perjantaina, kesäkuuta 29, 2007

Pihi, pihi, pihi

Otsikkolla en tarkoita itseäni vaan tätä huoneistohotellia, siis Garzonhásia. Sain vast'ikään tietää että asukkaan pitää itse ostaa vessapaperinsa, hotelli tarjoaa vain ensimmäisen - mikä luultavimmin on jäänyt edelliseltä asukkaalta.
En voi ymmärtää tällaista säästöä. Siivooja käy 5 päivää viikossa hakemassa roskat, pesemässä astiat (vaikka olisivat puhtaita ja kuivumassa), hinkkaamassa vessan ja kaikki altaat puhtaiksi ja tämän kaiken hän tekee joka ikuinen päivä. Mutta sitten hotellilla itsellään ei ole kuitenkaan varaa alle 19 forinttia maksavaan vessapaperiin, mikä on 0,07 euroa meidän valuutassa. Onnistuin kuitenkin neuvottelemaan respan tyttöjen kanssa itselleni uuden vessapaperirullan. Tosin tuskin tuo paperi maksoi edes tuota 19 forinttia, sillä laatuna se soveltuu paremmin öljyläikkien hankaamiseen.
Taidan seuraavalla kerralla haluta takaisin huoneistohotelli Izabellaan tai sitten ihan tavalliseen hotelliin, joissa vessapaperi kuuluu hintaan.

perjantaina, kesäkuuta 22, 2007

Punkinpuremana

Nyt se on sitten vihdoin tapahtunut, elämäni ensimmäinen punkin purema. Mutta sitä saa mitä tilaa.

20.-21. kesäkuuta - siis eilen ja toissapäivänä - meillä oli tiimipäivä jossain tuolla Budapestin ulkopuolella kylässä nimeltä Leányfalu (Linkki on kohdennettu huvilaan missä yövyimme). Kyseessä on Villa Székely, joka on kiva pieni hotellin tapainen ja porukalla tuntuikin olevan mukavaa.

Jokaiseen tiimipäiväänhän kuuluu jotain ryhmätehtävää ja meidän tehtävämme oli suunnistaa GPS-laitteiden, kartan ja kuvien avulla rastilta rastille läheisessä metsässä. Mukavaahan siellä oli polkuja pitkin kuljeskella. Tosin ajoittain piti käydä rämpimässä pusikon keskelläkin, mistä ilmeisesti seuralaiseni sainkin. Edelleenkin minun pitäisi kieltäytyä kaikenlaisesta rasituksesta yli +30 asteen helteessä, mutta metsä antaa salakavalaa viileyttä.
Huomasin väsymyspisteeni vasta vuorenhuipulle kiivettyämme ja jouduinkin tulemaan alas toisten ajoittaisella tuella. GPS sanoi kohteeseen olevan 2 kilometria varmaan 4 kilometrin matkan ajan ja viimeiset puoli kilometriä kiipesimme GPS:n ilmoittaessa matkaa olevan enää 150 metriä. Ja minun tuurillani ryhmäni oli ainut joka oli sinne kiivennyt toisten päättäessä että kohde oli liian kaukana. Ilmoittivat asiasta meillä vasta kun otimme toisiin yhteyttä ja kyselimme heidän viipymisiään.
Huvilalle päästyämme olin jo niin poikki että nippa nappa jaksoin syödä illallista ja olinkin ensimmäinen nukkumaan menijä.

Aamulla minua odottikin yllätys kainalossa laittaessani deodoranttia. Sinne oli ilmestynyt parin millin kokoinen luomi, joka napsahti hassusti irrottaessani sitä. Lähempi tutkiskelu paljasti kysessä olevan monijalkainen pikkuötökkä. Vaikka olinkin ollut metsässä pussihousut ja pitkähihainen pusero päällä ja myssy päässä, oli kaula-aukkoni ollut sen verran suojaton että siitä pääsi punkki luikertelemaan sisälle nätisti.
Toinen suurempi yllätys tuli tänä aamuna täällä Budapestin hotellissani huomatessani genitaalialueella samanlaisen hämärän luomen. Miten ihmeessä punkki on sinne päässyt? Ainoat mahdollisuudet ovat että se on tipahtanut housujen suusta tai puserosta vessassa käydessä tai sitten yöllä kun olen nukkunut kevyemmässä yöpuvussa se on kömpinyt jalkaa pitkin sinne. (Sillä pöljyyttäni istuin vaatteet päällä illalla vuoteeni laidalla.)
Turkka pääsee tänään heti tultuaan leikkimään apinaa ja käymään läpi päänahkani ettei siellä vain ole samanlaisia yllätyksiä.
Olen erittäin iloinen siitä että otin viime vuonna punkkirokotuksen, harmi vain että unohdin vahvistaa rokotusta tänä vuonna. Toivon mukaan viime vuoden annoksessa on vielä edes jonkin verran tehoa. Suomeen palattuani taidankin käydä heti alkuun uusimassa rokotuksen.

