torstaina, heinäkuuta 17, 2008

Ostoskeskuksia

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta ei aamulla ollut enää niinkään hienoa kuin yöllä, mutta verhothan saa pidettyä kiinni.


Taas on yksi päivä mennyt Manilassa. Emme sitten vaihtaneet hotellia vaan päätimme tyytyä nykyiseen hotelliin. Koko keskiviikko oli sateinen päivä. Se lakkasi vasta yöllä, mutta ei se meitä pahemmin hidastanut. Aamulla hyppäsimme jeepneyn (pikkubussiksi kustomoidun jeepin) kyytiin ja matkasimme kohti Ayalaa, minkä pitäisi olla sitä parempaa aluetta. Jeeppi-matkan hinta oli 8,5 pesoa /hlö eli 0,15 €.

Ayala oli erinomainen valinta kohteeksi. Siellä tuntuu olevan triljoona kauppakeskusta ja ne ovat yhdistetty toisiinsa tien yli menevin käytävin, joten ulkona ei pahemmin tarvitse käydä. Meillä menikin siellä aivan koko päivä ja teimme myös jonkin verran ostoksiakin.
Jokaisen ostoskeskuksen ovilla oli vastassa vartija, joka kävi metallinpaljastimella läpi erityisesti paikallisten laukut ennen kuin salli heidän astua ostoskeskukseen. Meitä ei tarkastettu ollenkaan näissä pisteissä vaan toivotettiin hymyissä suin tervetulleeksi alueelle.
Itse asiassa jokaisessa liikkeessä oli myös omat henkilönsä vahtimassa sisään- ja ulostulijoita, joten riitti melkoisesti totuttelua ovilta kuuluviin tervehdyksiin "Good afternoon Ma'am" "Good day Sir".

Ostosten teko jossain isossa kauppakeskuksessa tuntui ajoittain melkoisen hankalalta, sillä pahimmillaan se oli seuraavanlaista: Tiskin takana olevalta myyjältä pyydetään jotain tavaraa ja ilmoitetaan halukkuutemme sen ostoon. Tämän jälkeen myyjä kirjaa "tilauksen" ja ohjaa toisaalla olevalle kassalle tilaus-lapun kanssa. Kassalla kassakoneen käsittelijälle annetaan tilaus-lappu, jonka perusteella hoidetaan maksu. Tämän jälkeen vielä yksi tarkastaja käy läpi tilaus-lapun ja maksun yhteydessä tehdyn kuitin, jonka jälkeen tuotteen vasta saa lopullisesti itselleen. Auta armias, jos sattui käyttämään luottokorttia. Tällöin omaa nimeään piti kirjoittaa kahteen kuittiin, joista toinen meni tarkastajalle ja toinen jäi kassaan.

Olisimme varmaan olleet noissa ostoskeskuksissa läpi yön, ellei kellon lähetessä 21:a olisi alettu sammuttelemaan valoja kaikkialta. Klo 21 on muuten Manilassa varmaan yksi pahimmista ruuhka-ajoista.

Menimme illan päätteeksi koko porukka hierojalle rentoutumaan. 1 tunti maksoi 199 pesoa eli 3 €. En olekaan ennen ollut hieronnassa, jonka päätarkoitus on vain rentouttaa koko elimistö. Vielä päivän päätteeksi halusin manikyyrin, joka maksoi 75 pesoa eli 1,15 €. Harmi vaan että liike oli menossa kiinni ja manikyristini päätti sutaista homman valmiiksi hetkessä. Lopputulos ei ollut kovin siisti. Eli tuollaiset hoidot kannattaa ottaa aiemmin päivästä.

Kävimme yöllä myös paikassa nimeltä Ringside bar. Paikka oli täynnä GoGo-tyttöjä ja oli joukossa muutama ladyboykin. Menimme tuohon paikkaan oikeastaan katsomaan heidän kovasti mainostamaansa tyttö-nyrkkeilyä sekä kääpiö-nyrkkeilyä. Tyttöillä oli valtavat nyrkkeilyhanskat käytössään, joten homma näytti melkoisen koomiselta. Kääpiöillä oli kyllä oikeanlaiset hanskat, mutta heidän ottelunsa pilasi kilpailijoille puetut vaipat. Se näytti melkoisen nololta, enkä halunnut ottaa sellaisesta tilanteesta edes kuvaa.

Ei kommentteja: