keskiviikkona, maaliskuuta 23, 2011

Päivä Levillä

Niin monen vuoden jälkeen pääsin käymään taas kotikonnuillani. Näillä rinteillä opettelin laskettelemaan ja joka kerta sinne on aina mukava palata taas. Minähän olen kotoisin Kittilästä, joten jo ekaluokkalaisena tuli Levin eturinteet tutuiksi. Muita rinteitä ei silloin ollut olemassakaan.


Monen vuoden tauon jälkeen pääsin taas makustelemaan miltä lasketteleminen tuntuu. Ensimmäisten haparointien jälkeen laskin jo kuin vanha tekijä.


Sää oli loistava. Kevyt pakkanen ja auringonpaiste takasi nautinnon. Miksi kummassa en ole käynyt useammin laskettelemassa? Lämpö ja vauhdin hurma saa mielen hyrräämään aivan uudella tasolla. Tätä ei voi saada koskaan liikaa.

Kiinalaisia jääveistoksia
Leville oli tänä talvena tehty vähän sinne sun tänne jääveistoksia. Hommaan oli kuulemma palkattu läjä kiinalaisia. En ehtinyt käydä katsomassa noita veistoksia lähempää, sillä gondoli-hissi kutsui aivan selän takana.

Snow Park
Leville oli tehty paljon uudistuksia edellisen käyntini jälkeen. Snow parkissa on tarjolla toinen toistaan mahtavampia hyppyreitä.

Lipareita
Snow parkin sivussa on sitten meille pelkureille rauhallisempi reitti alas, johon on rakennettu keinotekoisia lipareita temppuiluja varten.

Vain mielikuvitus on rajana
Ilta laskeutuu ja mielikuvitus saa vallan. Miksei tämä päivä voi olla yhtään pitempi ja miksi rinteiden pitää mennä kiinni jo klo 17 jälkeen.

Rinteiden sulkeutuessa
Hissien sulkeutumisen aikoihin alkoi nousta tuiskun poikasta tunturin laelle. Oli aika suunnistaa takaisin eturinteille ja nauttia siellä mahtavista rinteistä niin kauan kuin mahdollista.
Päivän rientojen jälkeen oli mukava palata takaisin kotiin lepäämään ja kuuntelemaan kun tuisku alkaa voimistumaan yötä kohden mentäessä.
Huomenna on taas luvassa uusi kaunis päivä ja uudet kujeet rinteissä.

tiistaina, maaliskuuta 22, 2011

Jumissa

Jumissa. Olen niin jumissa. Olen täysin pihalla kaikesta. Täällä ei ole muuta kuin talo täynnä tavaraa ja piha täynnä lunta. Pitäisi varmaan alkaa jompaa kumpaa siivoamaan, mutta kaipuu on kova päästä tietoyhteyskuntaan käsiksi edes jotenkin.
Puhelimesta toimii kyllä netti, mutta on niin kovin ikävä tihrustaa puhelimen näyttöä ja menettää hermonsa jatkuvaan "muisti täynnä"-ilmoitukseen. Läppäri on olemassa, mutta tällä hetkellä se ja puhelin eivät tunnu ymmärtävän toisiaan että saisin edes etanan nopeudella kulkevan nettiyhteyden toimimaan.
Ja televisio, niitä löytyy parikin kappaletta. Molemmat ovat tosin analogisia malleja, joten ei ole toivoakaan television seuraamisesta. Ei hätää, täältä löytyy kyllä konsoli. Joka on mallia 1980-luku ja meillä on ainoastaan yksi peli siihen; laivanupotusta.
Radio täältä löytyy kuulemma myös, mutta se pitäisi ensin löytää jostain ennen kuin sitä voi kuunnella.
Vaikka nuo normaalit mukavuudet puuttuvatkin, niin jollain tavalla tilanne on myös rauhoittava. Minun ei tarvitse miettiä muita ihmisiä, ei kelloa, ei niin mitään. Pääsen rauhoittamaan mieleni ja tulen taas yhdeksi luonnon kanssa. Löydän itseni.
Voin pistää taloa järjestykseen täysin omassa rauhassa ja toivoa että joku kertoo kun on aika lähteä takaisin etelään kaiken hälinän joukkoon.

torstaina, maaliskuuta 17, 2011

Eipäs sittenkään

Päätinkin etten lopeta tämän blogin kirjoittelua. Varsinkin kun minulla on ikioma miniläppäri ja kaikki vermeet ja vempeleet siihen asennettuna, niin pystyn blogaamaankin taas matkoillani.

Uudistin blogin taustankin hieman enemmän omaan suuntaani. Entinen pinkki alkoi käydä hieman silmään vaikkakin ainoastaan satunnaiset lukijat taitavat ainoastaan joutumaan kärsimään niistä väreistä. Lisäksi laitoin koko blogin julkiseksi.

Ja suuret ovat suunnitelmat matkojen suhteen.