keskiviikkona, kesäkuuta 13, 2007

Arkipäivien lenkki

Olen nyt selvittänyt itselleni reitin, jonka juoksen
viikolla. Se sisältää melkoisen paljon portaita, niin ylös kuin alaskin.

Jouduin muuttamaan reitin loppupäätä perjantaina ja taas tänään hieman. Perjantainen lenkki meni yhden rakennustyömaan vierestä ja täällä rakennusmiehet kyllä päästävät suustaan mitä ajattelevat. Ja ihan kuin se ei olisi riittänyt, niin vähän myöhemmin kaksi valtavaa koiraa säikäytti minut kurkistaessaan pihamaaltaan alle metrin etäisyydellä minusta. En todellakaan halua ärsyttää niitä juoksuyrityksilläni.
Tämän päiväisen lenkin loppupään jouduin muuttamaan tietyömaan vuoksi. No, sainpahan yhdet portaat ylöspäin lisää lenkkiini ja itseasiassa ne taitavat olla pisimmät ylöspäin vievät portaat reitilläni.

Jokohan olen käsitellyt tämän lenkkeilyn loppuun ja voisin siirtyä johonkin toiseen aiheeseen...

lauantaina, kesäkuuta 09, 2007

Hyvää yötä vaiko hyvää huomenta

Otinpa tuossa sitten elämäni pisimmät päikkärit, kokonaisuudessaan 5 tuntia. Ja vieläkin väsyttää.

Heräsin viime yönä keskellä yötä säikähtäen jotakin. Minulla ei ole aavistustakaan mikä aiheutti tuollaisen tunteen, mutta olin hälytystilassa melko pitkään. Tosin nyt olen alkanut epäilemään että joku naapureista oli tullut kotiin yöreissulta tai sitten kadulla joku mekkaloitsi.
Tosin uskon että väsyneisyyteni takana oli ihan oikeasti joku naapureistani. Asunnoitten keittiöissä on aivan ihanan viileä kivikaakelilattia, josta nauttii kesähelteessä paljon. Ainut huono puoli on vain siinä että hotelleissa on jokin hämärä fiksaatio metallisiin huonekaluihin. Joten joka aamu siinä klo 5 aikoihin herään ääneen joka muodostuu kun metalli ja kivi kohtaavat keittiössä.

Mutta nyt menen takaisin nukkumaan.

keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2007

Kuntoilu arkipäivänä

Margit-saaren ympäri juokseminen sopii vallanmainiosti viikonlopulle, sillä sinne pitää mennä ratikalla täältä (juu, olen laiska ja edelleenkin inhoan kävellä sillalla, jos vettä on alla) ja se vie aikaa. Arkipäivisin minulla on reilu tunti aikaa koko operaatioon, joten en halua viettää siitä puolta aikaa ratikassa.

Tänä aamuna lähdin hotellilta juoksemaan linnakukkulaa ympäri ja näyttäisi vahvasti siltä että siinä tulisi juuri sopiva tunnin lenkki. Tosin tein vasta puolikkaan reissun, sillä aikaa tuhraantui sopivan reitin etsimisessä.
Tuolla reissulla tulee oikein mukavasti maastovaihtelua. Ajoittain on portaita ylös ja alas sekä ajoittain tasaista nousua ja laskua. Jouduin kuitenkin tekemään muutamassa kohtaa täyskäännöksen palatakseni edelliseen risteykseen, sillä missään nimessä en halunnut juosta aivan jokaisen pummin vierestä, jotka nukkuivat holvikaarten suojissa.

Katsotaan pääsenkö tällä viikolla käymään läpi koko kierroksen.

sunnuntaina, kesäkuuta 03, 2007

Kuntoilemaan

Nuha alkaa vihdoin ja viimein laantua. Harmittaa että juuri kun aloitin taas kunnon liikkumisen ja liityin kuntosalin jäseneksi Helsingissä jouduinkin lähtemään tänne, mutta tiedän että jäsenyyteni on hyvässä huomassa ja toivon mukaan sitä käytetään hyödyksi paljon.

Hotellissa ei ole kuntosalia, joten joutuisin menemään ulkopuoliselle salille tai sitten jäämään töiden jälkeen työpaikan salille touhuilemaan. Se ei sinällään ole paha ajatus, mutta tällä hetkellä kuljen työmatkat työkaverin kanssa ja jotenkin tuntuisi epäkohteliaalta antaa hänen kulkea yksinään matkat. Lisäksi ajatusta häiritsee myös se että iltapäivisin on erittäin lämmintä ja epäilen että salilla ei välttämättä ole ne parhaimmat ilmastoinnit. Salin sijaintikin taisi olla sellainen että sen ikkunoista paistaa kaiken aikaa aurinko.

No, olen nyt kuitenkin keksinyt korvikkeen salitreenille. Kävin eilen ja tänään lenkillä Magrit-saarella. Voisin erittäin vakavasti harkita sitä että joka lauantai ja sunnuntai käyn tekemässä siellä lenkin. Lenkin pituus 5,35 kilometriä ja siinä juostaan koko saari ympäri. Kaupunki on erityisesti juoksijoita ajatellen tehnyt sinne radan juoksemiseen soveltuvasta pehmeästä materiaalista.
Pakko myöntää etten vielä jaksanut tuota koko pituutta juosta, mutta laskeskelin että eilen juoksin noin kilometrin matkasta ja tänään suunnilleen 1,5 kilometriä. (Rataan on merkitty matka puolen kilometrin välein, joten laskeminen on helppoa.)
Ainut huono puoli juoksemisessä on se että minun pitää käydä siellä aamulla aikaisin, sillä myöhemmin ilma on liian lämmintä juoksemiseen. Jo kello 10 aikoihin alkaa olla liian lämmintä kuntoiluun.

sunnuntaina, toukokuuta 27, 2007

Ja sitten Budapestiin

Tästä lähin vietän joka kesän Budapestissä töitä tehden... tai ainakin siltä tuntuu.
Tulin tänne torstai-aamuna 24.5. ja lentolippu takaisin Helsinkiin on alustavasti päivätty 13.7.

Tällä kertaa en päässyt Izabellaan asumaan, mutta en valita.... tai no voisin minä ehkä vähän valittaa hieman myöhemmässä vaiheessa.
Izabella oli bookattu täyteen kesäksi, joten "jouduin" valitsemaan muun huoneistohotellin. Valinnakseni osui Garzonhás, mikä näyttää oikein kivalta ja sijaintikin on vallan mainio. Iso ostari on ihan tuossa parin korttelin päässä.
Työmatkaan menee hieman enemmän aikaa, mutta edelleenkin pääsen kulkemaan ratikoilla ilman vaihtoja.
Huoneisto on pinta-alallisesti tuplasti isompi kuin Izabellan asuntoni, mutta täällä ei ole oikeastaan oleskelutilaa. Mahdolliset vieraani joudun ohjaamaan joko keittiöön tai sitten makuuhuoneeseeni. En taida siis kutsua kovin usein vieraita.
Kuten kuvista näkyy hotellilla on oikein ihana sisäpiha, tosin se ei näy minun ikkunoihini tahi parvekkeelle. Näkymäni ovat nimittäin viereiselle kadulle ja parvekkeelta näkyy viereisen kerrostalon ylikasvanut ja roskainen takapiha.
Täällä on sentään saatavilla nettiyhteys, mutta se on maksullinen. Kyseessä on langaton yhteys, mutta joudun kuitenkin pitämään kaapelia reitittimen välissä sillä muuten ei siihen langattomaan saa yhteyttä. Lisäksi jos läppärin virtajohto on samassa pistokerasiassa kuin reititin on, niin sitten ei toimi nettiyhteys. Makuuhuoneessa ei ole tarpeeksi kuuluvuutta, eikä tarpeeksi pistorasioita, jotta voisi läppäriä käyttää siellä. Istun siis kaiket iltani ja vapaapäiväni keittiössä läppärin ääressä kuunnellen kun makuuhuoneessa olevasta televisiosta tulee jotain ohjelmaa.
Arvatkaapa paljonko joudun pulittamaan tästä ihanasta nettiyhteydestä. 31 päivää hintaan 80 euroa, mistä ensimmäinen päivä meni toimivan yhteyden saamiseen.

