Kattokorkeus oli viitisen metriä ja sisustus erittäin hienoa. Tuntui ettemme menneet sinne tarpeeksi hienoissa vaatteissa sisustukseen nähden, tosin mistäpä olisi repäisty jotain korsetteja ja pitkiä, helmat maassa laahaavia pukuja.
Ravintolassa soitti ihan oikea pianisti ja tunnelma oli kuin olisi ollut toisella vuosisadalla ruokailemassa.

Tämä tippikulttuuri hämmentää meitä edelleenkin. Ilmeisesti tässä ravintolassa ei anneta tippejä (laskuunkaan ei oltu lisätty mitään ylimääräistä), sillä kun Turkka maksoi ja jätti tippirahan, meinasi tarjoilija palauttaa tipin takaisin. Ehkä ne on jo valmiiksi lisätty hintoihin, sillä esimerkiksi kahvi oli pari euroa, kuten myös kakun palasetkin.

Mies sillalla

Tätä patsasta olen etsinyt pitkään ja vihdoin ja viimein löysin sen. Tiesin sen sijainnista vain että se on jossain parlamenttitalon lähellä. Monta kertaa kolusin sen pihanurmet patsasta löytämättä, kunnes Turkan kanssa päätettiin parlamenttitalon eteläpuolella etsiä lepopaikkaa. Siellä se oli kaikkien niiden ihanien tyhjien puistonpenkkien keskellä.

Patsas esittää Imre Nagy, joka toimi pääministerinä vuoden 1956 kansannousun aikoihin ja teloitettiin heti kapinan kukistamisen jälkeen.

Hotellilla kokkailu

Hotellin "keittiö"varustukseen kuuluu kahden levyn hella, kahvinkeitin, vedenkeitin, leivänpaahdin ja mikroaaltouuni/grilli. Sen lisäksi hyvin minimaalinen työvälinesetti.

Tähän mennessä olemme kokanneet pakastepizzoja ja pasta-annoksia.
Ensimmäiset pizzanpaiston lopputulokset olivat puoliraakoja ennen kuin tajusin että ne pizzat pitää sulaa kunnolla ennen kuin laittaa grillipuolen päälle. Senkin jälkeen melkein poltin yhden pizzan, kun annoin sen olla liian pitkään grillissä.

Pastan keittäminen onnistui melkoisen hyvin, paitsi että veden määrä piti arvata mitan puutteen vuoksi. Nyt viimeksi paistoimme grillissä sen seuraksi juustopalleroita, jotka ohjeen mukaan olisi pitänyt uppopaistaa öljyssä... tosin ei meillä täällä mitään siihen soveltuvaa kattilaa ollut saatavilla. Palleroista tuli ihan hyviä, paitsi että sulaessaan uunissa ne venyivät ja tipahtelivat ritilän läpi mikrolautaselle.

Kuva on Budan puolelta ja siinä on metro-, ratikka- ja bussipysäkki Mammutin läheltä.

Millenium Center

Satuimme osumaan pieneen ostoskeskukseen nimeltä Millenium Center. Sitä voisi verrata varmaan WTC:hen eli ei siellä montaa kauppaa ollut ihmeteltävänä. Toisaalta sen ympäröivillä kaduilla olikin sitten sitäkin enemmän kauppoja ja erityisesti turisteille suunnattuja liikkeitä.

Meidän "vaki"ravintola

Joka kerran, kun Turkka on täällä, käymme ainakin kerran Pompei-nimisessä ravintolassa syömässä pizzaa, pastaa tai jotain muuta herkullista ruokaa. Se sijaitsee puistossa nimeltä Liszt Ferenc tér ja siellä on useampia ravintoloita terasseineen molemmin puolin puistokaistaletta, joten valinnanvaraa on runsaasti.

Saimme muuten vihdoin ja viimein kunnolla toimivan DivX-tuotoksen, syynä oli väärällä tavalla tuotettu ääni. Muutimme äänen käsittelyä hieman ja nyt homma pelittää kunnolla. Tosin tunnin ohjelman kääntäminen DivX-formaattiin kestää pari tuntia, joten sitä tulee tehtyä vain jos haluaa säilyttää jotain materiaalina vähän tilaa vievänä.

Hiljainen lauantai

Tänään ei sitten paljoa tapahtunut. Yritimme Turkan kanssa kääntää digiboxin nauhoitteita kunnolla toimiviksi DivX:ksi, siinä kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta. Tai no, minä ähersin ja Turkka pelasi Brain Agea.
Tähän mennessä paras saavutus on ollut hyvä kuva, mutta ilman ääntä. Useampaa eri DivX konvertteria on kokeiltu ja osa ei tunnistanut lähdemateriaalia edes ollenkaan tai heittivät herjaa viallisesta datasta.

Metro

Täällä on kolme metrolinjaa sininen, keltainen ja punainen. Hotelliani lähimpänä on keltainen linja. Kuvassa on metroasema, jolla pitää jäädä pois jos haluaa päästä mahdollisimman lyhyellä kävelyllä hotellille. Keltainen metrolinja on myös vanhin ja se näkyy kyseisen linjan asemissakin sekä itse metroissakin.
Keltaisten metrojen osastot ovat pieniä ja niissä on vain 16 istumapaikkaa, joten suurin osa ihmisistä joutuu seisomaan koko matkan.
Muut metrot ovat normaalin kokoisia ja ehkä 50 vuotta uudemman näköisempiä kuin keltaisen linjan metrot, mutta kuitenkin parikymmentä vuotta vanhemman näköisiä kuin Helsingissä olevat metrot. Eksymistä on vaikeutettu hieman värjäämällä sinisen linjan metrot sinisiksi, keltaisen linjan keltaisiksi ja punaisen linjan metrot punaisiksi.

Tuli muuten mieleen että maanpäälläkin liikkuvat julkiset ovat värimerkittyjä. Ratikat ovat keltaisia, bussit ovat sinisiä ja johdinautot (bussit, jotka ovat kaapelilla kiinni sähköjohdoissa) ovat punaisia.

Uusi tapa tyhjentää limsapullo

Ostin tässä yhtenä päivän limsaa ja olen nyt yrittänyt avata pulloa kolme päivää.
Ensin kaikilla perinteisillä keinoilla, sitten sahata puukolla korkkia irti rinkulasta. Siinä on pahuksenmoinen valmistusvirhe. Rinkulan ja korkin välissä ei ole rakoa, joka repeäisi helposti.
Viimein Turkka huomasi touhuni kameran välityksellä ja antoi kuvassa näkyvän idean.
En ymmärrä miksen itse keksinyt sitä ideaa aiemmin, ajoittain sitä vain on niin tyhmä ja väsynyt käyttämään aivojaan. Korkissa oli vahvempi muovi kuin pullossa itsessään, joten oli helppo puhkaista reikä kylkeen ja puristaa limsa ulos.

Pahuksen nettiyhteys

Jälleen kerran illalla meni nettiyhteys ennen kuin ehdin lähettää päivän höpinää. Ehdin kuitenkin pelata Turkan kanssa. ;)
Saatte siis pärjätä tämän postauksen verran ilman kuvaa. Tai no voin minä laittaa taustakuvan puhelimestani.Että tuollaisia veijareita. Eikö olekin söpöjä pieniä koiria.
Minulla on muuten paikat kipeänä, sillä kävin tiistai-iltana kuntosalilla. Koko keskiviikon kylkiä ja sisäreisiä jomotti niin makeasti että. Yritin ottaa vuoden tauon jälkeen rennosti, mutta kun vauhtiin pääsee on hankala lopettaa.
Se muuten jännää miten nautinnolliselta tuntuu kuntosalilla aiheutettu kipu, ehkä se johtuu siitä että tietää kivun johtuvan liikunnasta eikä hartioiden jumiutumisesta. Nyt täytyy alkaa yrittämään käydä säännöllisesti salilla jotta saisi siihenkin taas oikean rytmin aikaiseksi.

Jalkakäytävistä

Kun näin ensimmäisen kerran täällä valkoisen viivan jalkakäytävällä, uskoin sen erottavan pyöräilijät jalankulkijoista. Väärin meni, valkoinen viiva erottaa autojen parkkipaikan jalankulkijoista.
Kuten olen maininnut täällä on ajoittain todella kapeita katuja, joten parkkipaikat on laitettu viemään puolet jalkakäytävistä. Siinä sitten sipsutellaan kaikki nätissä jonossa, kun edessä sattuu kulkemaan hieman hitaampi henkilö, kunnes edessä oleva väistää autojen väliin.

Minusta tuntuu että täällä eivät ihmiset tykkää muutenkaan siitä että joku kulkee heidän selkänsä takana, vaikka takana tulija kävelisikin samaa nopeutta kuin he. Tuon käyttäytymisen olen huomannut erityisesti vanhuksilla. Jos he huomaavat takanaan jonkun kävelevän, he pysähtyvät vaikka keskelle ruuhkaisinta jalkakäytävää odottamaan että takana juuri ollut tajuaisi väistää hänet jommalta kummalta sivulta... jos nyt vain siinä ruuhkassa pystyy ohittamaan.