Turkka valitsi tämän päivän ruokailupaikaksi tällaisen ihanan vanhan ravintolan, joka on alunperin perustettu jo 1887.Kattokorkeus oli viitisen metriä ja sisustus erittäin hienoa. Tuntui ettemme menneet sinne tarpeeksi hienoissa vaatteissa sisustukseen nähden, tosin mistäpä olisi repäisty jotain korsetteja ja pitkiä, helmat maassa laahaavia pukuja.
Ravintolassa soitti ihan oikea pianisti ja tunnelma oli kuin olisi ollut toisella vuosisadalla ruokailemassa.
Tämä tippikulttuuri hämmentää meitä edelleenkin. Ilmeisesti tässä ravintolassa ei anneta tippejä (laskuunkaan ei oltu lisätty mitään ylimääräistä), sillä kun Turkka maksoi ja jätti tippirahan, meinasi tarjoilija palauttaa tipin takaisin. Ehkä ne on jo valmiiksi lisätty hintoihin, sillä esimerkiksi kahvi oli pari euroa, kuten myös kakun palasetkin.
1 kommentti:
Tarjoilijan ilme oli todella melkoisen hämmentynyt, kun avasi sen nahkakotelon jonka sisällä oli lasku ja rahat. Silmät suurenivat selkeästi ja kaveri kääntyi käytännössä kannoillaan välittömästi ympäri.
Kohti astellessaan alkoi jo viittilöimään toisella kädellä kohti rahoja ja selittämään, että tässä on nyt vähän liikaa ja minä sain viittilöidä, että anna olla vaan, se on tasan.
Kääntyi sitten takaisinpäin edelleen hölmistyneen oloisena ja kiitellen.
Eikä sitä tippiä ollut edes kuin vajaa 10 % laskun loppusummasta. Ei näitä voi ymmärtää.
Lähetä kommentti