Eikä tässä vielä kaikki. Juuri ennen tänne lähtöä onnistuin saamaan jostain flunssanpoikasen ja minusta tuntuu että lentomatka pahensi sitä. Perjantaina olin hukannut ääneni aivan kokonaan, kun ilmastointilaitteen veto imaisi sen mukanaan. Nyt tuntuu kuitenkin siltä että olo alkaa olla paranemaan päin.

perjantaina, toukokuuta 18, 2007

Tällaista se työmatkailu oikeasti on

Perjantai-iltapäivänä 11.5. tuli ilmoitus seuraavan viikon työmatkasta. Mikä aiheuttaa paineita assistenteille, joiden pitää varata minulle matkat ja hotellit. Onneksi heillä oli kuitenkin vielä maanantai aikaa hankkia kaikki.

Lento Karlskronaan 15.5 aamulla. Ensiksi Helsingistä Tukholmaan klo 7:10... eivätkä edes tarjonneet aamupalaa koneessa.
Tukholmassa tunti aikaa siirtyä ulkomaan terminaalista kotimaan terminaaliin. Edelliseltä käynniltä oppineena minulla oli vain koneen sisälle tulevat laukut matkassani, muuten aikaa olisi kulunut turhaan laukkujen ruumasta saamiseen ja lähtöselvitykseen. Lisäksi hieman syrjässä on yksinäinen turvallisuuskontrolli juurikin vain siirtomatkustajia varten. Tosin jos seuraa lentokentällä olevia kylttejä, niin se jää huomaamatta.
Edellä mainittujen asioiden vuoksi ehdin seuraavan lentoni portille ennen kuin olivat edes sen aukaisseet ja minulla oli aikaa nauttia aamupala kahviossa aivan rauhassa. Tosin jatkolennollani Ronnebyhyn tarjosivat tällä kertaa aamupalankin.

Ronnebyssa minua odottikin ikävä yllätys, ei vapaata taksia ollenkaan. Kyseessä on niin pieni kenttä, ettei sinne tule turhaan takseja norkoilemaan vaan ne pitää tilata etukäteen. Ensimmäisellä reissulla minulla oli näköjään käynyt tuuri, sillä silloin tällaista ongelmaa ei ollut.
Nyt jouduin odottamaan melkein tunnin ennen kuin kentältä tilaamani taksi saapui.

Mutta nyt itse asiaan.

Ne, jotka eivät koskaan ole tehneet pitkiä työmatkoja, eivät aina tunnu ymmärtävän mitä se tarkoittaa. Kommentteina kuulee usein että sitten pääset katselemaan nähtävyyksiä ja näkemään uusia paikkoja. Todellisuus on ikävä kyllä karumpaa.
Hällä väliä millaisia työmatkoja tekee, aina pätee sama asia. Työmatkalla näkee paljon lentokenttiä, autoja, hotelleja ja toimistoja. Hyvällä tuurilla saattaa taksin ikkunasta nähdä jonkin patsaankin.

Minun tällä reissulla homma meni näin. Menin suoraan lentokentältä työpaikalle, missä toimitilat olivat monta metriä maan alla. Seuraavan kerran maanpinnalle tulin vasta klo 9 aikoihin illalla, jolloin painuin suoraan hotelliin ja nukkumaan.
Seuraavana päivänä aikaisin ylös, kirjauduin ulos hotellista ja menin takaisin maan alle töihin. Kello 6 aikoihin illalla suoraan työpaikalta lentokentälle ja kohti Tukholmaa.
Tukholmassa jouduin odottamaan 2,5 tuntia ennen kuin lento Helsinkiin lähti. Ja senkin ajan jouduin odottamaan kahvioissa ja portilla norkuen, sillä Diners Clubin Lounge oli mennyt kiinni sillä samalla minuutilla kun koneeni oli laskeutunut kentälle.
Lento Tukholmasta Helsinkiin kyllä pelasti päivän ainakin jonkin verran. Olin saanut hieman kalliimman lipun ja päässyt Blue1:n "business"-luokkaan. Mmmm... katkarapusalaatti, valkoviiniä ja suklaata. Tosin huonona puolena oli suomalaiset "liikemiehet"; isomahaisia, mölyäviä ja koneen juomavaraston tyhjentäviä tyyppejä.
Kotia nukkumaan pääsin vasta klo 1 jälkeen yöllä, mutta kyllä se uni sitten maistuikin.

Tuo minun matkakaan ei ollut vielä pahimmasta päästä. Pahimpia mitä olen kuullut ovat tyyliin:
  • Matka toiselle puolen maapalloa
  • Kirjautuminen hotelliin heti aamulla
  • Työpaikkalle meno ja siellä oleskelu läpi yön
  • Uloskirjautuminen hotellista (Missä kävi vain suihkussa ja syömässä aamupalaa)
  • Matka lentokentälle ja takaisin Suomeen.

tiistaina, maaliskuuta 27, 2007

Takaisin Budapestiin

Saavuin eilen aamulla jälleen kerran Budapestiin ja oleskelen täällä perjantaihin asti.
Illalla kävin kaupungilla mutkan ja olo oli hieman outo, tuntui kuin olisi kotiin tullut.
Entiset tavat tulivat takaisin käyttöön ja opitut fraasit/sanat muistuvat taas mieleen vähitellen.
Mikä hämmentävintä, tuntuu että tällä kertaa kaupoissa puhutaan enemmän englantia kuin viime vuonna, toisaalta liikkeissä oli myyjinä nuorempia henkilöitä kuin viime vuonna.

keskiviikkona, helmikuuta 07, 2007

Kartta päivitetty

Tässä on sitten kartta mihin lisäsin Italian. Näköjään erikseen on mainittu Vatikaani, joten pitää käydä sielläkin sitten joskus.

create your own visited countries map

perjantaina, tammikuuta 26, 2007

Palatinus-kukkulan ympäristö

Vihdoin ja viimein pääsin töistä sen verran aikaisin että oli vielä valoisaa, joten otin suunnakseni paljon puhutun Rooman keskustan.

Bussi- ja metroliput ovat täällä halpoja, maksavat vain 1 euron ja siihen sisältyy 75min vaihtooikeus. Tosin ainakin metroalue hieman pelotti, varsinkin kun näki miten paljon alueella pyöri poliiseja ja vartiomiehiä. Pelkoa ei suinkaan vähentänyt metrovaunut, jotka olivat täysin graffitien peitossa.
Keskustaan pääsee erittäin helposti metrolla ja useimpien nähtävyyksien lähelle on sijoitettu metroasema helpottamaan turistien kulkua vielä entisestään. Vielä kun lisäisivät liikennevalojen ja suojateiden määrää, niin turvallisuuden tunne paranisi kummasti.

En taida jaksaa enempää hölistä vaan antaa kuvien puhua puolestaan.




























Tästä kuvasta on pakko mainita että tämä tyhjä ruohokenttä on Circus Maximus. Joissain kohdin maassa on vielä jäljellä jonkin verran marmorin pirstaleita sekoittuneena lasinpalasien, pullonkorkkien ja tupakantumppien sekaan.


























































Ai niin, se vesisade loppui jossain välissä ja sen jälkeen oli oikein kaunis auringonlasku.

keskiviikkona, tammikuuta 24, 2007

Myrskysää

Tämä on niin loistavaa... niin loistavaa... Eilen illalla minulla olisi ollut vapaata aikaa, mutta eikös vain tänne jyrännyt ukkosmyrsky. Hotellihuoneeni ikkuna sattui vielä olemaan niin että tuuli kävi suoraan siihen ja sen tiivisteiden läpi huoneeseen. Lisäksi vielä vähän väliä oli kovia vesikuuroja.
En siis ole vieläkään nähnyt Rooman keskustaa.
Toissapäivänä kävin työkavereiden kanssa syömässä. Pojat halusivat mennä tiettyyn ravintolaan ja sinne oli matkaa semmoinen 30km yhteen suuntaan. Täällä asiat ovat hieman eri mittasuhteissa kuin kotosalla.
GPS on osoittanut hyötynsä täällä, muuten emme olisi päässeet tuohon tiettyyn ravintolaan ollenkaan, sen verran pirullisia tieliittymiä täällä on ja ne ajosäännöt... tai niiden puuttuminen.
Ei ihme että kaikilla on sellaisia pieniä, näppäriä autoja. Eihän täällä muuten tulisi liikenteessä ajosta yhtään mitään, sillä isot autot ovat aivan liian kankeita ja isoja täällä esiintyvään hektiseen ajotyyliin.

maanantaina, tammikuuta 22, 2007

Rooma täältä tullaan

Nyt väsyttää oikein kunnolla heräsin aamulla klo 5 ja lensin Roomaan. Matka kesti 3,5 h, siinä alkoi paikat puutua vähitellen.
Lentokentältä oli todella pitkän tuntuinen matka hotellille ja sinne pääsinkin joskus puolenpäivän aikoihin. Alunperin aioin pitää tämän päivän vapaana, mutta sitten alkoivat soittelemaan ja huolehtimaan matkastani, joten ryhdistäydyin ja menin töihin... kunhan ensiksi kävin pihalla olevassa Auchonissa ostamassa juotavaa iltaa varten (Siltä varalta että töissä menee pitkään).


Tähän mennessä Rooma ei oikein ole näyttänyt olevansa mitenkään erikoinen, mutta sen varmaan johtuu siitä että hotellini sijaitsee kaupungin laitamilla työpaikan lähettyvillä. Työmatkaa on vain 3 km, mutta sinne pääsemiseksi menee taksilla yli puoli tuntia. Täällä on hieman autoja ja todellakin aivan omat liikennesäännöt. En voi ymmärtää miten ihmeessä yhdelle kaistalle saadaan mahtumaan 2 autoa rinnakkain. Lisäksi täällä laitamilla ei oikeastaan ole myöskään jalkakäytäviä, joten jalkaisin en ainakaan vielä uskalla lähteä tallustamaan minnekään.

Jopa Budapestissä oli järjestelmällisempää liikennettä kuin täällä.

Toivon todella että pääsen joku ilta käymään keskustassa, muuten tämä näyttää alueelta minne ei oikein tee mieli tulla.

keskiviikkona, marraskuuta 22, 2006

Matkakartta

Pääsin onnellisesti takaisin kotiin 17.11. tosin en voinut päivittää tätä sillä nettiyhteys ei vielä silloin toiminut ja sen jälkeen olin aivan unohtanut tämän blogin.

Päätin minäkin tehdä osani tähän karttailmiöön. Mielenkiinnolla odotan maailman värin muuttuvan vähitellen punaiseksi. Ehkä jaksan luoda uuden kartan joka kerta kun käyn jossain uudessa maassa.



create your own visited countries map

torstaina, marraskuuta 16, 2006

Kolmas päivä matkallani

Muistin vihdoinkin sen sanan mitä pohdin edellisessä postauksessa. Hotellini muistuttaa matkustajakotia, se on sellainen pieni, suloinen ja erittäin rauhallinen hotelli keskellä hiljaista kylää.
Sinne ei juurikaan autojen äänet kuulu ja oikeastaan ainut mikä kuuluu on kirkon kellojen soitto klo 19 ja 08 joka päivä.
Mitä ihmettä tehdä paikassa, missä on pilkkopimeää kun pääsee töistä ja kaikki vähänkään kiinnostavat kaupat menevät kiinni jo klo 18?
Onneksi varauduin tähän ottamalla mukaani oikein ihanan oloasun, tohvelit (lattiat ovat kylmät kävellä avojaloin), DS:ni ja lukemattoman kirjan. Kirjan myötä meinasin sitten myöhästyä tämän aamun kuljetuksestani, onnekseni kuski oli vielä enemmän myöhässä.