Viikonloppuna lähden viikoksi kiertämään pohjois-Suomea. Pääsiäiseksi olisi suunnitelmissani taas mennä Viron suuntaan ja kesälomallakin voisin käydä jossain. Tosin paikka on vielä avoinna. Mikähän voisi olla sopiva kohde?
Ensi vuoden tavoite olisi Japani, jos vain on enää olemassa silloin.

sunnuntaina, helmikuuta 06, 2011

Lopetus

Tämän blogin ylläpito päättyy tähän. Jätän tämän varmaan tänne vain lojumaan, mutta mitään uusia reissuja ei tänne kirjaudu.

keskiviikkona, heinäkuuta 14, 2010

Syömistä ja muuta sälää

Ensimmäinen päivä tuntui tuskaisalta ruoan suhteen. Joka kulmasta tuntui löytyvän vain pizza- ja jäätelöpaikkoja. Baareja ja kahviloita herkkupuotineen löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Ahkera etsintä palkittiin ja olemme löytäneetkin parempia ruokapaikkoja, tosin neljännen päivän jälkeen vaikuttaisi pahasti siltä että koko kaupungissa käytetään yhtä ja samaa menua. Kaikissa käymissämme ravintoloissa tarjotaan melkein samoja ruokia. Suurimmat erot ovat vain ravintolan tasossa ja hinnassa.
Vähähiilihydraattinen ruokavalioni ei kuitenkaan ole joutunut katkolle ruokien vuoksi. Liha- ja kalaruokien yhteydessä saa valita useimmissa paikoissa lisukkeen erikseen, joten perunat, riisit ja pastat saa vaihdettua grillattuun munakoisoon ja kesäkurpitsaan.


Ruokailuun kannattaa varata aikaa, vaikka menisi vain kahville. Tarjoilijat ovat todella hitaita ja jo limsapullon saapumista saa odottaa sen vartin verran, saati sitten laskun saapumista.
Useimmissa ravintoloissa sisältyy palvelun ruoan hintaan.


Split on loppujen lopuksi melkoisen pieni paikka, sen kiinnostavimmat osat ovat kaikki Diocletianuksen palatsin ympärillä ja se on nopeasti koluttu. Sitä kauempaa on melkeinpä turha etsiä mitään kiinnostavaa. Split toimii kuitenkin hyvänä pesäpaikkana, josta on mahdollista matkustaa esimerkiksi saaristoon. Lähimpiin saariin pääsee lautalla parissa tunnissa ja lauttoja kulkee useamman kerran päivässä suosituimpiin saariin.

sunnuntaina, heinäkuuta 11, 2010

Split - Kroatia

Tämän vuoden kesäloma suuntautuu Eurooppaan ja Kroatiaan. Kolmas päivä on jo menossa ja tunnelmat ovat loistavat. Splitin lentokenttä ei ole iso, mutta siellä käy kuitenkin kohtuullinen kuhina lentokoneiden suhteen. Lentokentältä on suora bussiyhteys Splitin keskustaan vanhan kaupungin alueelle 30 kunan hintaan, joten ei tarvitse turvautua taksipalveluihin. Luultavasti käytämme myös lentokentän suuntaankin bussia.
Ensimmäisen päivän aikana sain päähäni pieniä muistoja Montenegrosta. Täällä on niin samankaltaista kuin siellä. Oli aivan ihanaa löytää viinirypäleistä ja kiweistä tehtyjä katoksia ja katsella samanlaisia muotoja ympäristössä.

Tällä kertaa päädyimme asumaan huoneistohotelliin tai johonkin vastaavaan. Firmalla on omistuksessa useampia asuntoja ympäri Splitin vanhaa osaa. Tässä kaupunginosassa kadut ovat niin kapeita että parhaiten niissä pääsee liikkumaan kävellen tai skootterilla. Huoneemme on melkoisen rapistuneessa talossa, mutta sisältä talo on ihan siedettävä. Täällä on erinomainen ilmastointi, langaton netti ja satelliittitelevio, joten sen puolesta ei ole valittamista. Asunnossa itsessään harmittaa oikeastaan nariseva lattia niin meidän asunnossa kuin yläkerrassa olevassa asunnossa, joten täällä ei nukuta silloin kun naapuritkaan eivät nuku.


Splitin kaupungin länsipuolella on Marjanin puistoalue, joka sijaitsee niemenkärjessä. Alue on maastoltaan mielenkiintoinen ja melkoisen ikävä, jos erehtyy kaatumaan väärässä kohtaa. Maasta törröttää teräviä kiviä suoraan ylöspäin aivan kuin joku olisi käynyt kääntämässä kaikki kivet väärinpäin.


Tämän niemenkärjen reunat ovat kauttaaltaan pienen pienten auringonottopaikkojen ja uimarantojen peittämä. Niemen eteläpuolella on rakennetut rannat ja pohjoispuolella on enemmän luonnontilassa olevia rantoja.

Tämän päivänen uintialueemme oli suosittu myös veneilijöiden parissa. Kymmeniä veneitä kävi päivän aikana uittamassa porukkaansa tässä poukamassa. Alla olevassa kuvassa on myös nähtävissä meidän "rantakaistaleemme", josta laskeuduimme uimaan ja snorklaamaan. Alueen rannat ovat osittain sementoituija, joten puhdasta ja sileää alustaa oli helppo löytää muuten haastavasta ympäristöstä.

torstaina, heinäkuuta 23, 2009

Ko Racha Yai - Rayan saarilla

Tämän vuoden kesäloman aikana päätimme olla laiskoja ja otimme suoraan Finnmatkoilta loman Phuketiin.
Hotellimme sijaitsee Kamalassa, joka sijaitsee Phuketin saaren länsirannalla. Paikka on hiljaisempi kuin muut alueet, mutta saapahan olla ainakin rauhassa muilta turisteilta... sikäli kuin niitä on.
Itse hotelli on aivan ihana. Hotelli Cape Sienna sijaitsee hieman korkeammalla merenrannasta, joten näkymät ovat kauniit. Meidän huone on suoraan poukamaan ja auringonlaskuun päin, tosin niin taitaa kyllä olla koko hotellin kaikki huoneet.
Tämä saattaa kuulostaa idioottimaiselta, mutta järkkäsimme itsellemme myös pitkäksi viikonlopuksi hotellin Ko Racha Yain saarelle. Tällainen tuplabookkaus tuntuu toisaalta typerältä, mutta hyvänä puolena on se että pystyimme jättämään osan tavaroistamme ensimmäiseen hotelliin odottamaan paluutamme. Erittäin viisaaksi toiminnan teki se että päästäksemme saarelle matka meni pienessä muskeliveneessä, jonka kyytiin pääsemiseksi isompi matkalaukku ei olisi selvinnyt kuivana.
Rayan saarella meillä oli huone Ban Raya Resort & Spa-hotellissa. Näin turistikauden ulkopuolella tuo paikka on kuin unelma. Meille sattui vielä sen verran hyvä tuuri että koko saarella oloaikana ainoastaan lähtöpäivänä satoi vähän vettä. Ainoat häiritsevät tekijät ovat Phuketin saarelta tulevat päivämatkaajat, jotka tulevat Rayan saarille uimaan ja snorklaamaan sekä
tekemään sukelluksia. Mutta näin kesäaikana niitäkään ei ole aivan älyttömästi.

Suoritimme Rayan saarella Advance Open Water Diver-kurssin sekä muutaman huvisukelluksen suomalaisen Raya Divers-sukelluskeskuksen opastuksella. Nuo sukellukset olivat aivan mahtavia. Ennen lomaa hankkimani nenäventtiilillä oleva maskini tuli tarpeeseen ja se toimi loistavasti. Lasien mentyä huuruun kesken sukelluksen täytin maskin vedessä ja sainkin sen myös tyhjättyä ongelmitta.
Ainut itseäni häiritsevä tekijä noilla sukelluksilla oli nenästä tuleva verenvuoto. Parina ensimmäisenä päivänä sukelluksen päätyttyä nenästä tuli pari pientä pisaraa verta niistäessä, mutta neljäntenä päivänä tulikin jo kourallinen verensekaista limaa. Se säikäytti sen verran paljon, että päätin sukellusten olevan ohi minun kohdallani tämän reissun osalta. Loppuaika lomasta vietetäänkin sitten shoppailen. Kuvia sukelluksistamme on nähtävillä sitten meillä kotona kunhan täältä kotiudumme joskus.

perjantaina, heinäkuuta 25, 2008

Open water diver

Puerto Galeraan saavuttuamme ei näköjään pahemmin ole voimia ollut kirjoittaa mitään tänne.
Päädyimme pysymään Coral Covessa, joka on lähellä Sabangia. Pienten neuvottelujen jälkeen saimme hotelliyön hinnaksi kolmelta hengeltä yhteensä 1000 pesoa eli 15 €. Suurimpia syitä hinnanpudotukseen on 6 päivää viikossa klo 7-19 välillä tapatuva hotellin remppaus. Rempasta ei loppujen lopuksi ole ollut meille pahemmin haittaa, sillä aikataulumme vaativat aikaista heräämistä.

Eilen sain läpäistyä viimeisen testin open water diver-sertifikaatista eli nyt minulla on oikeus laitesukellukseen 18 metriin asti. Jep, osaan nyt sukeltaa ihan oikeasti happisäiliön kera. Täysin ongelmitta ei kurssin suoritus sujunut. Teoria-osuuksissa ei juurikaan ongelmia ollut, mutta nenä meinasi aiheuttaa koko kurssin reputuksen. Se kun on aivan älyttömän herkkä joutuessaan veden kanssa kosketuksiin. Joka kerta kurssin kuluvaa maskin vedellä täyttämistä harjoituksia suorittaessamme tuntui että hukun kun pienikin määrä vettä joutui nenääni. Opettaja oli hieman pulassa tuon suhteen. Kokeilimme kolmea muotoilultaan erilaista maskia ennen kuin päädyimme kokeilemaan täysin erilaista maskia, joka olikin täydellinen nenälleni. Siinä nenä erotetaan silmistä osittain ja nenän seutuvilla on venttiili, josta nenän puhalluksen voimalla saa veden pois maskista. Nyt vain on enää ongelma mistä kummasta saan ostettua itselleni tuollaisen maskin. Täällä kun ei sellaista tuntunut olevan myynnissä missään.

Saatuani suoritettua 2 matalan veden sukellusta ja 4 kurssiin vaadittavaa syvempää sukellusta ei korvien ilmaaminen enää onnistunutkaan viidennellä sukelluskerralla. Voi äly sitä tuskaa kun paine korvissa kasvaa ei asiaan auta muu kuin pintaan nousu, varsinkin kun olimme menossa tutkimaan tuolla sukelluksella hylkyjä ja ruokkimaan kaloja. Seuraavan päivänkin korvat napsuivat ja olin hyvää vauhtia saamassa nuhankin, joten jouduin osaltani perumaan sen päivän sukelluksen, joka olisi ollut muuten yösukellus.

Pidän ainakin tästä Filippiinien saaresta. Hintataso on ihan ok. Tiet ovat huonossa kunnossa ja mutkaisia, joten matkapahoinvointia esiintyy ainakin itselläni ilman oikeanlaista hoitoa. Hotellimme on sijainniltaan tosiaan rauhallisella alueella (ainakin näin turistikauden ulkopuolella) ja jos hieman enemmän virikettä haluaa, niin lähimpään aktiiviselle alueelle pääsee alle 10 minuutissa moottoripyörän kyydissä. Huonona puolena itse pidän kaupustelijoiden agressiivisuuden, jotka kuitenkin ymmärtävät jättää rauhaan tarpeeksi monen ein jälkeen. Lisäksi kaikki kapakat, diskot tuntuvat olevan enemmän miehille ja heidän grhmmm... tarpeilleen suunnattuja. Naisille ei oikein tunnu juuri muuta löytyvän kuin hierontaa, biljardin peluuta ja baaritiskillä notkumista. Täällä kun tuntuu sana disko tarkoittavan sitä että asiakkaat istuvat pöydissä juomassa maksullisten seuralaisten kanssa tuijottaen muutamaa kuukautta aiemmin synnyttäneen ja bikineissään olevan tanssitytön väsynyttä nytkähtelyä.
Jostain kumman syystä tosiaan melkein kaikille näkemilleni tanssitytöille oli jossain vaiheessa heidän elämäänsä tehty keisarinleikkaus ja se loisti oikein kunnolla heidän tanssiessaan. Loput tytöistä olivat varmaan suorittaneet synnytyksen perinteisesti... No, mukava tietää ettei täällä synnyttäminen tarkoita tanssitytöillä pakollista uranvaihtoa. Harmi vain että tytöt todellakin näyttivät tanssiessaan siltä että tiskaaminenkin kuulostaa huomattavasti mielenkiintoisemmalta.

Tänään lähdemme saarelta kohti Manilaa, jossa olemme yhden yön. Lauantaina on tarkoitus suunnata Shangaihin, jossa myös vietämme yhden yön ja sunnuntaina tulemme taas kotiin.

lauantaina, heinäkuuta 19, 2008

Puerto Galera

Perille päästiin eilen onnellisesti muutaman tunnin bussi- ja laivamatkan jälkeen. Päädyimme asumaan ainakin näin aluksi Coral Coveen ja ainakin itse olen pitänyt paikasta paljon. Täällä ei ole menossa turistikausi, joten turisteja ei ole paljoa.
Koko saari on todella vuorinen, joten tietkin ovat sitten sen mukaisia. Onnekseni näyttäisi siltä että Helsingin lentokentältä ostamani hermopistenauhat auttavat poistamaan väliaikaisesti matkapahoinvointini, jolloin matkat pikkuteillä helteellä ei ole niin tuskallista.

Nettiyhteys on sen verran hidas ettei kuvia voi liittää nyt.

perjantaina, heinäkuuta 18, 2008

Viimeinen päivä Manilassa ennen eteenpäin siirtymistä

Meillä oli tarkoitus käydä jo tänään Angelesissa, mutta emme saaneet kiinni "luotto"kuskiamme. Käytimme sitten tämänkin päivän ostareiden kiertämiseen, niitä kun täällä todellakin riittää.


Kuvassa on paikallista liikennettä sekä jo edellisessä postauksessa mainitsemani jeepney.

Kävimme päivän päätteeksi toisessa hierontapaikassa, jossa 1,5 tunnin hieronnan hinnaksi tuli 1100 pesoa eli 16,5 €. Hieman kalliimpaa kuin edellinen, mutta tuntui myös paremmalta.

Perjantaina pääsemme vihdoin ja viimein hieman erinlaisimpiin maisemiin, sillä lähdemme kohti Puerto Galeraa.

torstaina, heinäkuuta 17, 2008

Ostoskeskuksia

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta ei aamulla ollut enää niinkään hienoa kuin yöllä, mutta verhothan saa pidettyä kiinni.


Taas on yksi päivä mennyt Manilassa. Emme sitten vaihtaneet hotellia vaan päätimme tyytyä nykyiseen hotelliin. Koko keskiviikko oli sateinen päivä. Se lakkasi vasta yöllä, mutta ei se meitä pahemmin hidastanut. Aamulla hyppäsimme jeepneyn (pikkubussiksi kustomoidun jeepin) kyytiin ja matkasimme kohti Ayalaa, minkä pitäisi olla sitä parempaa aluetta. Jeeppi-matkan hinta oli 8,5 pesoa /hlö eli 0,15 €.

Ayala oli erinomainen valinta kohteeksi. Siellä tuntuu olevan triljoona kauppakeskusta ja ne ovat yhdistetty toisiinsa tien yli menevin käytävin, joten ulkona ei pahemmin tarvitse käydä. Meillä menikin siellä aivan koko päivä ja teimme myös jonkin verran ostoksiakin.
Jokaisen ostoskeskuksen ovilla oli vastassa vartija, joka kävi metallinpaljastimella läpi erityisesti paikallisten laukut ennen kuin salli heidän astua ostoskeskukseen. Meitä ei tarkastettu ollenkaan näissä pisteissä vaan toivotettiin hymyissä suin tervetulleeksi alueelle.
Itse asiassa jokaisessa liikkeessä oli myös omat henkilönsä vahtimassa sisään- ja ulostulijoita, joten riitti melkoisesti totuttelua ovilta kuuluviin tervehdyksiin "Good afternoon Ma'am" "Good day Sir".

Ostosten teko jossain isossa kauppakeskuksessa tuntui ajoittain melkoisen hankalalta, sillä pahimmillaan se oli seuraavanlaista: Tiskin takana olevalta myyjältä pyydetään jotain tavaraa ja ilmoitetaan halukkuutemme sen ostoon. Tämän jälkeen myyjä kirjaa "tilauksen" ja ohjaa toisaalla olevalle kassalle tilaus-lapun kanssa. Kassalla kassakoneen käsittelijälle annetaan tilaus-lappu, jonka perusteella hoidetaan maksu. Tämän jälkeen vielä yksi tarkastaja käy läpi tilaus-lapun ja maksun yhteydessä tehdyn kuitin, jonka jälkeen tuotteen vasta saa lopullisesti itselleen. Auta armias, jos sattui käyttämään luottokorttia. Tällöin omaa nimeään piti kirjoittaa kahteen kuittiin, joista toinen meni tarkastajalle ja toinen jäi kassaan.

Olisimme varmaan olleet noissa ostoskeskuksissa läpi yön, ellei kellon lähetessä 21:a olisi alettu sammuttelemaan valoja kaikkialta. Klo 21 on muuten Manilassa varmaan yksi pahimmista ruuhka-ajoista.

Menimme illan päätteeksi koko porukka hierojalle rentoutumaan. 1 tunti maksoi 199 pesoa eli 3 €. En olekaan ennen ollut hieronnassa, jonka päätarkoitus on vain rentouttaa koko elimistö. Vielä päivän päätteeksi halusin manikyyrin, joka maksoi 75 pesoa eli 1,15 €. Harmi vaan että liike oli menossa kiinni ja manikyristini päätti sutaista homman valmiiksi hetkessä. Lopputulos ei ollut kovin siisti. Eli tuollaiset hoidot kannattaa ottaa aiemmin päivästä.

Kävimme yöllä myös paikassa nimeltä Ringside bar. Paikka oli täynnä GoGo-tyttöjä ja oli joukossa muutama ladyboykin. Menimme tuohon paikkaan oikeastaan katsomaan heidän kovasti mainostamaansa tyttö-nyrkkeilyä sekä kääpiö-nyrkkeilyä. Tyttöillä oli valtavat nyrkkeilyhanskat käytössään, joten homma näytti melkoisen koomiselta. Kääpiöillä oli kyllä oikeanlaiset hanskat, mutta heidän ottelunsa pilasi kilpailijoille puetut vaipat. Se näytti melkoisen nololta, enkä halunnut ottaa sellaisesta tilanteesta edes kuvaa.

keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2008

Vuoden 2008 kesäloma alkaa

Hieman on sekava olo, ei ole oikein käsitystä oikeasta ajasta.
Lähdimme Suomesta klo 17 jälkeen kohti Shanghaita ja perillä siellä olimme tiistaina aamuseitsemältä eli Suomen aikaa klo 2 yöllä. Matka meni ihan hyvin. Koneessa otimme parin tunnin tirsat ja perille päästyämme tuntui että olisimme nukkuneetkin ihan tarpeeksi. Olihan jo aamu, joten pakkohan noiden tirsojen on olla tarpeeksi pitkät.

Kävimme Shanghain keskustassa katselemassa nähtävyyksiä ja jossain välissä tajusin että sillä aikaa kun me siellä nautimme ihanasta aamupäivästä nukkuvat kaikki tutut vielä Suomessa uniaan.
Shanghaissa oli hieno, mutta kuuma sää ja jouduimme säännöllisen väliajoin menemään johonkin kahvilaan viilentymään. Näiden rauhoittumishetkien aikana alkoi hiipiä aina uni silmään vaatien univelkojaan takaisin.


Haahuiltuamme muutaman tunnin Shanghaissa palasimme takaisin lentokentälle odottamaan lennon lähtöä kohti Filippiiniä ja Manilaa.

Manilan koneen lentoemo sanoi meidän olevan onnekkaita, sillä taifuuni Helen oli kuulemma väistymässä pois Filippiineiltä. Saavuttuamme Manilaan klo 19 aikoihin oli jo täysin pimeää, joten edelleenkin on yllätys millaiselta kaupunki näyttää päivän valossa.


Hotellin löytämisen suhteen oli hieman ongelmia. Shanghaissa ostin Lonely Planetin Philippines kirjan, josta valitsimme kuvaukseen sopivan hotellin ja pyysimme kuskia viemään kyseiseen hotelliin. Matkalla kuski kävi monet hotellit läpi kysyen jokaisen kohdalla 'kävisikö tämä hotelli sen haluamanne sijaan'. Päästyämme perille kohteeseen saimme kuulla että olimme oikean hotelliyhtiön väärässä hotellissa ja lisäksi se hotelli johon olisimme halunneet oli täpötäysi. Ei muuta kuin soittelemaan toisiin mahdollisiin hotelleihin ja kyselemään mistä löytyisi tilaa. Vihdoin ja viimein löytyi Great Eastern hotel, missä olisi juurikin pari huonetta vapaana. Sitten aloimme metsästämään taksia, joka löytäisi perille. Päädyimme pimeään taksiin, joka tiesi jopa missä kaupunginosassa kyseinen hotelli on vaikka emme olleet sitä maininneet. Pääsimme sillä taksilla perille juuri oikeaan hotelliin ja saimme hänen puhelinnumeronsakin siltä varalta että tarvitsisimme taksipalveluja myöhemminkin. Oikea taksi maksoi 190+10 tippiä pesona ja jälkimmäinen maksoi 300 pesoa (ajettiin huomattavasti pitempään kuin ensimmäisen kyydissä. Yhteensä euroissa nuo ovat noin 7,5 €. Kuulostaa erittäin kohtuulliselta.

Hotelli, no... saamamme huoneet olivat isoja. Minun huoneessani oli kaksi tuplaleveää sänkyä, ilmastointi ja jääkaappi pakastimella varustettuna. Hintaa huoneelle tulee 2600 pesoa yöltä eli 39 €. Huonona puolena hinta ei sisällä aamupalaa. Saa nähdä päädymmekö vaihtamaan hotellia vai pysymmekö tässä hotellissa siihen asti että ensimmäiseen haluamaamme hotelliin tulee tilaa.

Klo 22 illalla meille tuli nälkä ja aikani asiaa ihmeteltyä tajusin Suomessa kellon olevan vasta 17 emmekä olleet syöneet lentoaterioita parempia ruokia koko päivänä, joten ei ihme että oli nälkä. Kävimme hotellin lähellä olevassa nuudeliravintolassa syömässä kolmeen henkeen hintaan 625 pesoa eli 9,3 €. Ei paha ollenkaan, varsinkin kun annokset olivat niin isoja että kaikilla jäi jonkin verran syömättä.

Unen saannin suhteen ei ollut mitään ongelmia, Olimmehan viimeisen vuorokauden aikana vedelleet vain tunnin parin torkkuja.

maanantaina, joulukuuta 03, 2007

Kultaiset käytöstavat

Parin kuukauden Suomessa olon jälkeen olen alkanut kaipaamaan unkarilaisten käytöstapoja.
Pahin puute suomalaisten tavoissa on julkisissa liikennevälineissä. En ymmärrä, miksei ihmisten päähän mahdu että esimerkiksi metroon on huomattavasti helpompi mennä jos ensiksi antaa ihmisten tulla sieltä pois.
Niin hassulta kuin se kuulostaakin, olen alkanut kaipaamaan myös tervehdyksiä hisseissä. Nykyään on niin vaivaantuneen hiljaista kun joku tulee tai lähtee hissistä.

torstaina, syyskuuta 06, 2007

Kylmää!

Eilinen alkoi todella huonosti. Klo 5 naapurini halusi ottaa piiiiitkän suihkun. Pyörin vuoteessa tunnin ajan kuunnellen veden kohinaa ja lorinaa.
Noustuani halusin mennä takaisin vuoteeseen, sillä asuntoni oli kylmä ja muuten sitä vieläkin. Lämmitystä ei ole vielä kytketty päälle ollenkaan. Ulkolämpötila oli vain +8 astetta ja sen kieppellä se on pysynyt edelleenkin.
Lisäksi työmatkan alkumetreillä sateenvarjoni hajosi aivan täysin, ei vain pelkästään narun katkeamisella vaan myös metalliranka murtui. Töihin päästyäni oli viluissani ja kuin uitettu koira.
Töissäkin tuntui olevan enemmän vastoinkäymisiä kuin normaalisti.

No, onneksi päivää piristi työporukan kanssa katsottu unkarilainen elokuva A Tanú. Kyseessä on vallan leppoisan mukava vanha elokuva Unkarin kommunistiajan kommervenkeista.
Sadekin oli iltaan mennessä rauhoittunut sen verran että pelkästään ripsoi ja ehdin jopa hankkimaan uuden sateenvarjonkin.

tiistaina, syyskuuta 04, 2007

Moziünnep osa 2

En sitten jaksanutkaan kirjoittaa sunnuntaina, kun olin aivan poikki edellisestä päivästä ja eilenkin tein pitkää päivää töissä.

Moziünnep tarkoittaa elokuvapäivät ja ehdoton mielipiteeni on että Suomeen pitäisi saada samanlaiset päivät. Tarjolla oli elokuvia laidasta laitaan. Ikivanhoja klassikoita ja tuotoksia joiden ensi-ilta on virallisesti Unkarissa vasta lähiaikoina.
Nämä elokuvien ystävän unelma alkoi itseasiassa jo torstaina 30.8 ja kesti sunnuntaille 2.9 asti. Se mikä pistää kenet tahansa kateelliseksi on lippujen hinnat, ne nimittäin maksoivat vain 350-360 Ft eli noin 1,44 euroa.
Olisin kyllä halunnut nähdä unkarilaisia elokuviakin, mutta mistään en saanut selville olisiko niissä ollut englanninkielistä tekstitystä. Yhdestä lehdestä kyllä luin että joissain niissä olisi ollut tekstitys, mutta tarkempaa tietoa elokuvasta en löytänyt kuten en myöskään missä teatterissa se olisi ollut tarjolla ja milloin.

Mutta nyt takaisin lauantaihin. Heräsin lauantaina jo klo 6 aivan älyttömään päänsärkyyn, vaikka otin särkylääkkeen ei kipu mennyt pois, joten olin täysin tokkurassa tuijottaen televisiosta HBOn kanavaa siihen 9:30 asti, jolloin minun piti lähteä MOM Parkiin katsomaan ensimmäistä elokuvaa.
Mistä muuten tuli mieleeni, olen tämän vuoden aikana löytänyt itselleni erittäin toimivan päänsärkylääkkeen, joka toimii paremmin kuin Buranat ja aspiriinit. Aine on niinkin yksinkertainen kuin kahvi. Kuten suurin osa teistä tietää en todellakaan normaalisti juo kahvia tai teetä, mutta olen huomannut että kupillisella kahvia saan päänsäryn häviämään puolessa tunnissa täysin kokonaan. Ja parhaimmillaan se päänsärky ei ole tullut takaisin ollenkaan.

Ja takaisin elokuviin. Liput hankittuani kävin nauttimassa sen kupin kahvia. ;) Ja olo oli mitä mainioin sen jälkeen. Mitä ilmeisemmin sen vuoksi että kyseessä oli aikainen näytös (10:30) ja lisäksi englanniksi puhuttu lastenelokuva, sain oikein yksityisnäytöksen. Elokuva oli Surf's up, joka kertoo surffaavista pingviineistä. En kävisi katsomassa sitä Suomessa edes vitosen päivänä. Se oli muuten ok lastenelokuva, mutta itseäni ei nappaa oikein henkilökuva-tyyliset otokset.

Seuraava elokuva alkoi klo 15:00 elokuvateatterissa Uránia. Ulkoapäin melkoisen vaatimaton teatteri, mutta sisältä aivan toista. Käytyäni tässä teatterissa alkoi oikein harmittaa miten Suomessa on poistettu käytöstä ne vanhimmat teatterit. Ja kun tällaisia teattereita Budapestissä on useampia. Tämänkin yläkerrassa on kahvila ja kellarissa intialainen kahvila ja molemmat ovat erittäin vaikuttavia.






Olenkin erittäin iloinen että kävin katsomassa tässä teatterissa menneisyyteen sijoittuvan elokuvan Parfyymin. Tässä on elokuva minun makuuni. Jos olette nähneet elokuvan trailereita, niin niissä on ainoastaan elokuvan ensimmäisen puoliskon kohtauksia. Loppupuolisko muuttuu sen verran erilaiseksi/utopiaksi, ettei päätöstä voi mitenkään arvata etukäteen.

Parfyymin-elokuvan jälkeen päänsärky tuli takaisin, mutta en uskaltanut ottaa enää kahvia, sillä päivän viimeinen elokuva oli vielä katsomatta ja kyseessä oli 3,5 tunnin rupeama, jonka aikana ei todellakaan halua lähteä mihinkään vessaan kesken kaiken. Joten suunnistin lähimpään apteekkiin, josta ostin ibuprofeniiniä. Isoja ja söpön pinkkejä tabletteja voimakkuudeltaan 600mg. Jep, täällä saa sitä vahvuutta ostaa ihan ilman reseptiä ja vaikutukseltaan kahvin veroisia.

Viimeinen elokuva alkoi klo 21:30 ja teatterille saapuessani olin erittäin iloinen siitä että ostin lipun jo päivällä, sillä näytös oli tupaten täynnä. Kyseessä oli Grindhouse täysin alkuperäisenä eli Planet Terror ja Death Proof putkeen, ilman minkään maan tekstityksiä ja vain yhden lipun hinnalla. Nämä ovat siitä erilaisia K18 elokuvia että näissä saa nauraa vaikka veri roiskuu. Ja jos mittarina käytetään naurua, niin Planet Terror voittaa mennen tullen. Yksinään Death Proof on todella surkea, mutta kytkettynä Planet Terrorin kanssa se menee osittain samojen näyttelijöiden vuoksi, jotka ovat hieman erilaisemmassa roolissa, mutta sisältävät kuitenkin samoja elementtejä.

Elokuva loppui niin myöhään (jotain 1:30) että ratikat ja metrot eivät enää kulkeneet ja bussejakin kulki niin harvakseltaan ja niin täytenä että päätin kävellä takaisin hotellille.

Sunnuntain olinkin niin tokkurassa lauantain valvomisen vuoksi että sain itseni kunnolla liikkeelle vasta klo 17 aikoihin, jolloin piti lähteä hakemaan työkaverini katsomaan päivän elokuvaa. Kävimme katsomassa Hairsprayn. Jos rakastaa musikaaleja, kuten minä, pitää tästäkin elokuvasta paljon. Ja en olisi voinut paremmin seuralaistani valita, jälkikäteen sain kuulla että hän on melkeinpä hulluna musikaaleihin.

Kokonaisuudessaan elokuviin käytin 1410 Ft eli noin 5,6 euroa, joten repikää siitä. ;)

sunnuntaina, syyskuuta 02, 2007

Moziünnep

Tulin juuri takaisin hotellille. Olen ollut hereillä 20 tuntia ja nyt nukuttaa aivan älyttömästi.

Vietän normaalista melkolailla poikkeavaa viikonloppua, mutta nyt olevan niin väsynyt etten jaksa kertoa päivästä enempää. Menen nukkumaan ja toivottavasti saan nukkua yön rauhassa ja pitkään.

keskiviikkona, elokuuta 29, 2007

Syksy tulee tännekin

Viikon aikana aamulämpötilat ovat rohmahtaneet viidellä asteella. Tänäkin aamuna ulkona oli vain +15 astetta yöllisen vesisateen jäljiltä.
Epäilen vahvasti että tällä reissulla en jatka lenkkeilyä, aamuisin kun on erittäin suuri todennäköisyys vesisateelle. Sateenvarjollenikin tämä taitaa olla viimeinen reissu, se alkaa näyttämään todella pahoja hajoamisen merkkejä.
No, huoneistossani on lokoisat oltavat. Sain tällä kertaa TODELLA ison huoneiston. Minulla on ikioma olohuone, ei tarvitse enää viedä vieraita makuuhuoneeseen oleskelemaan.
Ikävä vain ettei BBC Prime näy tässä huoneistossa, mutta onnekseni minua lohduttaa 2 HBOn kanavaa.

maanantaina, elokuuta 27, 2007

Viimeinen työmatka Unkariin alkoi

Heti alkuun pahoitteluni blogin hitaasta päivittymisestä. Takaisin kotiin päästyäni unohdan aivan täysin ilmoittaa tänne saapumisistani. Sitä vain haluaa levätä rauhassa päivän parin ja totuttautua takaisin normaaliin elämään, minkä jälkeen on täysin unohtanut matkapäiväkirjankin.

Ilmoitan tulleeni takaisin Suomeen edelliseltä reissultani 13. heinäkuuta, jolloin aloitin heti kesälomani. Meillä oli suunnitelmissa käydä jossain lomamatkalla, mutta loma menikin sitten täysin kotosalla ollessa perheen kanssa rauhoittuessa. Onneksi päädyttiin olemaan Suomessa, sillä esimerkiksi täällä Unkarissa oli tuolloin tappohelteet aivan kirjaimellisesti. Lämpötila oli yli +40 astetta mikä aiheutti heikompien piirissä ennenaikaisia kuolemia.

Mutta takaisin tähän työmatkaan. Tulin takaisin Budapestiin illalla 20. elokuuta, jolloin oli kansallinen pyhäpäivä täällä.
Koko ilta tuntui menevän metsään oikein kunnolla. Ensinnäkin lento olikin Blue1:n säästölentoja eli ei ruokaa koneessa ellei sitten maksanut. Toiseksi, lento oli perillä Unkarissa puolisen tuntia myöhässä. Kolmanneksi, taksikuskini oli saanut väärän tilauskupongin ja vei minut jonnekin Pestin takamaille. Neljänneksi, jouduin neuvomaan taksikuskiani miten pääsee hotellilleni. Viidenneksi, koska oli pyhä päivä respa olikin mennyt kiinni jo klo 14 iltapäivällä ja minä saavuin hotellille klo 23 jälkeen. Ystävällisesti respan henkilökunta oli jättänyt lapun ikkunaan ja ohjeen kiertää rakennuksen toiselle puolelle mistä avaimen saisi vartijalta. Tässä ne kaikki vastoinkäymiset taisivat olla. Ai niin, näköjään joka 20.8 täällä näyttäisi olevan ukkosmyrsky. Tosin tällä kertaa myrskyn pahin vaihe oli ollut ennen ilotulitusta, mutta se oli kuitenkin sen verran lähellä että katsojia ei ollut tänä vuonna niin paljoa kuin viime vuonna.

Yritän kirjoitella tänne taas enemmän, mutta illat tuntuvat menevän Travianin parissa. Sain sinne menneellä viikolla tehtyä kaksoskylät, joten niissä on nyt paljon puuhasteltavaa.

maanantaina, heinäkuuta 09, 2007

Jäätelöä

Minulle tulee ikävä unkarilaista jäätelöä, en tarkoita kaupasta ostettuja jäätelöitä mitä saa meiltäkin vaan irtojäätelöitä. Täällä niissä on omatekoisuuden tuntua ja ihania hedelmäklimppejä. Tänä kesänä tutustuin hieman erilaisempaan jäätelökoostumukseen, nimittäin helmijäätelöön. Suussa sulaessaan se muuttuu normaalin jäätelön koostumukseen, mutta suuhun laitettaessa on irtohelmiä.

sunnuntaina, heinäkuuta 08, 2007

Leijonaa mä metsästän

Sain vihdoinkin aikaiseksi käydä Budapestin eläintarhassa. Siellä on käynnissä erittäin paljon rakennustöitä, jotka häiritsi eläintarhasta nauttimista ja estivät siellä täällä kulkua.
Sijainniltaan eläintarha on toisaalta oikein mukavassa paikassa keskuspuiston vieressä, mutta toisaalta sinne kuuluu viereisen ison tien meteli melkoisen kovaa. Sääliksi käy eläimiä melun kuin häkkienkin koon suhteen.

En ymmärrä miksi ihmisille on niin vaikea noudattaa kaikkien eläintarhojen yleisiä sääntöjä, jotka jo pienellä mietinnällä ovat erittäin järkeviä. Mikä hämmentävintä aikuiset olivat ne jotka tekivät ensin vastoin sääntöjä ja lapset seurasivat perässä.
  1. Eläimiä EI SAA ruokkia. Aikuiset, ja lapset perässä, kävivät riipimässä oksia läheisistä puista ja tarjosivat niitä esimerkiksi kirahveille. Kirahvit olivat oppineet siihen ja kävivät läpi kaikki lähelle tulevat ihmiset josko heillä olisi mitä tahansa syötävää.
  2. Salamavaloja EI SAA käyttää. Muutama apina pillastui melkoisesti, kun lähellä välähteli valoja.
  3. Aitausten lasia EI SAA koputella. Porukka halusi gorilloihin hieman reaktiota ja alkoivat hakata ikkunaa, urosgorilla kimpaantui siitä ja juoksi täysin kohti hakkaajia ja päin lasia. Mikä kummallisinta ihmiset pitivät sitä hauskana ja juoksivat koputtamaan lasia toisesta kohtaa, jolloin gorilla juoksi päin sitä lasia.
Mutta se noista negatiivisista asioista. Kyllä eläimetkin osaavat petkuttaa siinä kuin ihmisetkin. Naarasleijona oli jättänyt syömättä ehkäisy- lääkkeensä hoitajien tietämättä ja tuloksena huhtikuussa syntyi pieni leijonanpentu. Kaikki lapset olivat aivan ihastuksissaan pikkuisesta ja pikkuinen oli todella kiinnostunut lapsista, jotka seurasivat sitä lasin takaa.
Lisäksi eläintarhassa oli kamelivauva ja tammikuussa ensimmäinen keinohedelmöityksen seurauksena syntynyt sarvikuonovauva. Sarvikuonon pentua pääsi näkemään vain videokameran kautta jostain syystä.