Taidan tästä lähtien pakana mukaani kaikki nuo yllämainitut asiat, niin sen jälkeen viihdyn hotellissa kuin hotellissa.

keskiviikkona, marraskuuta 15, 2006

Karlskrona

Ensimmäinen, ihka oikea työmatkani alkoi sitten eilen ja kohteena Karlskrona Ruotsissa. Hieman jännitin ennen lähtöä ja sen Turkkakin sai sitten huomata.
Ensinnäkään en nukkunut kovin hyvin yötäni, toiseksi unohdin uuden puhelimeni kotiin ja kolmanneksi unohdin SIM-kortin vanhaan puhelimeeni. Onneksi minulla maailman ihanin mies, joka päätti tuoda minulle kortin kentälle ennen kuin olin edes huomannus sen puuttuneen.
Jos ihmettelette miten joku voi unohtaa niinkin tärkeän osasen puhelimestaan, niin syy on niinkin yksinkertainen kuin että uuden puhelimen saa päälle ilman korttiakin eikä se valita sen puuttumisesta.

Jouduin ensin lentämään Tukholmaan, missä vaihdoin Ruotsin sisäisiin lentoihin. Lentojen välillä oli vain 1 tunti vaihtoaikaa ja se meni melkein kokonaan laukun saamiseen ruumasta, kävelemiseen ulkomaan terminaalista sisäiseen terminaaliin ja turvatarkastukseen. Onnekseni yritin ensin mennä erään syrjäisen turvatarkastuksen kautta, ennen kuin tajusin kantavani ylimääräistä laukkua kädessäni. Vartijat ohjasivat minut check-iniin ja ehdottivat että palaisin sitten heidän pisteelleen, koska mitä luultavimmin pääturvatarkastus pisteessä olisi ruuhkaa. Kävin kurkkaamassa pääturvatarkastusta ja tieto piti paikkansa, jono oli aivan mahdoton ja jos olisin jäänyt sinne odottamaan, olisin myöhästynyt lennolta.
Tukevan aamupalan sain kyllä, sillä molemmissa koneissa tarjoiltiin aamupalaa. Tukholma-Karlskronan lennolla tarjolla oli vastaleivottua sämpylää, mikä oli vielä lämmintäkin.

Yhden huonon puolen olen löytänyt tätä blogia ajatellen. Jos olen töissä päivät, tarkoittaa se että kaikki kuvat tulevat olemaan illalla otettuja. Mikä ihana ajatus; tässä kuvassa on Rooma yöllä ja tässä Pariisi yöllä ja tässä Budapest yöllä ja tässä Tokio yöllä ja...

En päässyt majoittumaan haluamaani hotelliin, vaan jouduin tyytymään 3 tähden hotelliin. Tästä tulee ensimmäisenä mieleen... nyt olen unohtanut sen nimen... majatalo, ei...mikä ihme on guest housen suomalainen versio?

sunnuntaina, lokakuuta 01, 2006

Kotona ollaan

Olen nyt sitten ollut vuorokauden kotona. Lento meni vallan mainiosti. Hieman jännitin lentokentällä, jotta joudunko maksamaan paljonkin ylipainosta. Onnekseni löysin pienen suomalaisryhmän joilla ei ollut kuin lentolaukkuja mukanaan. Aikani selitettyäni heille, sain heidän ymmärtämään että halusin jakaa laukkujeni painon ryhmän kesken. Yksinäni olisin joutunut maksamaan maltaita, sillä minulla oli näillä näkymin 32 kg ylipainoa mukanani. Nyt minun ei tarvinnut maksaa yhtään mitään.

Lentoyhtiö onnistui sitten hajottamaan Samsoniten laukkuni, jonka piti olla särkymätön. Maanantaina joudun sitten menemään laukkukauppaan ja pyytämään uutta laukkua Finnairin laskuun, sillä tätä laukkua ei todellakaan pysty korjaamaan.
Onneksi laukussa oli paksu vuori, sillä muutoin olisi vaatteeni levinneet ympäriinsä. Ja onneksi juuri tuo puoli laukusta hajosi, sillä toisella puolella laukkua olisi ollut hieman herkemmin särkyvää tavaraa. Tosin en vielä tiedä ovatko kaikki tavarat säilyneet ehjinä.

perjantaina, syyskuuta 29, 2006

Viimeinen ilta Budapestissa

Enää 12 tuntia koneen lähtöön. Omalla oudolla tavalla olen surullinen, mutta myös samalla erittäin iloinen matkasta.

Surullinen olen oikeastaan sen vuoksi että joudun jättämään täällä olevan työporukan. Vaikka vietin heidän kanssaan melkeinpä pelkästään työajan, oli se kuitenkin mukavaa aikaa. Eilen he olivat ostaneet kukkia minulle ja järjestivät oikein kunnon kakkukestit. Tänään joku porukasta oli tehnyt kuvakollaasin viimeisen puolen vuoden valokuvista, joita ryhmästä vain löytyi, kehystänyt sen ja lahjoitti sen minulle. Nyt minulla on kunnon muisto koko porukasta, joka toivon mukaan säilyy pitkään työpöydälläni.

Viikon päästä aloitan sitten työni uudessa toimessani, mutta sitä ennen opettelen elämään taas suomalaiseen tyyliin. Ei enää leivoksia leipomosta... ei enää rullapullaa torilta... ei enää pikkupuodin omaa jäätelöä... ei enää halpaa ruokaa... ei enää lämpimiä syyspäiviä (Tänäänkin klo 20 ulkona oli vielä +21 astetta).

keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006

Mikä mellakka?

Täällä tämä mellakointi on ilmeisesti hieman eri tasoista kuin suomalaisten yritykset. Tosin en olisi Budapestinkään mellakoinnista ollut tietoinen ellei Joonas olisi asiasta ystävällisesti kertonut.
Maanantaina ihmettelin kun useampi minibussillinen poliiseja kiikutettiin vauhdilla kohti parlamenttitaloa. En minä sitä sen enempää ihmetellyt, sillä sellaista täällä tapahtuu aika ajoin muutenkin. Tiistai-yönä tulin hotellille tiimipäiviltä, mutta en minä silloinkaan mitään outoa nähnyt, kaikkialla oli yhtä hiljaista kuin ennenkin.
Tänään kävin kävelemässä parlamenttitalon suunnalla. Matkalla näki muutosta normaaliin päivään nähden; partioivia poliiseja oli hieman tiheämmässä.
Parlamenttitalo oli ympäröity aidoilla ja siellä oli kymmeniä poliiseja vahtimassa mielenosoittajia. Poliisien lisäksi vahdissa oli myöskin vajaa 10 televisioautoa, joista harvinaisen moni tuntui olevan peräisin Puolasta.
Poliisiasemalla oli pari autoa valmiina lähtöön ja vähän matkan päässä oli pataljoona ambulansseja valmiina hätiin.

Täällä varoitellaan liikkumasta 18-06 välisenä aikana ja välttämään mielenosoitusta sekä suuria ihmismassoja. Minusta tuntuu että unkarilaiset ovat samanlaisia kuin suomalaiset, tarvitsevat rohkaisuryyppyjä useampia ennen kuin uskaltavat sanoa mitään ja sitten sanominen onkin jo riehumisen puolella.

sunnuntaina, syyskuuta 17, 2006

Matkavalmistelut aloitettu

Olen alkanut jo hyvissä ajoin pakkaamaan tavaroitani, sillä epäilen erittäin vahvasti että joudun ostamaan toisen laukun kaikille ostoksilleni täällä. Vaikka olen yrittänyt välttää mahdollisimman paljon vaatteiden yms. ostamista täälä, ei sitä ole pystynyt kokonaan kuitenkaan estämään. Varsinkin kun päätimme ostaa jokaiselle sukulaislapselle jotain tuliaista... ja heidän vanhemmilleenkin.

Pitäisiköhän tulla tänne suorittamaan jatko-opintoja tekniikan alalla. Tuo yliopiston tekniikan laitos on nimittäin sen verran makean näköinen, että siellä voisi viettääkin aikaansa. Toivottavasti laitteet eivät kuitenkaan ole peräisin samalta vuosisadalta kuin rakennus itse.